Sarkola, Ritva
Elämäkertatietoa
Minulla on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja neljä lapsenlasta, yksi tyttö ja kolme poikaa.
Luottamustehtävät: Kuulun kulttuurilautakuntaan ja Kuntainliiton Tuustaipaleen hoitolaitoksen valtuustoon.
Harrastukset: Lukeminen on kaikkinielevä harrastus.
Makuasioita:
Luottamustehtävät: Kuulun kulttuurilautakuntaan ja Kuntainliiton Tuustaipaleen hoitolaitoksen valtuustoon.
Harrastukset: Lukeminen on kaikkinielevä harrastus.
Makuasioita:
Paras kirja on Sinuhe. Samaistun helposti Muumimammaan.
Mieluisin paikka maailmalla ovat meret ja merimatkailu, satamaan saapumisen odottelu ja kaupunkien kulttuuritarjonta.
Minulle kiehtovin historian henkilö on Elisabet I, hänen aikakautensa ja hovinsa.
On paljon ärsyttäviä asioita, esim. ihmiset (poliitikot ym.), jotka lupaavat enemmän kuin pystyvät täyttämään ovat ehkä eniten ärsyttäviä.
Pidän lapsista, riippumatta siitä, kenen he ovat, koirista samoin, suoraselkäisistä ihmisistä, jotka pystyvät vastaamaan teoistaan jne.
(Sanojen aika)
- - -
Luonnehdinta
Ritva Sarkola on mäntyharjulainen toimittaja ja rikoskirjailija, joka on kirjoittanut sekä Tuula Sariolan että omalla nimellään pääasiassa dekkareita, mutta myös muutamia romaaneja ja kaksi elämäkertaromaania ystävästään Mauri Sariolasta. Useissa hänen kirjoissaan tapahtumapaikkana on Etelä-Savo.
Faktaa
Ritva Sarkola syntyi Helsingissä 28.5.1941 perheensä kolmantena lapsena. Koko elämänsä hän on työskennellyt kirjoittamisen parissa. Ensin hän oli pitkään toimittajana ja kirjoitti mm. naistenlehtiin ja viikkolehtiin. Vuonna 1970 Sarkola perusti oman kaupunkilehden, jonka päätoimittajana hän työskenteli viisitoista vuotta.
Mäntyharjuun Ritva Sarkola muutti vuonna 1985. Hänen esikoiskirjansa on rikosromaani Murha Sammatissa (1989), jonka hän kirjoitti Tuula Sariolan nimellä samoin kuin seuraavat viisitoista muutakin kirjaa. Asian tultua julkisuuteen ja edettyä myös oikeuskäsittelyyn Sarkola ryhtyi kirjoittamaan omalla nimellään.
Ritva Sarkolan tärkeitä tukijoita ovat hänen elämänkumppaninsa sekä lapsensa. Ritva Sarkola viihtyy Etelä-Savon maisemissa, harrastaa kuvataiteita ja on itsekin piirtänyt vuosia.
Kirjailijaura
Ritva Sarkola aloitti lukemisen varhain. Kun hän viisivuotiaana oli ahminut veljensä tarzanit, hän siirtyi isosiskon Anna-sarjaan vanhempien kuritoimenpiteitten uhallakin. Tyttökirjavaiheen jälkeen hän luki mm. Mika Waltaria ja Aila Meriluotoa. Koulussa Ritva voitti raittiuskilpakirjoituksia, ja lehtiin hän alkoi kirjoittaa 16-vuotiaana. Ensimmäinen julkaistu lehtijuttu kosketteli koulutoverin murhaa. Sarkolan mielikirjailijoita ovat mm. Outi Pakkanen, Seppo Jokinen ja Mauri Sariola. Viimeksi mainitun kanssa hän ystävystyi ja lupasi olla Tuula Sariolan apuna miehen kuoleman jälkeen. Lupaus johti siihen, että Ritva Sarkola ryhtyi kirjoittamaan dekkareita Tuula Sariolan nimissä ja yritti tehdä sen mahdollisimman ”maurimaisesti”. Teosten kustantaja oli Mauri Sariolan kustantaja Gummerus. Kahdeksan viimeistä kirjaansa Sarkola on kirjoittanut omalla nimellään, tavallaan ja tyylillään. Hänen oma kustantajansa on vuodesta 2005 alkaen ollut Myllylahti. Sarkolan nimellä on tähän mennessä syntynyt kuusi kirjaa, viimeisimpänä rikosromaani Haamukirjailijan kuolema (2009). Sen kehykset ovat pitkälti totuuspohjaisia, jotkut osat ovat dramatisoitua faktaa, mutta useimmat tapahtumat kuviteltuja. Aiheet kirjoihinsa Sarkola saa elävästä elämästä. Ritva Sarkolan kirjallinen tukija ja lähin kriitikko on elämänkumppanin lisäksi ollut nuoruudenystävä Tarja Kirjavainen.
