Asp, Isa
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Museovirasto
Elämäkertatietoa
Isa Asp (1853-1872) on ensimmäinen suomeksi kirjoittanut naislyyrikko, ja häntä pidetään parhaimpana kautensa kotimaisista naisrunoilijoista. Asp on kirjailijalupaus, joka kuoli nuorena keuhkotautiin. Hänen hautansa on Jyväskylän vanhalla hautausmaalla.
Satuja
Isa eli elämänsä kynä kädessä, kuten Sakari Topelius kirjoituksissaan neuvoi nuoria tekemään. Romantiikan kaudella kirjallisuutta ja kirjoittamista arvostettiin tienä sisäiseen kasvuun.
13-vuotiaana Isa sepitti ruotsiksi satuja ja lastenrunoja Fågeln- ja Lauluja-lehtiin, jotka hän toimitti ja kirjoitti käsin. Toivo Hyyryläisen kokoama kirja Lastenkutsut sisältää näistä lehdistä poimittuja ja suomennettuja Isan satuja, kertomuksia ja lastenrunoja, joiden kummeina ovat Sakari Topelius ja H. C. Andersen. Isan mukaelma ”Pienestä tulitikkutyöstä” päättyy onnellisesti: köyhä Hilma voittaa pikku-Ebban avulla taistelun kuolemaa vastaan.
Päiväkirja
Ajan tavan mukaan Isa Asp piti päiväkirjaa. Kevään 1871 päiväkirjat runoineen ilmestyivät suomeksi Toivo Hyyryläisen toimittamassa julkaisussa Kahdeksantoistavuotias sydämeni. Avausrunossa on säkeet ”Mitä kätkeneekään kirjani: / kyyneleeni ehkä, ehkä nauruni?”
Isa kirjoittaa vilpittömästi ja pidäkkeettömästi ystävistä, luku- ja kirjoitusharrastuksesta ja valmistautumisesta opettajaseminaariin. Hän pohtii varhaiskypsästi myös suuria kysymyksiä ja kyselee Jumalan tahtoa.
Opettajaseminaarissa
Jyväskylän seminaarissa Isa Asp omaksui ihanteellisia aatteita, jotka näkyvät runoissa suomenmielisyytenä ja sivistystahtona. Monista seminaarin opettajista ja oppilaista tuli kirjailijoita ja lehtimiehiä. Aspin lisäksi heitä olivat mm. Immi Hellén, Anni Swan ja J.H. Erkko. Suomenkielisen oppi- ja kirjasivistyksen tukikohdassa Jyväskylässä oli kulttuurimyönteinen ilmapiiri.
Runot
Isa Aspin ”kootut runot” ovat Toivo Hyyryläisen toimittamina ja suomentamina kirjassa Kohise, villi aalto. Osa runoista on kirjoitettu suomeksi. Aspin lyriikassa on rinnan aatteellisuutta ja nuoren naisen tunnelmia. Uskonto, isänmaa, ajatus suomen kielestä kulttuurikielenä ja sivistys ovat hänen arvojaan, aiheita ovat runous, ystävyys, heräävä rakkaus ja kuoleman aavistelu.
Runomuodot, ilmaisu, aatteet ja teemojen kehittely, joissa on vaikutteita J. L. Runebergilta, S. Topeliukselta ja E. Tegnériltä, osoittavat Aspin lyriikan kuuluvan romantiikan kauteen. Ihminen on hänen runoissaan toisten auttaja ja kansallisen rakennustyön tekijä, jonka elämää ohjaa sallimus. Asp pitää kirjallisuutta tärkeänä yksilölle ja kansakunnalle, koska se kehittää persoonallisuutta ja koska siinä kiteytyy kansallinen ominaislaatu.
