Taanila, Katri

Kirjailijan muu nimi

Taanila, Katri Helena

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Elämäkertatietoa

Kirjailijaesittely

Kirjailija Katri Taanila oli teologi, hengellinen opettaja ja kirkollinen vaikuttaja. Taanilan monikerroksiset ja näynomaiset tekstit saivat vaikutteita Vanhasta Bibliasta, josta kirjailija eräiden 1950-luvun modernistien tavoin sai kielensä. Taanilalle olivat läheisiä T. S. Eliot, Dostojevski ja Chagall.

Lyyrikkona, draamakirjailijana ja kirkollisena toimijana Katri Taanila herätti keskustelua kirkosta ja muista instituutioista. ”Hän oli kuulu sallivuudestaan ja yhteiskunnallisesta rohkeudestaan. Kujilla ja aitovierillä hän seurusteli syntisten ja publikaanien kanssa niin kuin kunnon hurskaat kristityt eivät milloinkaan seurustele.” (Hannu Taanila 22.10.2009.) Monologin Kaatopaikan mies hän kirjoitti Jyväskylän kaatopaikalla.

Katri Taanilan tuotannon ydintä ovat Kristus ja hänen seuraamisensa.
Esikoiskokoelma Piinaviikko tuo runoissaan pääsiäisen tapahtumat lähelle – pääsiäisviikko riisuu naamiot, joita ihminen kantaa omissa ja toisten silmissä. Väkivaltainen ja tuhoava ihminen nuusee esille. Paastonajasta tulee ”leivänantaja erämaan vaeltajille”, ihmisten keskellä kulkee tuntematon Kristus.

Runoelma Niityltä tuulee kertoo 1920-luvulla eläneestä viisaasta kansannaisesta. Vaatimaton Walpuri elää ”rakkauden käskyläisenä” ja palvelee yhteisöään lapsenpäästäjänä ja ruumiinpesijänä.

Katri Taanila on Suomessa kirkkodraaman uranuurtaja, joka edisti kirkollisen teatterin elpymistä. Hänen tuotannossaan on useita kirkkodraaman lajeja, ja teoksia on esitetty monilla paikkakunnilla. Taanila ohjasi itse Suolahden seurakunnan draamaryhmää yli 150 esitykseen.

Kirjailija pohtii draamoissaan lähimmäisenrakkautta, syyllisyyttä ja Kristuksen kohtaamista. Kirkkonäytelmä Piinaviikko kertoo kärsimysviikon tapahtumat, ja kirjailija korostaa, että ihmisen sielussa ovat kaikki draaman henkilöt, myös kärsivä Kristus ja riehuva Barabbas.

Taanila on tehnyt kirkkodraamaa myös historian lähtökohdasta, ja yksi hänen aiheensa on Paavo Ruotsalaisen elämä. Näytelmä Kristinuskon tuleminen samaanien ja tietäjien maahan sijoittuu lappalaisasutuksen ja hämäläisen eräasutuksen aikaan.

Katri Taanilan kolmisenkymmentä kirkkodraamaa ovat yksi tutkimuskohde Lilja Kinnunen-Riipisen väitöskirjassa. – Terttu Etelämäki ja Liisa Helin ovat antaneet tietoja tätä kirjailijaesittelyä varten.

Katriina Kajannes
Opinnot: teologinen erotutkinto täydennettynä psykologialla ja filosofialla.

Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Toiminut Jyväskylän kirkkoneuvostossa.

Palkinnot:
Suolahden kulttuurilautakunnan rahapalkinto.

Tekijänoikeuskysymyksistä vastaa Katri Taanilan perikunta / Liisa Helin puh. 0500-445339 sähköposti: liisa.helin@luukku.com

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Katri Taanilan kirkkonäytelmät:
1973 Etsijä (I versio)
1978 Tuhlaajapoika
1979/1980 Piinaviikko
-JULKAISTU, Herättäjä-Yhdistys, 1981. / Lisäksi kolme runoa julkaistu kirjassa Kirkas kuvastin, suomalaista uskonnollista runoutta 1960-1990, toim. Matti Paloheimo, Kirjayhtymä, Helsinki, 1991
1980/1981 Ylösnousemus (I versio)
1981/1982 Suuri savenvalaja
1982 Tulkaa minun tyköni kaikki, 31.12.1982
1983 Rauhanruhtinas
1983 Kaikella on aikansa
1984 Ylösnousemus (II versio)
1984 Kultainen aurinkoverkko
1984 Korpivaellus (I versio)
1985 Nebon vuorella (TV-esitys)
1985 Kaatopaikan mies (monologi)
1985/1986 Lähtevien lintujen laulu (Suolahden seurakunnan 40-vuotisnäytelmä)
1986 Etsijä (II versio)
1988 Kolme kehrääjänaista
1989 Herramme Jeesuksen Kristuksen seitsemän huutoa ristiltä
1989 Niityltä tuulee (monologi) -JULKAISTU, Herättäjä-Yhdistys, 1993
1990 Puutarhahaudasta pääsiäisaamuun
1991 Hyvän tahdon tie pahan tahdon maailmassa
1992 Korpivaellus (II versio)
1993 20-vuotisjuhlakavalkadi
1996 Älä kulje ohi
1999 Paavon käynti seppä Högmanin luona (Sulkula)
2000 Kristityn vaellus (Suolahden kirkon 60-vuotisnäytelmä)

