Eltonen, Marja
Elämäkertatietoa
Syntynyt: 1957 Liedossa, asuu Liedossa
Opinnot: valtiotieteen maisteri, Turun yliopisto 1987
Ammatti: sosiaalityöntekijä
Harrastukset: lukeminen, kävely, talouselämän seuraaminen ja lasten kanssa oleminen
Opinnot: valtiotieteen maisteri, Turun yliopisto 1987
Ammatti: sosiaalityöntekijä
Harrastukset: lukeminen, kävely, talouselämän seuraaminen ja lasten kanssa oleminen
Tekstinäyte
Prologi
Autossa soi Faurén Requiemin kuudes osa. Libera me. Vapauta minut ikuisesta kuolemasta. Hän oli ajanut päämäärättömästi pitkän matkan ja kaikki oli hyvin. Vihdoinkin kaikki oli hyvin.
Maisemat vilahtivat ja muut autot jäivät kuin seisomaan, kun hän ohitti yhden toisensa jälkeen. Moottoritien opastetaulut tuntuivat kehotuksilta jatkaa matkaa ja hän painoi kaasua lisää, kunnes auto alkoi täristä käsissä. Hän oli aina pitänyt vauhdista, kiireestä ja tekemisen mausta, mikä sai veren virtaamaan.
Elämässä tuli olla sykettä, jotta saattoi tuntea olevansa olemassa. Mutta syke oli hiipumassa. Hän oli aavistanut sen jo kauan ennen, kuin kukaan oli sanonut mitään. Välttelevät katseet, kömpelöt yskähdykset ja yleinen vaivautuneisuus kun hän oli läsnä. Olisi tehnyt mieli ravistella ihmisiä ja pyytää heitä katsomaan totuutta silmiin. Kaikki oli ollut yhtäkkiä päin helvettiä.
Oli alkanut hämärtää. Aurinko oli jo laskenut ja taivaanrannalla roikkui muutama vaaleanpunainen riekale. Pimeys oli kaiken täyttymys, silloin kun ei ollut enää mitään syytä elää. Hän ohjasi auton kohti kallioleikkausta. Terävät kielekkeet saivat sen näyttämään rokonarpiselta pedolta, mutta sen kitaan oli ihmeen hyvä mennä.
Autossa soi Faurén Requiemin kuudes osa. Libera me. Vapauta minut ikuisesta kuolemasta. Hän oli ajanut päämäärättömästi pitkän matkan ja kaikki oli hyvin. Vihdoinkin kaikki oli hyvin.
Maisemat vilahtivat ja muut autot jäivät kuin seisomaan, kun hän ohitti yhden toisensa jälkeen. Moottoritien opastetaulut tuntuivat kehotuksilta jatkaa matkaa ja hän painoi kaasua lisää, kunnes auto alkoi täristä käsissä. Hän oli aina pitänyt vauhdista, kiireestä ja tekemisen mausta, mikä sai veren virtaamaan.
Elämässä tuli olla sykettä, jotta saattoi tuntea olevansa olemassa. Mutta syke oli hiipumassa. Hän oli aavistanut sen jo kauan ennen, kuin kukaan oli sanonut mitään. Välttelevät katseet, kömpelöt yskähdykset ja yleinen vaivautuneisuus kun hän oli läsnä. Olisi tehnyt mieli ravistella ihmisiä ja pyytää heitä katsomaan totuutta silmiin. Kaikki oli ollut yhtäkkiä päin helvettiä.
Oli alkanut hämärtää. Aurinko oli jo laskenut ja taivaanrannalla roikkui muutama vaaleanpunainen riekale. Pimeys oli kaiken täyttymys, silloin kun ei ollut enää mitään syytä elää. Hän ohjasi auton kohti kallioleikkausta. Terävät kielekkeet saivat sen näyttämään rokonarpiselta pedolta, mutta sen kitaan oli ihmeen hyvä mennä.