Komsi, Annikki
Elämäkertatietoa
Annikki Kaarina Komsi (o.s. Kaurala) syntyi 12.11.1919 Salossa ja kuoli 4.3.2009 Seinäjoella. Viimeiseksi hän asui Teuvalla. Hän kävi keskikoulun ja ammattikoulun. Annikki Komsi toimi kukkakauppiaana sekä noin kaksi vuotta lastenhoitajana ja lukujen ohjaajana. Hänen miehensä kuoli vuonna 1996, heillä ei ole lapsia.
Annikki Komsi kirjoitti ensirunonsa noin kuusivuotiaana: "Unkarin nainen, tuo kaunis mustalainen seisoo portilla unelmoiden." Runon hän on löytänyt mummolan vinniltä.
"Kirjoitan tarpeesta. Sen sammuttua elämällä ei ole enää merkitystä. Naputtelen kirjoituskonetta yhden käden sormilla, hitaanlaisesti. Olen halunnut paljon sairastaneena kertoa sairaan ihmisen tuntoja, sairaalan arjesta, romantisoimatta. Myös sukuni tarina on kiehtonut."
Omakohtaisia asioita
Annikki Komsin harrastuksia olivat kirjallisuus ja maalaus (ennen osittaista värinäön menetystä). Hänen mielikirjallisuuttaan olivat mm. Kaarlo Kramsun ja Kasimir Leinon runot. Yhtenä lukuelämyksenään hän piti Toivo Pekkasen romaania Tehtaan varjossa.
Annikki Komsi pelkäsi pienenä sadetta.
"Oppikoulun ensiluokkalaisten on sanottava vuorollaan nimensä, mutta opettaja ei tahdo saada muminoista selvää. Tulee vuoroni ja paukautan: Annikki Kaurala. -Sillä tavalla, opettaja kiittelee ja kutsuu minua siitä lähtien Kaunolaksi. Jostain syystä toisia silloin aina kovasti huvittaa."
Tärkeintä Annikki Komsille elämässä olivat ihmissuhteet, rakkaus eri ulottuvuuksineen.
Annikki Komsi kirjoitti ensirunonsa noin kuusivuotiaana: "Unkarin nainen, tuo kaunis mustalainen seisoo portilla unelmoiden." Runon hän on löytänyt mummolan vinniltä.
"Kirjoitan tarpeesta. Sen sammuttua elämällä ei ole enää merkitystä. Naputtelen kirjoituskonetta yhden käden sormilla, hitaanlaisesti. Olen halunnut paljon sairastaneena kertoa sairaan ihmisen tuntoja, sairaalan arjesta, romantisoimatta. Myös sukuni tarina on kiehtonut."
Omakohtaisia asioita
Annikki Komsin harrastuksia olivat kirjallisuus ja maalaus (ennen osittaista värinäön menetystä). Hänen mielikirjallisuuttaan olivat mm. Kaarlo Kramsun ja Kasimir Leinon runot. Yhtenä lukuelämyksenään hän piti Toivo Pekkasen romaania Tehtaan varjossa.
Annikki Komsi pelkäsi pienenä sadetta.
"Oppikoulun ensiluokkalaisten on sanottava vuorollaan nimensä, mutta opettaja ei tahdo saada muminoista selvää. Tulee vuoroni ja paukautan: Annikki Kaurala. -Sillä tavalla, opettaja kiittelee ja kutsuu minua siitä lähtien Kaunolaksi. Jostain syystä toisia silloin aina kovasti huvittaa."
Tärkeintä Annikki Komsille elämässä olivat ihmissuhteet, rakkaus eri ulottuvuuksineen.