Peltola, Sirkku

synt. 18.12.1960 Kangasalla, asuu Tampereella
perhesuhteet: aviomies ja kaksi lasta
opinnot, tutkinnot: fil.maist.
ammatti: näytelmäkirjailija/teatteriohjaaja
luottamustoimet: Tampereen teatterikesän taiteellinen johto, Teatteriohjaajaliiton hallitus

palkinnot: Jyväskylän kaupungin taidepalkinto v. 1987
Ikiliikkujateatterin tunnustuspalkinto v. 1988
Suomen näytelmäkirjailijaliiton Lea-palkinto v. 2002
Pirkanmaan läänin taidepalkinto v. 2004
Olavi Veistäjä -palkinto v. 2005
Suomi-palkinto v. 2005
Tampereen kaupungin ensimmäisen luokan kultainen ansiomitali v. 2008

Sirkku Peltola on tamperelainen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja dramaturgi, joka on jo pitkään luettu suomalaisten näytelmäkirjailijoiden valiokaartiin. Hän on kirjoittanut noin kaksikymmentä näytelmää, joita on esitetty ja esitetään laajasti Suomessa. Hänen näytelmiään on myös käännetty yli kymmenelle kielelle.

Opetusministeriön Suomi-palkinnon perustelut vuodelta 2005: "Sirkku Peltola kuuluu teatterintekijänä meillä harvinaisiin armoitettuihin naiskoomikoihin. Hänen näytelmissään suomalainen pikkuihminen elää keskellä suurta hämmennystä itkettävän hauskana.
Peltolalla on lahja yhdistää lämmin karheaan ja koominen traagiseen, Suomi suureen Brysseliin. Vaikka näytelmien sankarit kömpelöivät sielunsa kyllyydestä, heillä on aina oma visio maailmasta, jota yrittävät elää.
Näytelmissä on harvinaisen laaja henkilöskaala. Tarinat tutkivat syvyyssuunnassa ja monin eri ominaisuuksin ikärakenteita, sukupolvia ja -puolia. Vanhat mummot ovat yhtä armoitettuja sankari-ihmisiä kuin nuoremman polven hämmästelijät.
Näytelmille ei jää kylmäksi kukaan, sillä ne eivät ole vain kielellisesti rikkaita ja kekseliäitä pyörityksiä vaan tulevat tunnistettavuudessaan suoraan kohti. Peltola sekä kirjoittaa että ohjaa samalla vireellä: haanpääläisen Suomen perinnön jatkajana."

Sirkku Peltola pitää opiskelua ja työn iloa lähtökohtinaan luovalle työlleen. Kirjailijan työ "vastasi tapaani hahmottaa ihmistä ja maailmaa. Työ on suurelta osin opiskelua, jota pidän elämäntehtävänä."

Merkittävimpänä omista näytelmistään Sirkku Peltola pitää ensimmäistä näytelmäänsä Pikku jättiläinen vuodelta 1985, koska se avasi tien kirjailijan ammattiin. "Löysin oman 'estetiikkani'."
Sirkku Peltolan esikoisnäytelmä kantaesitettiin Jyväskylän ylioppilasteatterissa vuonna 1985. Pikku jättiläinen aloitti sittemmin trilogiaksi muodostuneen kokonaisuuden, kertomuksen perheestä eli Torsti Tuliosta ja hänen äidistään. Maailman baari kantaesitettiin Ikiliikkujateatterissa vuonna 1986 ja Tähtitaivaankatu 3 Lahden kaupunginteatterissa vuonna 1993. Kertomuksen sankari Torsti Tulio on eräänlainen antisankari, nuori, pitkäaikaistyötön, marginaali-ihminen, joka kuitenkin on selviytyjä.

Peltolan näytelmien päähenkilöt ovatkin usein tragikoomisia antisankareita. Ahaa-teatterille kirjoitetussa Knut Pitkäjalassa " - - rujous ja kauneus elävät täydellisessä symbioosissa. - - Rujous ei ole rumaa Sirkku Peltolan näytelmissä. Ylipitkät jalat, ekstratuuhea karvoitus, kyttyräselkä ovat Peltolalle laajakaista kauneuteen, inhimilliseen lämpöön ja taikaan." (Aamulehti 30.8.1999, Markus Määttänen)

Perheestä, ihmissuhteista, kohtaamattomuudesta arjessa puhuu näytelmä Mummun saappaassa soi fox, joka palkittiin vuoden 2002 parhaana kotimaisena näytelmätekstinä. Lapsettomuusongelmaa käsittelee näytelmä Haikarapolska (2000).

Itselleen tärkeinä kirjailijoina ja teoksina Sirkku Peltola mainitsee Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjan.

