Väänänen, Kalle

Syntynyt 22.3.1888 Kuopiossa
Kuollut 12.8.1960 Lahdessa
Vanhemmat konstaapeli Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen.
Puoliso 1) Alma Maria Vanamo (Vilander) 1912-1945 eronnut, 2) Kerttu Vainio (Grönlund) 1948-.

Koulutus: ylioppilas Viipurin suomalainen klassillinen lyseo 1907, filosofian maisteri Helsingin yliopisto 1915.

Murrekirjailija, luonnonhistorian ja maantiedon lehtori Viipurissa 1929-40 ja 1943-44, Lappeenrannassa 1945-52.

Asuinpaikat: Kuopio -1891, kesäasunto Siilinjärven Pöljällä.

Savolaiseen sukuun syntynyt Kalle Väänänen vietti lapsuutensa Viipurissa, jonne perhe muutti hänen ollessaan kolmen vanha. Savolainen puheenparsi säilyi elämäntyönsä Viipurissa ja Lappeenrannassa opettajana tehneen Väänäsen hallussa.

Kalle Väänästä on sanottu "Savon kansallisrunoilijaksi", joka raumalaisen Hj. Nortamon tavoin osoitti puhekielen mahdollisuudet myös "puhtaan lyyriseen" ilmaisuun. Savolaesta sanarrieskoo oli menestys ja sai sittemmin jatkoa usean kokoelman verran. Väänäsen runot luovat mielikuvan kesäisestä Savosta, vedenvälkkeisestä, auringonpaisteisesta ikuisesta lauantaista ja sunnuntaista. Runojen vauhdikkaita kohtauksia on sanottu miniatyyridramatiikaksi, eläväksi kansankomediaksi.

Väänänen käytti savolaismurretta matkakirjassaan Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen (1926) sekä kertomuskokoelmassaan Letkuvarrev viereltä (1927). Kirjakielellä hän kirjoitti kohtalaisen vaatimattomia romaaneja, joista kiinnostava on Poliisin poika (1938). Sen ympäristönä on Viipuri. Sota-ajan äänenpainot kuuluvat aitoina muistelmateoksessa Korsusta korsuun Kannaksella (1941) sekä runokokoelmassa Runoruunalla ryssää päin (1942).

Väänänen julkaisi myös laulelmakirjasia nimimerkillä Laulajapoika.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tuotanto

Savitaipaleen rintama vapaussodassa
Jyväskylä 1921. Gummerus.

Minkä mitäkin Lauluveikoista
Viipuri 1923. Runoja.

Viipurin läänin maanviljelysseura. 2
Toimintavuodet 1869-1898. Viipuri 1923.

Lauluveikon virsikirja. 1

Laatinut Laulajapoika. Viipuri 1924. Tekijä.

Savolaesta sanarrieskoo
Helsinki 1924. Otava. Runoja.

Uutta sanarrieskoo
Helsinki 1925. Otava. Runoja.

Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen
Olemisen kuvvaasta mustaen muasta ja muualtai. Helsinki 1926. Kirja. Matkakirja.

Runokaakin kavionkapsetta
Leikillisiä tilapäisrunoja. Helsinki 1926. Kirja.

Letkuvarrev viereltä
Ukki-vaenooj juttuja. Helsinki 1927. Kirja.

Junkkarien joukko
Kertomus koulupojista. Helsinki 1928. Kirja.

Sanarrieskoo
Kolomaas kannikka. Helsinki 1930. Kirja. Runoja.

Tulipa Kytrelahden naisillekin kesä
Helsinki 1930. Kirja. Romaani.

Kaksi nuorta sydäntä
Hämeenlinna 1932. Karisto. Romaani.

Issias ja miten siitä paranin
Jyväskylä 1934. Gummerus.

Poliisin poika
Romaani routavuosilta. Hämeenlinna 1938. Karisto.

Vainotien vartijat
Etelä-Karjalan maanpuolustushistoriaa. Viipuri 1939. Viipurin suojeluskuntapiirin esikunta. /Koko painos tuhoutunut pommituksissa/

Korsusta korsuun Kannaksella
Porvoo 1941. WSOY.

Runoruunalla ryssää päin
Runoja. Kalle Väänänen (Korsukolportööri). Porvoo 1942. WSOY.

Interparrat opin tiellä
Muistelmia Niinisalon internaatista. Hämeenlinna 1953. Karisto.

Peräkorven Ierikka ja muita mukavia juttuja
Hämeenlinna 1954. Karisto.

Täss’ on teille terveisiä
Puhetta ja pakinaa. Hämeenlinna 1954. Karisto.

Olinpa minäkin turisti
Pakinoita turismista. Hämeenlinna 1955. Karisto.

Jotakin ehkä tietäisin
Korsukolportööri muistelee. Hämeenlinna 1957. Karisto.

Tukkanuottasilla
Hämeenlinna 1959. Karisto. Pakinoita.

Koulukaskuja
Hämeenlinna 1962. Karisto.

Sanarrieskoo
Kootut murrerunot. Hämeenlinna 1931. Karisto.

Myös tietokirjallisuutta, suomennoksia, lehtiartikkeleita; antologioissa.