Katriina Kajannes
_______________________________
Louise (Isa) Asp ehti lyhyen elämänsä aikana jättää vain hennon jäljen suomalaisen kirjallisuuden historiaan. Hänen merkityksensä on siinä, että hän oli ensimmäinen suomenkielinen naislyyrikko kansanrunouden ulkopuolella. Isa Asp oli utajärveläisen talon esikoistytär, syntymävuosi 1853. Isä oli kasvatuskodissaan oppinut ruotsin kielen, mutta äiti puhui vain suomea, jota isäkin käytti sepittäessään kalevalamittaisia pikkurunoja. Isasta tuli kaksikielinen. Hyväpäinen tyttö pääsi Raaheen pikkulasten kouluun ja v. 1864 ruotsalaiseen tyttökouluun. Ensimmäinen säilynyt runo on suomenkielinen, mutta tyttökoulun Fågeln- ja Lauluja- lehtiin kirjoitetut runot ovat luonnollisesti ruotsinkielisiä. Isa toimitti kumpaakin lehteä, joista myös jälkimmäinen oli nimestään huolimatta ruotsinkielinen. Vuonna 1871 Isa Asp aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa, ja suomenkielisten runojen määrä karttui. Niiden keskeinen aihe on isänmaa, ja Isa sai sepitettäväkseen useita juhlarunoja. Isänmaallisen lyriikan ja luonnonkuvausten rinnalla tulee esille myös nuoren naisen kaipaus ja mielen levottomuus sekä kuin tulevan kohtalon enteenä ajatus kuolemasta. Hänen runoistaan tunnetuin lienee Aallon kehtolaulu, jossa rauhatonta sydäntä kehotetaan tyyntymään aallon lailla. Isa Asp kuoli keuhkotautiin joulukuussa v. 1872, ja hänen haudallaan jaettiin hänen muutamista runoistaan koottua Muistellaisia-vihkosta. Yhtään itsenäistä runokokoelmaa ei hänen elinaikanaan ilmestynyt, mutta runoantologioissa (esim. Runojen kirja 1977) hänet on muistettu.
Lähteet:
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Tuulio, Tyyni: Fredrikan Suomi. Esseitä viime vuosisadan naisista. Porvoo 1979.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.
Satuja
Isa eli elämänsä kynä kädessä, kuten Sakari Topelius kirjoituksissaan neuvoi nuoria tekemään. Romantiikan kaudella kirjallisuutta ja kirjoittamista arvostettiin tienä sisäiseen kasvuun.
13-vuotiaana Isa sepitti ruotsiksi satuja ja lastenrunoja Fågeln- ja Lauluja-lehtiin, jotka hän toimitti ja kirjoitti käsin. Toivo Hyyryläisen kokoama kirja Lastenkutsut sisältää näistä lehdistä poimittuja ja suomennettuja Isan satuja, kertomuksia ja lastenrunoja, joiden kummeina ovat Sakari Topelius ja H. C. Andersen. Isan mukaelma ”Pienestä tulitikkutyöstä” päättyy onnellisesti: köyhä Hilma voittaa pikku-Ebban avulla taistelun kuolemaa vastaan.
Päiväkirja
Ajan tavan mukaan Isa Asp piti päiväkirjaa. Kevään 1871 päiväkirjat runoineen ilmestyivät suomeksi Toivo Hyyryläisen toimittamassa julkaisussa Kahdeksantoistavuotias sydämeni. Avausrunossa on säkeet ”Mitä kätkeneekään kirjani: / kyyneleeni ehkä, ehkä nauruni?”
Isa kirjoittaa vilpittömästi ja pidäkkeettömästi ystävistä, luku- ja kirjoitusharrastuksesta ja valmistautumisesta opettajaseminaariin. Hän pohtii varhaiskypsästi myös suuria kysymyksiä ja kyselee Jumalan tahtoa.
Opettajaseminaarissa
Jyväskylän seminaarissa Isa Asp omaksui ihanteellisia aatteita, jotka näkyvät runoissa suomenmielisyytenä ja sivistystahtona. Monista seminaarin opettajista ja oppilaista tuli kirjailijoita ja lehtimiehiä. Aspin lisäksi heitä olivat mm. Immi Hellén, Anni Swan ja J.H. Erkko. Suomenkielisen oppi- ja kirjasivistyksen tukikohdassa Jyväskylässä oli kulttuurimyönteinen ilmapiiri.
