Tolonen, Vuokko
Elämäkertatietoa
- Vuokko Tolosella on herkkä konekirjoituskäsi. (AL 31.10.86, Maarit Tastula)
synt. 1958 Utajärvellä
asuu Tampereella
naimisissa, lapset Johannes ja Onerva, koira Riku
opinnot: HuK
ammatti: kirjailija
sivutoimet: Tampereen yhteiskoulun kirjallisen ilmaisun opettaja, Viita-akatemian vastaava opettaja
luottamustehtäviä: Vestäjät ry:n sihteeri ja taloudenhoitaja 1978-79, Pirkkalaiskirjailijat ry:n hallitus 1991-, varapj. 1993-95, pj. 1995-2002, Pispalan kirjastoyhdistys ry:n perustajajäsen ja pj. 1995-, Pispalan kuoron kannatusyhdistys ry:n perustajajäsen ja vpj. 1995-, Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintolautakunta 1996-98
palkinnot: Merenmaa-stipendi 1979
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1987 ja 1998
Otavan stipendi 1989 ja 1998
Pro Arte Tawastica -mitali 1997
harrastukset: ranskan ja espanjan kielet, tanssi, jumppa, jooga, samoilu, sienestys
Vuokko Tolonen valitsi kirjailijan työn samasta syystä kuin Erno Paasilinna: yksinäisyydestä ja uhmasta, myös uteliaisuudesta.
"Joka päivä on ammatinvalinta edessä", hän valottaa luovan työnsä nykyisiä lähtökohtia. Hänen mukaansa työ tulee koko ajan vaikeammaksi.
Omista teoksistaan hän sanoo: "Merkittävä ei ole mikään, mutta paras aina se, jota ei ole vielä kirjoittanut."
Vuokko Tolonen kokee itselleen tärkeiksi Raamatun, Grimmin sadut, Kuopion Kaislastenlahden koulun kirjaston kokoelmat ja Pispalan kirjaston kokoelmat. Molempia jo lopetettuja kirjastoja Vuokko Tolonen edelleen kaipaa ja muistelee.
Kirja Lastenhuone (1986) keskittyy nuorten aikuisten, nuoren äidin kokemuksiin. Kirjaa arvioitiin: "Lastenhuone on hyvin kirjoitettu, varsinkin unen ja toden rajamaaston kuvia Tolonen on hionut niin, että ne koskettavat." (HS 5.10.86, Suvi Ahola)
Vuonna 1988 ilmestyneestä Salainen keittokirja -romaanista sanottiin: "Vakavakin kirja on, mutta Tolonen välttää vajoamista syvällisyyksien ihraan: Salainen keittokirja on taitavan rentoa viipalointia tekeentymättä sen enemmäksi. -- Satiiri uppoaa kuin veitsi läskiin. Ja ratkaisukin tarjotaan: pilkotaan, paistetaan ja syödään juuri se mitä alun perin torjuttiin." (AL 10.11.1988, Markku Huotari 1988).
Romaani Tampereen ilmasto (1997) on Vuokko Tolosen läpimurtoromaani. Tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen Tampereelle. "Tolonen johdattelee tamperelaiskirjallisuuden uuden ajan painajaisiin tavalla, jota hänen aikaisemmat kirjansa eivät ennakoineet. -- Paikallisväriltään mehevä Tampereen ilmasto tavoittelee laajaa näkemystä noudatellen Huxleyn tai Orwellin negatiivisia utopioita. -- Tulevaisuuden totalitarismin vastapainoksi Tolonen tuo idean yhteiskunnan ulkopuolisista muutoksen voimana." (Tarkka, Pekka Suomalaisia kirjailijoita, 6. uud. laitos 2000)
Maila-Katriina Tuomisen arviossa "romaani on pelottavan tarkkavainuinen tulevaisuuden kuvaus Tampereesta, Suomesta ja koko Euroopan unionista. Se on utopia, joka on jo melkein totta. Tolonen ei ole kuitenkaan etäännyttänyt utopiaansa niin kauaksi tulevaisuuteen, etteikö siitä avautuisi kirkas ja julma nykyhetken kritiikki. Romaani on ensimmäinen euro-Suomen kuvaus." (AL 27.2.1997, Maila-Katriina Tuominen)
synt. 1958 Utajärvellä
asuu Tampereella
naimisissa, lapset Johannes ja Onerva, koira Riku
opinnot: HuK
ammatti: kirjailija
sivutoimet: Tampereen yhteiskoulun kirjallisen ilmaisun opettaja, Viita-akatemian vastaava opettaja
luottamustehtäviä: Vestäjät ry:n sihteeri ja taloudenhoitaja 1978-79, Pirkkalaiskirjailijat ry:n hallitus 1991-, varapj. 1993-95, pj. 1995-2002, Pispalan kirjastoyhdistys ry:n perustajajäsen ja pj. 1995-, Pispalan kuoron kannatusyhdistys ry:n perustajajäsen ja vpj. 1995-, Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintolautakunta 1996-98
palkinnot: Merenmaa-stipendi 1979
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1987 ja 1998
Otavan stipendi 1989 ja 1998
Pro Arte Tawastica -mitali 1997
harrastukset: ranskan ja espanjan kielet, tanssi, jumppa, jooga, samoilu, sienestys
Vuokko Tolonen valitsi kirjailijan työn samasta syystä kuin Erno Paasilinna: yksinäisyydestä ja uhmasta, myös uteliaisuudesta.
