Tavaststjerna, Karl August

s. 13.5.1860 Mikkelissä
k. 30.3.1898 Porissa

K.A. Tavaststjerna on suomalaisen modernin kirjallisuuden varhaisimpia realistisia kirjailijoita, ennen kaikkea suomenruotsalaisten kirjailijoiden keskuudessa. Hänen 1880- ja 1890-luvuilla syntyneessä tuotannossaan kyseenalaistuvat kansankuvauksen idealismi ja nationalismi. Teosten taustana on tummasävyinen ja pessimistinen käsitys suomalaisesta todellisuudesta ja ihmisten valheellisuudesta. Toistuvasti esiintyviä ihanteita kirjailijan tuotannossa ovat ajattelun vapaus, taiteilijanelämän tinkimättömyys sekä maailmankansalaisuus, joiden vastakohtana on Suomen sisäänpäin kääntynyt, rajoittunut ja synkkä ilmapiiri. Tavaststjernan merkittävimpiin teoksiin kuuluvat hänen romaaninsa Barndomsvänner (1886, su. Lapsuudenystävät) sekä Hårda tider (1891, su. Kovina aikoina). Tuotantoon sisältyy myös lyriikkaa ja näytelmäkirjallisuutta. Tavaststjernaa on lisäksi pidetty ensimmäisenä suomenruotsalaisena kirjailijana eli kirjailijana, joka kuvaa tuotannossaan Suomen ruotsinkielisen vähemmistön tuntoja ja kokemuksia.

(Klassikkokirjasto)

- - -

Luonnehdinta

Mikkelin maalaiskunnassa syntynyt Karl Tavaststjerna oli Suomen ensimmäinen moderni ruotsinkielinen kirjailija. Hän oli myös ensimmäinen kirjailija, jonka tuotannosta huokuu vähemmistöön kuulumisen tunne. Tavaststjerna oli realisti ja ensimmäinen runoilija, joka toi saaristomeren runouteemme.

Faktaa

Karl Tavaststjerna syntyi 13.5.1860 sotilasperheen poikana Annilan kartanossa Mikkelin lähellä.

Myöhemmin perhe muutti Hämeeseen, jossa molemmat vanhemmat kuolivat varhain. Eversti Ruinista tuli orpopojan holhooja. Kahdeksantoistavuotiaana Karl aloitti arkkitehtiopinnot Polyteknillisessä opistossa ja valmistui sieltä vuonna 1883. Hän ei kuitenkaan toiminut tässä ammatissa muutamaa vuotta kauempaa, sillä kirjallisuus veti puoleensa. Hän matkusteli ulkomailla, mm. Keski-Euroopassa ja Ruotsissa. Ruotsinmatkaltaan hän löysi näyttelijätärpuolisonsa. Vaikka Tavaststjerna oli syntyperältään aristokraattinen, mieleltään hän oli kosmopoliitti, demokraatti ja myös suuri isänmaan ystävä. Ulkomailla ollessaan hän kirjoitti kotikielellään ruotsilla runoja ja romaaneja sekä muutaman näytelmän.

Suomeen palattuaan 1890-luvulla Tavaststjerna jatkoi tekstiensä julkaisemista, mutta taloudellisista syistä työskenteli myös toimittajana hankolaisessa ja porilaisessa ruotsinkielisessä lehdessä.

Karl Tavaststjerna kuoli 38-vuotiaana keuhkotulehdukseen Porissa 30.3.1898.

Kirjailijaura

Koulu- ja opiskeluaikanaan Karl kiinnostui kirjallisuudesta. Hän kävi innokkaasti teatterissa ja luki uusinta pohjoismaista sekä ranskalaista ja venäläistä kirjallisuutta. Jo tässä vaiheessa heräsi hänen kirjailijakutsumuksensa. Arkkitehdiksi valmistumisvuonnaan hän julkaisi esikoisrunokokoelmansa För morgonbris (1883), joka merkitsi realismin alkua suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa. Realismin eturiviin hän nousi varsinaisesti romaaneillaan. Tavaststjerna otti mallia ranskalaisesta naturalismista ja pyrki eroon romantisoivasta kerrontatavasta. Teksteillään hän pyrki riisumaan myös katteetonta kansallista ihanteellisuutta. 1860-luvun nälkävuosia kuvaava teos Hårda tider aiheutti lähes kirjasodan, sillä hän asetti siinä vastakkain köyhien ja rikkaiden kohtalon nostamalla esille epätasa-arvon. Aikansa suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa Karl Tavaststjerna oli yksinäinen susi, mutta hänen tuotannollaan on yhtymäkohtia suomenkielisten aikalaisten kuten Juhani Ahon ja Minna Canthin kanssa.