Runot
Isa Aspin ”kootut runot” ovat Toivo Hyyryläisen toimittamina ja suomentamina kirjassa Kohise, villi aalto. Osa runoista on kirjoitettu suomeksi. Aspin lyriikassa on rinnan aatteellisuutta ja nuoren naisen tunnelmia. Uskonto, isänmaa, ajatus suomen kielestä kulttuurikielenä ja sivistys ovat hänen arvojaan, aiheita ovat runous, ystävyys, heräävä rakkaus ja kuoleman aavistelu.
Runomuodot, ilmaisu, aatteet ja teemojen kehittely, joissa on vaikutteita J. L. Runebergilta, S. Topeliukselta ja E. Tegnériltä, osoittavat Aspin lyriikan kuuluvan romantiikan kauteen. Ihminen on hänen runoissaan toisten auttaja ja kansallisen rakennustyön tekijä, jonka elämää ohjaa sallimus. Asp pitää kirjallisuutta tärkeänä yksilölle ja kansakunnalle, koska se kehittää persoonallisuutta ja koska siinä kiteytyy kansallinen ominaislaatu.
Katriina Kajannes
_______________________________
Louise (Isa) Asp ehti lyhyen elämänsä aikana jättää vain hennon jäljen suomalaisen kirjallisuuden historiaan. Hänen merkityksensä on siinä, että hän oli ensimmäinen suomenkielinen naislyyrikko kansanrunouden ulkopuolella. Isa Asp oli utajärveläisen talon esikoistytär, syntymävuosi 1853. Isä oli kasvatuskodissaan oppinut ruotsin kielen, mutta äiti puhui vain suomea, jota isäkin käytti sepittäessään kalevalamittaisia pikkurunoja. Isasta tuli kaksikielinen. Hyväpäinen tyttö pääsi Raaheen pikkulasten kouluun ja v. 1864 ruotsalaiseen tyttökouluun. Ensimmäinen säilynyt runo on suomenkielinen, mutta tyttökoulun Fågeln- ja Lauluja- lehtiin kirjoitetut runot ovat luonnollisesti ruotsinkielisiä. Isa toimitti kumpaakin lehteä, joista myös jälkimmäinen oli nimestään huolimatta ruotsinkielinen. Vuonna 1871 Isa Asp aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa, ja suomenkielisten runojen määrä karttui. Niiden keskeinen aihe on isänmaa, ja Isa sai sepitettäväkseen useita juhlarunoja. Isänmaallisen lyriikan ja luonnonkuvausten rinnalla tulee esille myös nuoren naisen kaipaus ja mielen levottomuus sekä kuin tulevan kohtalon enteenä ajatus kuolemasta. Hänen runoistaan tunnetuin lienee Aallon kehtolaulu, jossa rauhatonta sydäntä kehotetaan tyyntymään aallon lailla. Isa Asp kuoli keuhkotautiin joulukuussa v. 1872, ja hänen haudallaan jaettiin hänen muutamista runoistaan koottua Muistellaisia-vihkosta. Yhtään itsenäistä runokokoelmaa ei hänen elinaikanaan ilmestynyt, mutta runoantologioissa (esim. Runojen kirja 1977) hänet on muistettu.
Lähteet:
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Tuulio, Tyyni: Fredrikan Suomi. Esseitä viime vuosisadan naisista. Porvoo 1979.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Isa Asp oli yksi ensimmäisistä suomenkielisistä naisrunoilijoista. Hänen tunnetuin runonsa "Aallon kehtolaulu" julkaistiin hänen hautajaisissaan jaetussa Muisteliaisia-vihkosessa. Aspin runoja on julkaistu myös kokoelmateoksissa.
Tekstinäyte
AALLON KEHTOLAULU
Nuku, nuku aaltonen,
nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
kuusisto!
Kehtolaulusi se on –
nuku aalto rauhaton,
nuku jo!
