Núñez, Maritza
Elämäkertatietoa
Kirjailija Maritza Núñez on syntynyt vuonna 1958 Perussa, mutta asunut Suomessa jo lähes 20 vuotta. Monet hänen teksteistään ovat syntyneet pienessä työhuoneessa Helsingin Kalliossa.
Lukukeskus
Lukukeskus
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Gabriela Mistral: nainen joka keksi oman elämänsä : kahden näytöksen monologi, Teatteri Jurkka 1995
Musica borealis: apuntes sobre la musica y la vida musical de Finlandia, Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 1996
Suenos de una tarde dominical, 2000
Jeux y otros cuentos, Carpe Diem 2001
Le nada cotidiana, runoja espanjaksi, Lasipalatsi 2006
Musica borealis: apuntes sobre la musica y la vida musical de Finlandia, Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 1996
Suenos de una tarde dominical, 2000
Jeux y otros cuentos, Carpe Diem 2001
Le nada cotidiana, runoja espanjaksi, Lasipalatsi 2006
Tekstinäyte
PÄIVÄ VALKENEE / AMANECER
päivä valkenee
tunnen poissaolosi
kaukana
pilvien aallot
jotka keinuttivat unelmiamme
ruskea kuu
galaksien salaliitto
kahden tähden radat leikkaavat
Pohjolan taivaalla
valoisa etelän kuu
päivä valkenee
tunnen poissaolosi
kaukana
pilvien aallot
jotka keinuttivat unelmiamme
ruskea kuu
galaksien salaliitto
kahden tähden radat leikkaavat
Pohjolan taivaalla
valoisa etelän kuu
kookospalmut
ja johanneksenleipäpuut
yksinäisyys
muistot risoina
minun ruumiini sinun käsissäsi
olen varjo
joka katoaa
kuin myöhästynyt ilme
Siivet avautuvat kohti taivasta
Jossakin etäällä
piano muistelee
jotakin
muinaista
rakkautta
amanecer
sentir tu asencia
lejano
ese oleaje de nubes
que mecìa nuestros sueños
luna parda
confabulación astral
dos estrellas se bifurcan
Allá los cielos nórdicos
claror de luna
cocoteros sur
y algarrobos
soledad
trizas mis recuerdos
tus manos retienen mi cuerpo
y soy sombra
que se desvanece
en un gesto tardío
Alas desplegadas al cielo
En lontananza
un piano evoca
algún
amor
antiguo
(Kokoelmasta Nocturno, Lasipalatsi 2003)
ja johanneksenleipäpuut
yksinäisyys
muistot risoina
minun ruumiini sinun käsissäsi
olen varjo
joka katoaa
kuin myöhästynyt ilme
Siivet avautuvat kohti taivasta
Jossakin etäällä
piano muistelee
jotakin
muinaista
rakkautta
amanecer
sentir tu asencia
lejano
ese oleaje de nubes
que mecìa nuestros sueños
luna parda
confabulación astral
dos estrellas se bifurcan
Allá los cielos nórdicos
claror de luna
cocoteros sur
y algarrobos
soledad
trizas mis recuerdos
tus manos retienen mi cuerpo
y soy sombra
que se desvanece
en un gesto tardío
Alas desplegadas al cielo
En lontananza
un piano evoca
algún
amor
antiguo
(Kokoelmasta Nocturno, Lasipalatsi 2003)