Jääskeläinen, Seppo

"Esikoisteokseni sijoittuu Lahden malliseen miljööseen. Muutoin kirjojeni ympäristöt asettuvat eri puolille maata, muutamat pääkaupunkiseudulle. Ylipäätään: pidän kirjoittamisympäristöäni sinänsä hedelmällisenä kirjoittamiseen, mihin vaikuttaa eri verkostot ja kirjalliset ystäväni sekä laitokset, joista tärkeimpinä pidän toimivaa kirjastolaitosta ja teattereita.
Tietoteosteni aihepiiri sijoittuu puhtaasti Lahteen ja laajemmin koko Päijät-Hämeen.
Kirjailijana olen kiinnostunut yhteiskunnallisista ja muista ilmiöistä, kuten normipoikkeavista ihmisistä sekä näiden eri elementtien keskinäisistä suhteista ja vaikutuksista. Sankarini ovat usein antisellaisia. Haluan välittää kirjoissani kulloisenkin aiheen mukaista ajankuvaa, olipa aihepiiri missä tahansa maantieteellisesti. Kirjoitan siitä minkä tunnen ja jonka uskon kiinnostavan lukijoitani", hän jatkaa.
Metallimiehestä kirjailijaksi

Olen Seppo Jääskeläinen, jokseenkin urbaani helsinkiläissyntyinen mutta pitkin Suomen maata asunut kirjailija. Vuodesta 1966 olen pysynyt pääosin Lahdessa. Sukkuloin pääkaupunkiseudulla monissa eri asioissa niin fyysisesti kuin kirjallisesti. Silti kotimaa ja monet muut maat eivät ole minulle täysin vieraita enempää kokemuspohjaisesti kuin kirjallisesti. Isänmaakäsitteeni identifioituu suomen kieleen. Tuotantoni ydin on selviytymistarinoissa.

Yhdyn varauksellisesti ajatelmaan, että on koettava sellaista elämää jonka pohjalta saattaa kehittyä kirjailijaksi, mutta lisään siihen katalan johdatuksen, josta seurauksena monen yksilön kohtalona on päätyä tuottamaan tekstiä lukevien ihmisten iloksi jos ehkä harmiksikin. Onnistumisten ohessa tarvitaan konflikteja ja vaikeuksia. On viitattu luonnevikaankin (JFS). On myös sanottu, että täysonnellinen ihminen saattaa periaatteessa kirjoittaa vaikkapa romaanin, joskin perin harvinaista se on.

Itse olen elänyt sellaistakin elämää, jota en halua uusia, mutta josta saan kosketuskohtia moniin asioihin ja aiheisiin. Perhetaustani on risainen useassa sukupolvessa. Koulutukseltani olen koneteknikko. Nelivuosikymmeninen työurani ennen kirjallista kauttani, ja osittain sen kanssa limittäin, on vaiherikas. Kehitys kulki metallioppilaasta aikuisopiskelun ja työkokemusten kautta osastopäälliköksi. Ammatteja, tai ainakin eri tehtäviä, ehti karttua sen seitsemää sorttia ajan kulussa. Viimeiset 20 vuotta työurastani toimin sähkölaitetehtaan tuotannonohjauspäällikkönä.

Lukenut olen nelivuotiaasta, kirjoittanut kuuden ikäisestä. Kirjastolaitos on minulle läheinen. Avoimessa yliopistossa opiskelin yhteiskunnallisia ja humanistisia aineita. Selvitin muutaman perusarvosanan tavoitteenani akateeminen tutkinto, kunnes jäin pysyvästi koukkuun suorittaessani kirjallisuuden osuutta. Silloinen luennoitsija kehotti minua kokeilemaan vapaata kirjoittamista. Otin vinkistä vaarin.

Seurasi vuosikymmenen mittainen yritysten ja erehdysten taival kirjoittamisen saralla. Väänsin juttuja lehtiin ja antologioihin, puristin novellikokoelmakyhäyksen sekä tavoittelin proosaa ja draamaakin tuottamalla muutaman alkeellisen romaanikäsikirjoituksen ja näytelmähahmotuksia. Rupesin, tollo, runollekin. Ajan myötä sain pientä myönteistä palautetta lukijoiltani kuin myös joitakin sijoituksia ja palkintoja kirjoituskilpailuista. En antanut periksi. Opettelin kirjoittamaan itseäni kurssittamalla ja lukemalla ja kirjoittamalla. Halusin oppia uutta.

Ja niin sitä täytyi ruveta vielä ikävarttuneena kirjailijaksi. Kirjailijana olen eniten kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja normipoikkeavista ihmistä sekä näiden elementtien keskinäisistä suhteista ja vastavaikutuksista. Sankarini ovat usein antisankareita. Haluan välittää kirjoissani kulloisenkin aiheen mukaista ajankuvaa. Kirjoitan siitä maailmasta minkä tunnen ja jonka uskon kiinnostavan lukijoita. Ja sitä tehden työ jatkuu.
(Sanojen aika)


MAKUASIOITA:

* Ensimmäinen unohtumaton taide-elämykseni on varhaislapsuuteni muisto, isäni lukemassa ääneen jotain kirjaa, taisi olla Huvila meren rannalla, Axel Munthe, niin myöhemmin ymmärsin. Toinen oli jo lukemaan opittuani: Selasin VALO -nimistä kaksiosaista tietosanakirjaa, jossa oli kuvia muun muassa C. Darwinin opeista. Värikkään simpanssin kuvan tekstin luin ensin Isoisä, kauhistuin, ja sysäsin kirjan sivuun. Veli huomasi ja tarkisti. Kuvatekstissä oli Esi-isä.
* Fiktiivinen henkilö, johon saatoin poikasena samastua oli sarjakuvan Iskevä Salama. Nykyisin voisin olla jokin koko maailman pelastaja tuholta.
* Mieluisin paikkani maailmalla on unelmieni Tahiti, jossa en ole käynyt, senkin uhalla, että aavistan sen pettymykseksi, jos sinne pääsisin. Kotimaassa se on Helsinki. Fantasiamaailmaa minulla ei ole, olen liian realisti.
* Kiehtovin historiallinen aikakausi ja samalla paikka minulle olisi jokin 1800-luvun kehittyvä suurkaupunki, kuten Berliini.
* Asiat ja ilmiöt, jotka minua ärsyttävät: Ihmislajin ahneus, muista piittaamattomuus, rahanvalta.