Miksi tahdot katsella,
kuinka jo
loukannut on luontoa
turmio!
Kuinka kukat surkastuu,
Nuku, nuku aaltonen,
nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
kuusisto!
Kehtolaulusi se on –
nuku aalto rauhaton,
nuku jo!
Miksi tahdot katsella,
kuinka jo
loukannut on luontoa
turmio!
Kuinka kukat surkastuu,
kuinka tuless´paljastuu
lehdikko?
Nuku aalto, vahtopää!
Nuku jo!
Kerran sinun herättää
aurinko.
Senpä sulle, rauhaton,
hellä silloin suotu on
suutelo.
Herätessäis heloittaa
kukat jo,
suloisesti tuoksuaa
tuomisto.
Liverrykset lintusten
silloin soi kuin Väinösen
kantelo!
Sydän! nuku sinäkin,
nuku jo!
Uni sull´on suloisin
nautinto.
Toivo aikaa armaampaa,
nuku , kunnes lopun saa
taistelo.
[Kohise, villi aalto, Minerva 2003, s. 222-223]
lehdikko?
Nuku aalto, vahtopää!
Nuku jo!
Kerran sinun herättää
aurinko.
Senpä sulle, rauhaton,
hellä silloin suotu on
suutelo.
Herätessäis heloittaa
kukat jo,
suloisesti tuoksuaa
tuomisto.
Liverrykset lintusten
silloin soi kuin Väinösen
kantelo!
Sydän! nuku sinäkin,
nuku jo!
Uni sull´on suloisin
nautinto.
Toivo aikaa armaampaa,
nuku , kunnes lopun saa
taistelo.
[Kohise, villi aalto, Minerva 2003, s. 222-223]
Lähteitä ja viittauksia
Edvard Merikari Iin ja Yli-Iin paikallisrunoilijana / Toivo Hyyryläinen Iin ja Yli-Iin kotiseutulehti 2000 , s. 4
Merkittäviä naisia raahelaisin juurin / Sari Ohinmaa Raahen seutu 1.12.2006 , s. 14
Isa Aspin kootut runot / Terttu Ukkola Rantapohja 16.12.2003 , s. 14
Ponnistus ja voimannäyttö Suomi-äidin sylistä (Isa Aspista kertova näytelmä) / Marketta Saarinen Juoksupoika : puolueeton pitäjälehti 7.8.2000 , s. 4-5
Voimakas Isa Asp : Tutkija (Erkki Hyytinen) kumoaa vanhoja käsityksiä / Kari Manninen Puolanka : puolueista riippumaton Puolangan kotiseutu- ja paikallislehti 4.4.1984 , s.5
Isa Aspin lyhyt ja kiihkeä elämä / Kersti Juva SETA 1988:2 , s.16-19
Isa Asp ja hänen sukujuurensa / Pekka Oilinki Joulun aika 1996 , s.87
Isa Aspin aallot kohisevat vieläkin / (LP) Tietopisto : Oulun yliopistoväen tiedotuslehti 2003: 20 , s. 10
Isa Asp halusi olla tietoisesti kirjailija / Liisi Huhtala Kainuun sanomat 8.5.1989 , s. 12 Sanomalehti
Erkki Hyytinen teki Isa Asp -elämäkerran Kainuun sanomat 16.12.1983 , s.7
Puolangan pappila on kulttuurihistoriaa / Erkki Hyytinen Kainuun sanomat 1.10.1983 , s.4 ja 14
Erkki Hyytinen Kainuun kohtalosta : Kainuusta hyötyjät tulleet aina maakunnan ulkopuolelta / Joni Skiftesvik Kainuun sanomat 25.4.1981 , s.7
Isa Aspin kuohuvat runot julkaistiin suomennettuna / Jari Riekki Tervareitti : Muhoksen, Utajärven ja Vaalan paikallislehti 16.12.2003 , s. 7
