Jääskeläinen, Seppo
Elämäkertatietoa
Vanhemmat: varastonhoitaja Vilho Ewald Jääskeläinen (1905-1969) ja maatalousyrittäjä Siiri Jääskeläinen (o.s. Martikainen; 1913-2003)
Opinnot ja ammatit:
kansakoulu
ammattikoulu
SA ilmasotakoulu (kersantti, 1958)
koneteknikko (1965)
opintoja kirjallisuustieteissä, sosiologiassa ja kasvatustieteissä
Opinnot ja ammatit:
kansakoulu
ammattikoulu
SA ilmasotakoulu (kersantti, 1958)
koneteknikko (1965)
opintoja kirjallisuustieteissä, sosiologiassa ja kasvatustieteissä
proosa- ja draamakursseja
metallioppilas (1954-56)
asentajaoppilas (1957-58)
nuorempi asentaja (1959-61)
vanhempi puristinasentaja (1962-63)
konesuunnittelija (1965-68)
piirustuskonttorin esimies (1969-72)
työnsuunnittelija (1974-77)
työnsuunnittelun esimies (1979-81)
tuotannonsuunnittelupäällikkö (1982-94)
Lisäksi hän on toiminut kirjallisuuden tuntiopettajana.
Vuodesta 1994 hän on toiminut päätoimisena kirjailijana.
Seppo Jääskeläinen on kuulunut Salpausselän kirjailijoihin vuodesta 1985 (kunniajäsen 2004-) ja toiminut mm. puheenjohtajana vuosina 1988-1996. Hän on myös ollut Suomen kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan jäsen vuosina 1997-1999.
Lisäksi hän kuuluu Suomen Tietokirjailijat ry:hyn, Suomen maakuntakirjailijat ry:hyn, Helsingin kirjailijoihin sekä Suomen Kirjailijaliittoon.
Jääskeläinen on saanut myös useita apurahoja kirjalliseen työhönsä.
Harrastuksikseen kirjailija mainitsee retkeilyn, matkailun, pienkalastuksen, sienestyksen, uteliaisuuden eri asioihin, lukemisen, ajatuksissa kellunnan ja maailman tapahtumien seuraamisen.
Seppo Jääskeläinen on valittu Päijät-Hämeen kuukauden kirjailijaksi vuonna 1994. Lisäksi hänellä on useita eri sijoituksia monissa proosa- ja draamakilpailuissa (1986-96) sekä kuunnelmakilpailun neljäs sija (1985) ja 2. palkinto novellikilpailussa (2004).
metallioppilas (1954-56)
asentajaoppilas (1957-58)
nuorempi asentaja (1959-61)
vanhempi puristinasentaja (1962-63)
konesuunnittelija (1965-68)
piirustuskonttorin esimies (1969-72)
työnsuunnittelija (1974-77)
työnsuunnittelun esimies (1979-81)
tuotannonsuunnittelupäällikkö (1982-94)
Lisäksi hän on toiminut kirjallisuuden tuntiopettajana.
Vuodesta 1994 hän on toiminut päätoimisena kirjailijana.
Seppo Jääskeläinen on kuulunut Salpausselän kirjailijoihin vuodesta 1985 (kunniajäsen 2004-) ja toiminut mm. puheenjohtajana vuosina 1988-1996. Hän on myös ollut Suomen kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan jäsen vuosina 1997-1999.
Lisäksi hän kuuluu Suomen Tietokirjailijat ry:hyn, Suomen maakuntakirjailijat ry:hyn, Helsingin kirjailijoihin sekä Suomen Kirjailijaliittoon.
Jääskeläinen on saanut myös useita apurahoja kirjalliseen työhönsä.
Harrastuksikseen kirjailija mainitsee retkeilyn, matkailun, pienkalastuksen, sienestyksen, uteliaisuuden eri asioihin, lukemisen, ajatuksissa kellunnan ja maailman tapahtumien seuraamisen.
Seppo Jääskeläinen on valittu Päijät-Hämeen kuukauden kirjailijaksi vuonna 1994. Lisäksi hänellä on useita eri sijoituksia monissa proosa- ja draamakilpailuissa (1986-96) sekä kuunnelmakilpailun neljäs sija (1985) ja 2. palkinto novellikilpailussa (2004).
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Näytelmät ja kuunnelmat:
Sydän lämpöä täys : musiikkinäytelmä, 1988.
Sisko rakas. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989.
Valo on voittanut : näytelmä kirjailija Eino Säisästä 1935-88. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989.
Luurata, 1990.
Tulevaisuus, 1990.
Aikaretki. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992.
Kukkia äidille. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992.
Vieras, 1992.
Paniikki - dramatisoitu kertomus sairaudesta, 1992.
Natalia, 1993.
Perheniemen kolhoosi, 1993.
Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat:
Neuvos 75 13.09.1994 : teollisuusneuvon Martti Kempin elämänkerta. 1994 (M. Kempin kustanne).
Lahden rationalisointiyhdistys ry. 50 vuotta 14.05.1995 : historiikki 1945-1995. Lahden rationalisointiyhdistys 1995.
Kempin viisi vuosikymmentä. Kemppi 1999.
Osallistuminen antologioihin:
Runomaraton : antologia, 1987 ja 1989.
Novelleja, 1990.
Työn runo puhuu, 1992.
Norjalaisvitsit, 1992.
Sielu metallin sukua, 1995.
Matkalla intohimoon, 1995.
Suustani karkaavat sanat, 1996.
Sanojen sirkus, 1996.
Intohimon hetkiä, 1997.
Heillähän on jo kasvot, 1998.
Ammattikoulu muurin takana, 1998.
Ihmisarvoinen vanhuus –projekti, 1998.