(Etelä-Savon kirjailijat)

- - -

Valtion kirjallisuuspalk. 89, SLS:n palk. 91. (Suomen kirjailijat 1809-1916)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

För morgonbris. Runoja.1883.

Frun emanciperar sig. Näytelmä.1885.

Nya vers. Runoja.1885.

Barndomsvänner. Romaani.1886. Lapsuudenystävät. Suom. Kari Jalonen.1985.

En inföding. Runoja.1887.

I förbindelser. Runoja. 1888.

Affärer. Näytelmä.1890.

Dikter in väntan. Runoja.1890.

Godnatt. Runoja.1890.

Ett vådligt experiment.1890

Marin och genre.1890.

Hårda tider. Berättelse från Finlands sista nödår.1891. Kovina aikoina. Kertomus Suomen viimeisten nälkävuosien ajoilta. Suom. Juhani Aho.1892.

Pyret 1891.

Fyra dramatiska småstycen.1891.

Kontraktet.1892.

Uramo torp. Näytelmä.1892. Suom. Uramon torppa.

Mot hemmet. Halfglömt julminne.1892.

Unga år.1892.

Heder och ärä.1893.

I förbund med döden. 1893.

Korta bref från enlång bröllåpresa.1893.

Kapten Tärnberg med flera berättelser.1894.

Kvinnoregemente.Roman från finska landsbygden.1894.

Korta brev från hemmets lugna härd.1895.

Finska vikens hemlighet. Salanimellä Paul Dubois.1895. Seikkailukertomus. Suomenlahden salaisuus. Suom. Urho Kivimäki.1918.

Dikter.1896.

En patriot utan fosterland. Anteckningar från det Finland som varit. 1896. Suom. Patriootti ilman isänmaata 1896.

Kertomuksia ja kuvauksia. Suom. Juhani Aho.1896.

Lauretus. Epopé i tretton sånger jämte ensamling efterlemnade lyriska dikter.1897.

Lille Karl. En gossesroman, berättad för stora och små. 1897. Suom. Pikku Karl.

Muru. Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä. Suom. Anni Levander. 1899.

Valikoima runoelmia.1904. Suom. Walter Juva.1904. Elektroninen aineisto 2006.

Valitut teokset. Lapsuudenystävät. Kovina aikoina. Pikku Karl. Suom. Kari Jalonen, Juhani Aho. Esipuhe Pirkko Alhoniemi.1975.

Lisäksi postuumeina muita valikoimia, koottuja teoksia, kirjekokoelmia sekä käännöksiä mm. tanskan ja saksan kielelle.

Tekstinäyte

Oli keväinen talvi päivä kesäkuussa v. 1867. Tuuli puhalsi tuikean kylmästi koillisesta ja nakkeli tielle yksinäisiä suuria lumihiuteita, jotka jäivät sulamattomiksi kylmään maahan. Hevosmiehen tylsä, laimea katse harhaili yli jäykän maiseman, jossa ei vielä näkynyt vihreyden jälkeäkään, vaikka aurinko nousi pilvien takana jo kello kolme aamulla ja vaikka koko yö oli valoisa kuin aikainen puhde. Kevät ei vielä ollut saapunut, vaikka juhannus jo oli aivan ovella, ja olipa niitä, jotka eivät uskoneet, että se enää ollenkaan tulisikaan tänä vuonna. Nykyisen sukupolven aikana oli kesä tähän aikaan jo aina ollut kukkeimmillaan. Nyt oli järven jää oikealla puolen tietä vielä valkeana, lumikinokset pysyivät itsepintaisesti pohjoiseen päin antavissa mäkirinteissä ja aitain kupeilla, pikku koivut tuskin vielä tekivät nuppua, ja pajupensaissa suo-ojan reunalla oli vielä pieniä kissankäpäliä jäljellä niin kuin maaliskuussa ennen. Hevosmies tuli ajatelleeksi, että nyt se kai viimeinkin tulee se viimeinen tuomio tänä vuonna, koska Jumala oli kääntänyt ylösalaisin koko maailman menon. Mutta sitten alkoi hän kohta tuumia, mitenkä ainakin loppua odottaessaan saisi sammutetuksi sekä oman nälkänsä että Ruskon, aikoi taas hotaista ruoskallaan, mutta jätti sen tekemättä ja tarkasteli kuormansa päältä vanhaa apuriaan.