Isa Aspille muistomerkki Vaalan Kauonsaareen Tervareitti : Muhoksen, Utajärven ja Vaalan paikallislehti 3.6.1998 , s. 7
Utajärven unohdetun runotytön matkassa (Isa Asp) / Johanna Sumiala-Seppänen Tervareitti : Muhoksen, Utajärven ja Vaalan paikallislehti 12.8.1995 , s.7
Isa Asp ja hänen sukujuurensa / Pekka Oilinki Tervareitti : Muhoksen, Utajärven ja Vaalan paikallislehti 28.1.1995 , s.4
Isa Asp - Suomen ensimmäinen suomenkielinen naislyyrikko / Eeva Virkkunen Tervareitti : Muhoksen, Utajärven ja Vaalan paikallislehti 24.11.1989 , s.16
Isa Asp 1853-1978 / Juhaheikki Mikkonen Tervareitti : Muhoksen, Utajärven ja Vaalan paikallislehti 16.2.1978 , s.4
Erkki Hyytinen kirjoittaa jälleen (Isa Aspin elämäkertaa) / Joni Skiftesvik, Reijo Kangas Oulu-lehti 13.4.1981 , s.7
Heijastuksia naisesta (mm. Erkki Hyytinen: Isa Asp) / Suvi Ahola Helsingin sanomat 13.5.1984 , s.18
Isa Aspin tarinaa muisteltiin kyläoopperassa Runon lintu ja liekki : Veneheiton kyläyhdistykseltä kunnianosoitus Kainuun runotytölle / Teksti ja kuva: Teo Sorri, Isa Aspin sisarenpojanpoika Suomenmaa 9.8.1999 , s. 11
Ainutlaatuinen Isa Asp (arvostelu Erkki Hyytisen kirjasta) / Martti Asunmaa Kaltio : pohjoissuomalainen aikakauslehti 1984:4 , s.173
Vaalalainen Isa Asp oli Suomen ensimmäinen naislyyrikko : "Jäi laulun ruusut haudalleen" / Väinö Vähäsarja Liitto 25.6.1981 , s.6
Isa Aspin 130-vuotismuisto / Jemelja Mikkonen Liitto 25.6.1981 , s.6
Isa Aspille muistokivi Vaalaan / Petri Hakkarainen Kaleva 30.5.1998 , s. 14
Isa Asp nostettiin näkyviin SKR:n Kainuun rahaston juhlassa Kaleva 8.5.1989 , s.10
Loviisa, Louise, Isa Asp / Lassi Kalleinen Kaleva 17.3.1984 , s.12
Kirjat
Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2010
Sateenkaari-Suomi : seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa Like 2007
Janhila, Jaana
Perhostanssi Minerva 2005
Asp, Isa
Kahdeksantoistavuotias sydämeni Minerva 2004
Asp, Isa
Kohise, villi aalto : Isa Aspin runot Minerva 2003
Terenttilä, Jaakko
Rauhaton ja vaahtopää : elämäkertaromaani Isa Aspista Myllylahti 2001
Jäiset laakerit : artikkeleita pohjoisista naiskirjailijoista Pohjoinen
Lääkäri, lukkari, talonpoika, duunari : lukuja suomalaisten historiaan Otava 1996
SARAN UNOHDETUT SISARET : NAISKIRJALLISUUDEN PERINNETTÄ SUOMESSA OULUN KAUP.KIRJ 1990
"SAIN ROOLIN JOHON EN MAHDU" : SUOMALAISEN NAISKIRJALLISUUDEN... OTAVA 1989
Kaivola, Terttu
MESSUKIRJASTA METELI : SUOMALAISEN KIRJAN VIISI VUOSISATAA SKS 1988
Terenttilä, Jaakko
Rauhaton ja vaahtopää : elämäkertaromaani Isa Aspista Gummerus 1951
HYYTINEN, ERKKI
ISA ASP POHJOINEN 1983
Setälä, Helmi
ISA ASP : NUOREN POHJALAISEN RUNOILIJANEIDON ELÄMÄNTARINA OTAVA 1912
Tuulio, Tyyni
FREDRIKAN SUOMI WSOY 1979