Willman, Elvira
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Elvira Willman. Atelier Kullervo. Museoviraston kuvakokoelmat.
Kuva: Museovirasto
Elämäkertatietoa
Varhaista työväenkirjallisuutta edustava Elvira Willman oli harvinainen poliittinen ääni vuosituhannen vaihteen kaunokirjallisuudessa. Ajan myötä Willmanin sosialistinen ideologia kehittyi yhä radikaalimpaan suuntaan. 1900- ja 1910-luvuilla syntynyt tuotanto koostuu pääosin näytelmistä, joita esitettiin lähinnä pienissä harrastajateattereissa. Tuotantoa ei ole juuri huomioitu myöskään kirjallisuushistorioissa. Näytelmäkirjailijana Willman seurasi Minna Canthin jalanjälkiä ja kuvasi köyhyyttä, yhteiskunnan vähäosaisia sekä työläisnaisten vaikeita oloja helsinkiläismiljöössä. Suomen sisällissodan 1918 jälkeen Willman pakeni Neuvosto-Venäjälle. Maanpaon aikana suomalaisten kommunistien sisäiset ristiriidat kärjistyivät ja johtivat Willmanin ja hänen miehensä teloitukseen. Willmanin teoksista mainitaan usein näytelmät Lyyli (1903) ja Kellarikerroksessa (1907).
(Klassikkokirjasto)
- - -
Elvira Willman syntyi säätyläisperheeseen Uudessakaupungissa v. 1875. Hän suoritti ylioppilastutkinnon v. 1894 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kieliä ja kirjallisuutta suorittamatta kuitenkaan loppututkintoa. Vuosina 1899-1900 hän oleskeli Pariisissa opiskellen Sorbonnen yliopistossa ja kokeillen näyttelijättären uraa. Palattuaan Suomeen Elvira Willman liittyi työväenliikkeeseen. Kiihkeänä ja tunteellisella ihmisenä hänen suhteensa aatteeseen oli ristiriitainen, vaikka hän pitikin itseään puhdasoppisella sosialistina. Sosialismin lisäksi kristinusko vaikutti hänen ajatteluunsa. Työväennaisliike vieroksui Willmania rohkeiden sukupuolimoraalisten kannanottojen vuoksi. Hän mm. vertasi miehestään taloudellisesti riippuvaista aviovaimoa prostituoituun, koska kummatkin antoivat miehen elättää itsensä.
Vuonna 1906 Elvira Willman solmi avioliiton Työmies-lehden toimittajan Voitto Elorannan kanssa. Seuraavat vuodet kuluivat vaimon ja perheenäidin velvollisuuksien hoidossa. Vallankumousvuodet aktivoivat hänet jälleen mukaan poliittiseen toimintaan ja kirjoittamiseen. Punaisten hävittyä kansalaissodan Elorannat pakenivat Venäjälle ja joutuivat v. 1920 vangituiksi syytettyinä osallisuudesta SKP:N opposition toimeenpanemaan verilöylyyn. Voitto Eloranta telotettiin v. 1923, mutta Elvira vapautettiin ja hän jäi asumaan Moskovaan. Hän katosi Stalinin puhdistuksissa 1930-luvulla.
Kirjailijana Elvira Willman-Eloranta on tendenssirealisti, jonka kuvauksen kohteena ovat yhteiskunnan sorretut, etenkin naiset. Hänen ihanteensa ja esikuvansa on Minna Canth. Kansallisteatterissa esitetty esikoisnäytelmä Lyyli (1903) otettiin myönteisesti vastaan. Nimihenkilö on viaton työläistyttö, jonka herraspoika viettelee ja hylkää. Lyyli kieltäytyy rakastajansa tarjoamista rahoista ja ilmoittaa pystyvänsä huolehtimaan lapsesta yksin. Itsenäinen, ylpeä naistyyppi on uutta tässä "tavallisessa tarinassa". Seuraava näytelmä Kellarikerroksessa (1907) käsittelee prostituutiota, jonka kieltävä laki tuli pitkällisen taistelun jälkeen voimaan v. 1908. Käsityksen naisten olemassaolosta miehiä varten ja maksetun rakkauden oikeutuksesta em. perusteella kirjailija tuomitsee jyrkästi. Myöhäinen novelli Vallankumouksen vyöryssä (1918) sisältää omaelämäkerrallisia aineksia. Willman-Elorannan teosten ongelmana ovat tyylin ja kielen heikkoudet (mm. hurjien metaforien käyttö, juonen hajanaisuus), eivätkä ne Lyyliä lukuunottamatta saavuttaneet suosiota.