"Joka päivä on ammatinvalinta edessä", hän valottaa luovan työnsä nykyisiä lähtökohtia. Hänen mukaansa työ tulee koko ajan vaikeammaksi.
Omista teoksistaan hän sanoo: "Merkittävä ei ole mikään, mutta paras aina se, jota ei ole vielä kirjoittanut."
Vuokko Tolonen kokee itselleen tärkeiksi Raamatun, Grimmin sadut, Kuopion Kaislastenlahden koulun kirjaston kokoelmat ja Pispalan kirjaston kokoelmat. Molempia jo lopetettuja kirjastoja Vuokko Tolonen edelleen kaipaa ja muistelee.
Kirja Lastenhuone (1986) keskittyy nuorten aikuisten, nuoren äidin kokemuksiin. Kirjaa arvioitiin: "Lastenhuone on hyvin kirjoitettu, varsinkin unen ja toden rajamaaston kuvia Tolonen on hionut niin, että ne koskettavat." (HS 5.10.86, Suvi Ahola)
Vuonna 1988 ilmestyneestä Salainen keittokirja -romaanista sanottiin: "Vakavakin kirja on, mutta Tolonen välttää vajoamista syvällisyyksien ihraan: Salainen keittokirja on taitavan rentoa viipalointia tekeentymättä sen enemmäksi. -- Satiiri uppoaa kuin veitsi läskiin. Ja ratkaisukin tarjotaan: pilkotaan, paistetaan ja syödään juuri se mitä alun perin torjuttiin." (AL 10.11.1988, Markku Huotari 1988).
Romaani Tampereen ilmasto (1997) on Vuokko Tolosen läpimurtoromaani. Tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen Tampereelle. "Tolonen johdattelee tamperelaiskirjallisuuden uuden ajan painajaisiin tavalla, jota hänen aikaisemmat kirjansa eivät ennakoineet. -- Paikallisväriltään mehevä Tampereen ilmasto tavoittelee laajaa näkemystä noudatellen Huxleyn tai Orwellin negatiivisia utopioita. -- Tulevaisuuden totalitarismin vastapainoksi Tolonen tuo idean yhteiskunnan ulkopuolisista muutoksen voimana." (Tarkka, Pekka Suomalaisia kirjailijoita, 6. uud. laitos 2000)
Maila-Katriina Tuomisen arviossa "romaani on pelottavan tarkkavainuinen tulevaisuuden kuvaus Tampereesta, Suomesta ja koko Euroopan unionista. Se on utopia, joka on jo melkein totta. Tolonen ei ole kuitenkaan etäännyttänyt utopiaansa niin kauaksi tulevaisuuteen, etteikö siitä avautuisi kirkas ja julma nykyhetken kritiikki. Romaani on ensimmäinen euro-Suomen kuvaus." (AL 27.2.1997, Maila-Katriina Tuominen)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Romaanit:
Vanhan miehen lähtö (1978, kirjoitettu nimellä Vuokko Tikka)
Lastenhuone (1986)
Salainen keittokirja (1988)
Tampereen ilmasto (1997)
Muuta tuotantoa:
Yrmykäinen, saturomaani (1980, kirjoitettu nimellä Vuokko Tikka)
Vanhan miehen lähtö (1978, kirjoitettu nimellä Vuokko Tikka)
Lastenhuone (1986)
Salainen keittokirja (1988)
Tampereen ilmasto (1997)
Muuta tuotantoa:
Yrmykäinen, saturomaani (1980, kirjoitettu nimellä Vuokko Tikka)
Päiväuni, näytelmä (1989)
Hervanta-antologia (1990), sis. Vuokko Tolosen novellin
Paratiisi, libretto (1993)
Elämän suola, TV-sarja (käsikirjoittajaryhmä) 1996 -
1998
Häät, libretto (1998)
Lisäksi laululyriikkaa, artikkeleita, arvosteluja ja pakinoita.