Sillä Ruskonsa avullahan hän oli päässyt yli pitkän talven, sehän se oli häntä auttanut, kun hänen heti uudelta vuodelta oli ollut pakko jättää torppansa Pohjanmaalla ja lähteä katoa ja rehun puutetta pakoon tälle pitkälle matkalle työansiota etsimään. Hän ei katunut, että oli tehnyt sen näin ajoissa - päinvastoin! Kotipitäjässään hän olisi saanut odottaa ansiota, ja sillaikaa olisi Rusko kuollut nälkään hänen käsissään. Nyt oli hän ainakin pelastanut pääelinkeinonsa. Kyllähän ero vaimosta ja torpasta oli saanut hänet kovalle koetukselle, mutta kun se kerran oli tehty ja kun hän oli heittänyt sekä vaimonsa että kolme lastaan ja kaksi nälkäistä lehmäänsä Herran ja talonisännän huomaan, niin alkoi tulevaisuus näyttää hänestä turvallisemmalta. Rivakka kolmenkymmenen vuoden ikäinen mies, jolla oli oma hevonen, joka ei liikannut eikä ollut pilan vanhakaan, tulisi kyllä toimeen, vaikka hätä Pohjanmaalta leviäisikin yli koko muun maan.
Työpalkka, joka olisi ollut lähetettävä kotiin vaimolle, oli tosin kaikki mennyt hänen itsensä ja Ruskon suuhun, mutta olihan niillä siellä kotona nyt kaksi vatsaa vähemmän, ja mitenkä Herran nimessä sitä olisi muutenkaan tehnyt! Olihan aina parempi, että yksi vaimo, kolme lasta ja pari lehmää näkivät nälkää kuin että hyvä hevonen ja terve mies vielä olisivat kurjuutta lisänneet. Ne olivat noita hänen käytännöllisen, yksinkertaisen talonpoikaisjärkensä tuumia. Ja ne antoivat hänelle viisaan rauhan.

(Hårda tider 1891, suom. Kovina aikoina 1892)

Lähteitä ja viittauksia

Ahlfors, Bengt: Dagbok med Tavaststjerna. Teoksessa Författare om författare: 24 finlandssvenska författarporträtt. Söderström 1980

Alhoniemi, Pirkko: Patriootti ilman isänmaata: K. A. Tavaststjerna. Teoksessa Idylli särkyy: kansallisromanttisten ideaalien mureneminen jälkiromantiikan ja realismin kauden kirjallisuudessamme. SKS 1972

Alhoniemi, Pirkko: K. A. Tavaststjerna (1860-1898). Teoksessa Valitut teokset. Karisto 1975

Havu, Ilmari: Miten K. A. Tavaststjerna kuoli? Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja 18 1960

Karhu, Eino: Suomen kirjallisuus runonlaulajista 1800-luvun loppuun 2. Kansankulttuuri 1979

Kihlman, Erik: Karl August Tavaststjernas diktning. Svenska Litteratursällskapet i Finland 1926.

Kirjallisia elämyksiä: alkukivistä toiseen elämään. Toim. Yrjö Hosiaisluoma et al. Juhani Niemen 60-vuotisjuhlakirja. SKS 2007

Laitinen, Kai: Långsamt som kvällskyn. Teoksessa Mistä ääni meissä tulee? Toim. Satu Grünthal, Kirsti Mäkinen. WSOY 1994

Mazzarella, Merete: Det trånga rummet: en finlandssvensk romantradition. Söderström 1989

Nokkala, Armo: Tavaststjerna ja Tolstoi. Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja 18 1960

Suomen kansallisbiografia 9. SKS 2007

Koskimies, Rafael: K. A. Tavaststjerna. Teoksessa Suomen kirjallisuus 4. SKS, Otava 1965

Suomen kirjallisuus 6. Kirj. Pirkko Alhoniemi. SKS 1967

Wrede, Johan: K. A. Tavaststjerna - den hårda verkligheten. Teoksessa Finlands svenska litteraturhistoria. Svenska litteratursällskapet i Finland 1999