Lähteet:
Palmgren, Raoul: Kaupunki ja tekniikka Suomen kirjallisuudessa. Kuvauslinjoja ennen ja jälkeen tulenkantajien. Helsinki 1989.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Tiennäyttäjät 1. Suomen työväenliikkeen merkkimiehiä Ursinista Tanneriin. Toim. Hannu Soikkanen. Helsinki 1967.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.
(Klassikkokirjasto)
- - -
Elvira Willman syntyi säätyläisperheeseen Uudessakaupungissa v. 1875. Hän suoritti ylioppilastutkinnon v. 1894 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kieliä ja kirjallisuutta suorittamatta kuitenkaan loppututkintoa. Vuosina 1899-1900 hän oleskeli Pariisissa opiskellen Sorbonnen yliopistossa ja kokeillen näyttelijättären uraa. Palattuaan Suomeen Elvira Willman liittyi työväenliikkeeseen. Kiihkeänä ja tunteellisella ihmisenä hänen suhteensa aatteeseen oli ristiriitainen, vaikka hän pitikin itseään puhdasoppisella sosialistina. Sosialismin lisäksi kristinusko vaikutti hänen ajatteluunsa. Työväennaisliike vieroksui Willmania rohkeiden sukupuolimoraalisten kannanottojen vuoksi. Hän mm. vertasi miehestään taloudellisesti riippuvaista aviovaimoa prostituoituun, koska kummatkin antoivat miehen elättää itsensä.
Vuonna 1906 Elvira Willman solmi avioliiton Työmies-lehden toimittajan Voitto Elorannan kanssa. Seuraavat vuodet kuluivat vaimon ja perheenäidin velvollisuuksien hoidossa. Vallankumousvuodet aktivoivat hänet jälleen mukaan poliittiseen toimintaan ja kirjoittamiseen. Punaisten hävittyä kansalaissodan Elorannat pakenivat Venäjälle ja joutuivat v. 1920 vangituiksi syytettyinä osallisuudesta SKP:N opposition toimeenpanemaan verilöylyyn. Voitto Eloranta telotettiin v. 1923, mutta Elvira vapautettiin ja hän jäi asumaan Moskovaan. Hän katosi Stalinin puhdistuksissa 1930-luvulla.
Kirjailijana Elvira Willman-Eloranta on tendenssirealisti, jonka kuvauksen kohteena ovat yhteiskunnan sorretut, etenkin naiset. Hänen ihanteensa ja esikuvansa on Minna Canth. Kansallisteatterissa esitetty esikoisnäytelmä Lyyli (1903) otettiin myönteisesti vastaan. Nimihenkilö on viaton työläistyttö, jonka herraspoika viettelee ja hylkää. Lyyli kieltäytyy rakastajansa tarjoamista rahoista ja ilmoittaa pystyvänsä huolehtimaan lapsesta yksin. Itsenäinen, ylpeä naistyyppi on uutta tässä "tavallisessa tarinassa". Seuraava näytelmä Kellarikerroksessa (1907) käsittelee prostituutiota, jonka kieltävä laki tuli pitkällisen taistelun jälkeen voimaan v. 1908. Käsityksen naisten olemassaolosta miehiä varten ja maksetun rakkauden oikeutuksesta em. perusteella kirjailija tuomitsee jyrkästi. Myöhäinen novelli Vallankumouksen vyöryssä (1918) sisältää omaelämäkerrallisia aineksia. Willman-Elorannan teosten ongelmana ovat tyylin ja kielen heikkoudet (mm. hurjien metaforien käyttö, juonen hajanaisuus), eivätkä ne Lyyliä lukuunottamatta saavuttaneet suosiota.
Lähteet:
Palmgren, Raoul: Kaupunki ja tekniikka Suomen kirjallisuudessa. Kuvauslinjoja ennen ja jälkeen tulenkantajien. Helsinki 1989.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Tiennäyttäjät 1. Suomen työväenliikkeen merkkimiehiä Ursinista Tanneriin. Toim. Hannu Soikkanen. Helsinki 1967.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.