Mörne, Arvid

Arvid Mörne tuli tunnetuksi ruotsalaisuuden asiaa puolustavana runoilijana. Hän debytoi vuosisadanvaihteessa ja oli aktiivinen aina 1940-luvulle asti. Hän toimi myös kirjallisuudentutkijana ja lehtimiehenä. Mörnen kaunokirjallinen tuotanto koostuu suureksi osaksi lyriikasta, mutta hän kirjoitti myös romaaneja ja näytelmiä. Hän puhui mm. ruotsinkielisen asutuksen säilymisen puolesta. Mörnen mukaan ruotsinkielisen maaseutuväestön ja työväenluokan kielellinen identiteetti oli avainasemassa elinvoimaisen ruotsinkielisen kulttuurin säilymiseksi Suomessa. Mörne oli tosin kiinnostunut myös suomenkielisestä kirjallisuudesta ja kulttuurista. Mörne erottuu monista aikansa suomenruotsalaisista kirjailijoista vasemmistolaisten näkemystensä vuoksi ja oli siksi myös kiistelty hahmo. Poliittisuus ilmenee erityisesti Mörnen runokokoelmassa Ny tid (1903) sekä kirjailijan myöhemmässä (1930- ja -40-luvun) tuotannossa. Tunnusomaisia Mörnen teoksille ovat myös meri- ja saaristomiljööt, jotka hänen runoutensa myötä vakiinnuttivat asemansa suomenruotsalaisena poeettisena maisemana. Mörnen tunnetuimpia ja merkittävimpiä teoksia ovat suosittu ”Sjömansvisa” (”Båklandets vackra Maja”, suom. Seiskarin kaunis Siiri”), joka on ilmestynyt debyyttikokoelmassa Rytm och rim (1899) sekä romaanit Den svenska jorden (1915), Inför havets anlete (1921, suom. Meren kasvojen edessä) ja Ett liv (1925).