Vuokko Tolosen teosten käännöksiä:
Klimat goroda Tampere; Ilmestynyt Literaturnyj Azerbajdžan (Baku) -kirjallisuuslehden numerossa 12/2000 s. 59-141 ; kääntäjä Taisia Djafarova, venäjä
Hervanta-antologia (1990), sis. Vuokko Tolosen novellin
Paratiisi, libretto (1993)
Elämän suola, TV-sarja (käsikirjoittajaryhmä) 1996 -
1998
Häät, libretto (1998)
Lisäksi laululyriikkaa, artikkeleita, arvosteluja ja pakinoita.
Vuokko Tolosen teosten käännöksiä:
Klimat goroda Tampere; Ilmestynyt Literaturnyj Azerbajdžan (Baku) -kirjallisuuslehden numerossa 12/2000 s. 59-141 ; kääntäjä Taisia Djafarova, venäjä
Tekstinäyte
Ote tuotannosta: Tampereen ilmasto
Suomalainen puhuu puulle. Se voi johtua siitä että jokaista suomalaista kohti on enemmän puita kuin ihmisiä, minun arvioni mukaan kaksikymmentätuhatta koivua, mäntyä, kuusta tai pyhää pihlajaa kaikille.
Haluaisin vielä nähdä vesistökartat, jos saan pyytää? Veikkaan että jokaiselle on myös oma vetensä, järvi tai metsälampi, lähde, suonsilmä, puronen, onnekkaimmille köngäs tai Saaristomeren selkä.
Suomalainen puhuu puulle. Se voi johtua siitä että jokaista suomalaista kohti on enemmän puita kuin ihmisiä, minun arvioni mukaan kaksikymmentätuhatta koivua, mäntyä, kuusta tai pyhää pihlajaa kaikille.
Haluaisin vielä nähdä vesistökartat, jos saan pyytää? Veikkaan että jokaiselle on myös oma vetensä, järvi tai metsälampi, lähde, suonsilmä, puronen, onnekkaimmille köngäs tai Saaristomeren selkä.
Me puhumme puille ja huudamme vesille. Puut kuuntelevat ja vastaavat, vedet hoitavat ja hukuttavat jos on tarvis.
Kännykät kontissa me karkaamme metsiin ja soittelemme toisillemme puun takaa. Me soudamme ulapalle Mikro Mikot perätuhdolla, kaadamme veneen ja huudamme äitejämme kirkkaat pullot kourassa, rinnasta vierotetut, isiämmekin ankarammat.
Kävin kerran Notre Damessa ja järkytyin, kuusen juurelta tullut. Toisen vuosituhannen alussa meillä veistettiin valkoista hirttä, heillä kivistä katedraalia pylväineen, pysteineen. Meillä pelättiin että ihminen tulee vastaan, heillä tehtiin ihmisestä kuva ja pantiin se seinälle. Kolmannen vuosituhannen alussa uskottelemme itsellemme että kun osaamme halkaista atomin, sielukin on tullut pois kuusen alta ja käyttäytyy niin kuin wieniläisen, pariisilaisen tai milanolaisen pää. Ei se käyttäydy.
Kännykät kontissa me karkaamme metsiin ja soittelemme toisillemme puun takaa. Me soudamme ulapalle Mikro Mikot perätuhdolla, kaadamme veneen ja huudamme äitejämme kirkkaat pullot kourassa, rinnasta vierotetut, isiämmekin ankarammat.
Kävin kerran Notre Damessa ja järkytyin, kuusen juurelta tullut. Toisen vuosituhannen alussa meillä veistettiin valkoista hirttä, heillä kivistä katedraalia pylväineen, pysteineen. Meillä pelättiin että ihminen tulee vastaan, heillä tehtiin ihmisestä kuva ja pantiin se seinälle. Kolmannen vuosituhannen alussa uskottelemme itsellemme että kun osaamme halkaista atomin, sielukin on tullut pois kuusen alta ja käyttäytyy niin kuin wieniläisen, pariisilaisen tai milanolaisen pää. Ei se käyttäydy.
Lähteitä ja viittauksia
Tampereen kasvot : henkilökuvia / toim. Reijo Sippola, Jarmo Kettunen (Sanasato 1997)
Kotimaisia nykykertojia 2 / toim. Ritva Aarnio, Ismo Loivamaa (BTJ Kirjastopalvelu 1998)
Tarkka, Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita (6. uud. laitos 2000)
Lehtileikkeet : Vuokko Tolonen (Tampereen kaupunginkirjasto)