Esiintymispaikkakuntia
1. Suolahti,
2. Äänekoski,
3. Konnevesi,
4. Konginkangas,
5. Sumiainen,
6. Jyväskylän msrk.,
7. Kyyjärvi,
8. Kivijärvi,
9. Toivakka,
10. Vilppula,
11. Laukaa,
12. Lapua,
13. Jyväskylä,
14. Ylihärmä,
15. Ylistaro,
16. Kiuruvesi,
17. Korpilahti,
18. Joensuu,
19. Tohmajärvi,
20. Keuruu,
21. Pieksämäki,
22. Varkaus,
23. Ikaalinen,
24. Harjavalta,
25. Sonkajärvi,
26. Saarijärvi,
27. Seinäjoki,
28. Vaasa,
29. Heinolan msrk.,
30. Tampere,
31. Ylivieska,
32. Nivala,
33. Varpaisjärvi,
34. Lappeenranta,
35. Helsinki…

Antologiat:
Ikävä (toim. Petri Järveläinen, Torsti Lehtinen ja Arto Peltola). Herättäjä-yhdistys 1994.
Katselmus '95: hengellisen lyriikan antologia (toimituskunta Toivo Laakso ja Markku Laitinen). Jyväskylän kaupunkiseurakunta: Keski-Suomen läänin taidetoimikunta 1995.

Muu tuotanto:
Niityltä tuulee [videotallenne] : monologi (käsikirjoitus ja ohjaus). Kaitapojat 1990.
Artikkeleita seuraaviin lehtiin: Vastin, Sisä-Suomen Lehti, Hengellinen Kuukausilehti ja Taite : runouslehti.

Kirkkonäytelmät:
Suolahden draamaryhmän esityksiä kaikkiaan yli 150.
Eeva-Maija Haukisen ja Maija Piitulaisen esittämät Niityltä tuulee -monologien esityspaikat ja ajat eivät ole tässä luettelossa.
Lisäksi on esitetty myös Kaatopaikan miehen monologeja, Juuso Vainikainen (k.) ja Markku Salmi.
Laukaalaiset esittäneet shamanismin ja kristinuskon kohtaamisesta kertovan näytelmän.
Jyväskylän teatterissa on esitetty lasten näytelmä Sinisiipi.
Muuallakin on esitetty Katrin tekstejä.

Tekstinäyte

Ihmisen vaikeaa osaa. Bibliassa säädettyä.
Kivulla synnytetylle maakin luovuttaa itsestään leivän
vaivannäössä.
Samaa kipua. Samaa huutoa. Perisyntiä kaikki tyynni.
Otsallaan verenkarvainen hiki
synnyttää Jumalan Poikakin ihmisen uudestaan,
takaisen luomisen sanaan,
ettei perisynnin tuhoama näkisi katoavaisuutta
vaan Jumalan kasvot.

Polttojen tihentyessä, tuskan kuohuessa
Walpuri miettii,
poikivatko eläimet sikiönsä huokeammin.
Ihmisen lapsen Jumala päästää kohdusta synnyttäjän kivuilla.
Se laukeaa – palaa uudestaan
heittelee synnyttäjän ruumista kuin heikkoa asuinhuonetta
ja – Jumalan hetkellä – lapsi syntyy!

Samassa huone on pyhän Jaakobin uni,
tikapuut taivaasta,
pyhien enkelien saatto
ylimpänä kirkkaudessa
silmiltä salattu Jumala
tänne syntyneen maallinen ja taivaallinen tarkoitus.
Lapsenpäästäjä lapsi käsissään tuntee juhlallisesti:

Tuli ehtoosta ja aamusta ensimmäinen päivä!
[Niityltä tuulee, s. 17-18]