Sirkku Peltola on sanonut, että näytelmän aihe on silloin tarpeeksi tärkeä, jos sen voi kirjoittaa komediaksi. "Esityksen herkkyys syntynee siitä, että mielettömän läheisessä asiassa saattaa nähdä mielettömän juhlan, universaalin asian. - - Draamaa tekevässä asuu ikuinen epäilijä. Peltola kutsuu omaa asennettaan pienisieluisuuden pontimeksi, joka etsii merkityksiä asioista, joissa muuten ei nähdä mitään merkittävää." (Al 13.5.2000, Anne Välinoro)

Pirkanmaata ja pirkanmaalaisuutta Peltola kommentoi: "Pirkanmaalla ovat juureni ja murre, joka on myös tapa ajatella."

Peltola sanoo huumorin ja itseironian tajunsa olevan lähtöisin hämäläisyydestä. "Huumori elämänasenteena on perusedellytys. Näen sen toivonkipinänä ja polttoaineena. Niin mustaa asiaa ei ole, etten näkisi siinä huumoria. - - Absurdi on lähellä huumoria. Ne leikkaavat samassa vakavan ja toden polttopisteessä. Huumori ei ole ohitus. Sen kautta tulee absurdi elementti esiin, eli se suuri ristiriita, mikä asioissa ja ihmisissä on." (Teatteri 1991, 2 s. 26-28, Hanna-Leena Helavuori)

"Sirkku Peltola on tuonut näyttämöillemme tiheän lauseen, joka lyhimmillään on yhden sanan mittainen. Tämä arkipuheen muoto antaa näyttelijälle tilaisuuden iskeä asian ytimeen ja ladata repliikkeihin merkityksiä luontevan rennosti. - - Näyttelijäkeskeisyydessään Peltolan taidekäsitys on lujaa perusteatteria, vähäeleistä, paljosävyistä." (Satakunnan kansa 25.11.1996 otsikolla 'Elämän valmiit pohjapiirrokset' arviossa Sokeria, sokeria! -näytelmästä). Omaa minimalistista ilmaisuaan Peltolala kommentoi: "Minua peitelty ilmaus kiinnosta enemmän kuin suora uho. - - Niukkuuteni on joku nähnyt pinnallisuutena. Ikään kuin ei ymmärrettäisi kirjoittamatta jätetyn tahallisuutta, sitä, että ajatus on rivien välissä ja hiljaisuudessa." (Teatteri 1991, 2 s. 26-28, Hanna-Leena Helavuori)

KOM-teatterissa ensi-iltansa vuonna 2004 saanut Suomen hevonen on hirtehinen komedia EU-Suomen kurjistuvasta maaseudusta. Näytelmää on luonnehdittu EU-Suomen Niskavuoreksi. Tämäkin näytelmä on saanut hyvän vastaanoton. Tampereen Työväen Teatterissa näytelmä sai ensi-iltansa vuonna 2005. Matti Wacklin arvioi näytelmää Aamulehdessä 3.9.2005: "Peltola on myös romantikko. Hän katselee elämän syrjälle ajautuneita, hallintansa menettäneitä, ihmisiä hyväntahtoisesti ja lämpimästi. Heidän voimattomuutensa ei ole yksin heidän aiheuttamaansa. Romantikko näkyy niin kirjailija kuin ohjaaja Peltolassakin. Suomen hevonen kuljeksii jo tekstinä hivenen realismin yläpuolella, vaikka vakavia huumorinsa kautta puhuukin. Ohjauksessa tämä näkyy muun muassa sisääntuloissa, jotka tanssitaan modernin kansanmusiikin tahtiin. Etäännyttäminen toimii hyvin ja hauskasti."

YLE-uutiset haastatteli Sirkku Peltolaa (julkaistu 28.01.2011; viitattu YLEn www-sivulle 15.9.2011; ks. linkki). Peltola kertoo näytelmätrilogiastaan ja sen taustoista (Suomen hevonen, Yksiöön en äitee ota, Lämminveriset):
" - - Kirjailija näkee yhteiskunnan arvojen koventuneen, jopa kadonneen.
- En minä ole mitään keksinyt, kyllä tämä kaikki on bongattu siitä keskustelusta, mitä on käyty Suomessa viimeisen kahden vuoden aikana, kertoo Peltola.
- Ei näitä aiheita tarvitse siinä mielessä keksiä. Enkä minä vastauksia osaa sanoa, mutta nostan tietysti arvokysymyksiä esiin, Peltola pohtii."

Tampereen Työväen Teatterin 110-vuotisjuhlanäytelmä vuonna 2011 on Sirkku Peltolan musikaaliksi sovittama ja ohjaama Minna Canthin Anna Liisa.