(Etelä-Savon kirjailijat)
Mieluisin paikka maailmalla ovat meret ja merimatkailu, satamaan saapumisen odottelu ja kaupunkien kulttuuritarjonta.
Minulle kiehtovin historian henkilö on Elisabet I, hänen aikakautensa ja hovinsa.
On paljon ärsyttäviä asioita, esim. ihmiset (poliitikot ym.), jotka lupaavat enemmän kuin pystyvät täyttämään ovat ehkä eniten ärsyttäviä.
Pidän lapsista, riippumatta siitä, kenen he ovat, koirista samoin, suoraselkäisistä ihmisistä, jotka pystyvät vastaamaan teoistaan jne.
(Sanojen aika)
- - -
Luonnehdinta
Ritva Sarkola on mäntyharjulainen toimittaja ja rikoskirjailija, joka on kirjoittanut sekä Tuula Sariolan että omalla nimellään pääasiassa dekkareita, mutta myös muutamia romaaneja ja kaksi elämäkertaromaania ystävästään Mauri Sariolasta. Useissa hänen kirjoissaan tapahtumapaikkana on Etelä-Savo.
Faktaa
Ritva Sarkola syntyi Helsingissä 28.5.1941 perheensä kolmantena lapsena. Koko elämänsä hän on työskennellyt kirjoittamisen parissa. Ensin hän oli pitkään toimittajana ja kirjoitti mm. naistenlehtiin ja viikkolehtiin. Vuonna 1970 Sarkola perusti oman kaupunkilehden, jonka päätoimittajana hän työskenteli viisitoista vuotta.
Mäntyharjuun Ritva Sarkola muutti vuonna 1985. Hänen esikoiskirjansa on rikosromaani Murha Sammatissa (1989), jonka hän kirjoitti Tuula Sariolan nimellä samoin kuin seuraavat viisitoista muutakin kirjaa. Asian tultua julkisuuteen ja edettyä myös oikeuskäsittelyyn Sarkola ryhtyi kirjoittamaan omalla nimellään.
Ritva Sarkolan tärkeitä tukijoita ovat hänen elämänkumppaninsa sekä lapsensa. Ritva Sarkola viihtyy Etelä-Savon maisemissa, harrastaa kuvataiteita ja on itsekin piirtänyt vuosia.
Kirjailijaura
Ritva Sarkola aloitti lukemisen varhain. Kun hän viisivuotiaana oli ahminut veljensä tarzanit, hän siirtyi isosiskon Anna-sarjaan vanhempien kuritoimenpiteitten uhallakin. Tyttökirjavaiheen jälkeen hän luki mm. Mika Waltaria ja Aila Meriluotoa. Koulussa Ritva voitti raittiuskilpakirjoituksia, ja lehtiin hän alkoi kirjoittaa 16-vuotiaana. Ensimmäinen julkaistu lehtijuttu kosketteli koulutoverin murhaa. Sarkolan mielikirjailijoita ovat mm. Outi Pakkanen, Seppo Jokinen ja Mauri Sariola. Viimeksi mainitun kanssa hän ystävystyi ja lupasi olla Tuula Sariolan apuna miehen kuoleman jälkeen. Lupaus johti siihen, että Ritva Sarkola ryhtyi kirjoittamaan dekkareita Tuula Sariolan nimissä ja yritti tehdä sen mahdollisimman ”maurimaisesti”. Teosten kustantaja oli Mauri Sariolan kustantaja Gummerus. Kahdeksan viimeistä kirjaansa Sarkola on kirjoittanut omalla nimellään, tavallaan ja tyylillään. Hänen oma kustantajansa on vuodesta 2005 alkaen ollut Myllylahti. Sarkolan nimellä on tähän mennessä syntynyt kuusi kirjaa, viimeisimpänä rikosromaani Haamukirjailijan kuolema (2009). Sen kehykset ovat pitkälti totuuspohjaisia, jotkut osat ovat dramatisoitua faktaa, mutta useimmat tapahtumat kuviteltuja. Aiheet kirjoihinsa Sarkola saa elävästä elämästä. Ritva Sarkolan kirjallinen tukija ja lähin kriitikko on elämänkumppanin lisäksi ollut nuoruudenystävä Tarja Kirjavainen.
(Etelä-Savon kirjailijat)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Ritva Sarkola on kirjoittanut myös Tuula Sariolan nimellä julkaistut teokset.