SHY-historia, 1999.
Kirjasto muutti elämäni, 2000.
Porinakontti, 2003.
En mie Karjalaa unoha, 2004.
Karjala Lahdessa. Palmenia-sarja 2005.
XL, Salpausselän kirjailijat ry, 2008.
Artikkelit:
Jäähyväiset Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnolle, Kirjailija-lehti 02/2006, ss. 20-21.
Sotien vaikutukset romaaneissani (Vuoden 2004 Suomalaiset historiapäivät -tapahtumassa pidetty luento).
Korkealta näkee laajemmin, teoksessa Karjala Lahdessa (Palmenia-kustannus 2005).
Muistelma:
Metsähiiren jouluateria. Lyhyt kertomus kuvaa jouluaaton viettoa Sieppijärven kylässä vuonna 1947.
Sydän lämpöä täys : musiikkinäytelmä, 1988.
Sisko rakas. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989.
Valo on voittanut : näytelmä kirjailija Eino Säisästä 1935-88. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989.
Luurata, 1990.
Tulevaisuus, 1990.
Aikaretki. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992.
Kukkia äidille. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992.
Vieras, 1992.
Paniikki - dramatisoitu kertomus sairaudesta, 1992.
Natalia, 1993.
Perheniemen kolhoosi, 1993.
Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat:
Neuvos 75 13.09.1994 : teollisuusneuvon Martti Kempin elämänkerta. 1994 (M. Kempin kustanne).
Lahden rationalisointiyhdistys ry. 50 vuotta 14.05.1995 : historiikki 1945-1995. Lahden rationalisointiyhdistys 1995.
Kempin viisi vuosikymmentä. Kemppi 1999.
Osallistuminen antologioihin:
Runomaraton : antologia, 1987 ja 1989.
Novelleja, 1990.
Työn runo puhuu, 1992.
Norjalaisvitsit, 1992.
Sielu metallin sukua, 1995.
Matkalla intohimoon, 1995.
Suustani karkaavat sanat, 1996.
Sanojen sirkus, 1996.
Intohimon hetkiä, 1997.
Heillähän on jo kasvot, 1998.
Ammattikoulu muurin takana, 1998.
Ihmisarvoinen vanhuus –projekti, 1998.
SHY-historia, 1999.
Kirjasto muutti elämäni, 2000.
Porinakontti, 2003.
En mie Karjalaa unoha, 2004.
Karjala Lahdessa. Palmenia-sarja 2005.
XL, Salpausselän kirjailijat ry, 2008.
Artikkelit:
Jäähyväiset Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnolle, Kirjailija-lehti 02/2006, ss. 20-21.
Sotien vaikutukset romaaneissani (Vuoden 2004 Suomalaiset historiapäivät -tapahtumassa pidetty luento).
Korkealta näkee laajemmin, teoksessa Karjala Lahdessa (Palmenia-kustannus 2005).
Muistelma:
Metsähiiren jouluateria. Lyhyt kertomus kuvaa jouluaaton viettoa Sieppijärven kylässä vuonna 1947.
Tekstinäyte
Ilmaria jännitti. Parturinainen asetti korokelaudan tuolin käsinojien varaan, nosti hänet kainaloista istuimelle, kietoi ympärille suojakankaan ja tunki vaatteen reunan puseron-kauluksen alle. Parturitädin liikkeet olivat ripeitä
Illu aisti naisesta leuhahtavan hyvän tuoksun. Äiti lemahti samalle, kun laittoi hyvät vaatteet ja ennen lähtöjään sipaisi hajuvettä korvansa taakse, viimeksi keväällä sodanlopuntansseihin. Lupasi palata pian, mutta veli ei usein pettyneenä uskonut, piti itkien äitiä kädestä ja vaati jäämään. Illat olivat olleet pitkiä. Ikävä viilsi vieläkin vatsaa
Sitten isä palasi kaukaa ja seurasi ero ja lähtö
Illu siirsi katseensa peiliin. Sieltä tuijotti vastaan karhitukkainen poika. Jotkut ihmiset ja isä sanoivat pikkupoika, mutta ei hän mikään pikku ollut, kohta kouluun menevä, ainakin vuoden päästä, niin äiti on luvannut, se oli siellä keittäjänä. Kun hän katsoi kuvaansa, hahmo alkoi muuttua. Peiliin hahmottuivat äidin kasvot, korkeat poskipäät, suruilmeet ja laineikas tukka. Kun hän sulki kostuvat silmänsä, päässä alkoi vilistää lähdön kuvia…
Muutot, 2000.
Illu aisti naisesta leuhahtavan hyvän tuoksun. Äiti lemahti samalle, kun laittoi hyvät vaatteet ja ennen lähtöjään sipaisi hajuvettä korvansa taakse, viimeksi keväällä sodanlopuntansseihin. Lupasi palata pian, mutta veli ei usein pettyneenä uskonut, piti itkien äitiä kädestä ja vaati jäämään. Illat olivat olleet pitkiä. Ikävä viilsi vieläkin vatsaa
Sitten isä palasi kaukaa ja seurasi ero ja lähtö
Illu siirsi katseensa peiliin. Sieltä tuijotti vastaan karhitukkainen poika. Jotkut ihmiset ja isä sanoivat pikkupoika, mutta ei hän mikään pikku ollut, kohta kouluun menevä, ainakin vuoden päästä, niin äiti on luvannut, se oli siellä keittäjänä. Kun hän katsoi kuvaansa, hahmo alkoi muuttua. Peiliin hahmottuivat äidin kasvot, korkeat poskipäät, suruilmeet ja laineikas tukka. Kun hän sulki kostuvat silmänsä, päässä alkoi vilistää lähdön kuvia…
Muutot, 2000.