Bärman, Annikki
Elämäkertatietoa
Vilma Annikki Bärman, o.s. Kuukka
R.A. Karhumies Mario Kirsi
Syntynyt 1930 Lappeella
Ylioppilas 1952, Lappeenrannan tyttölyseo
Opettaja 1958, Jyväskylän Kasvatusopillinen Korkeakoulu
HuK 1970, Tampereen yliopisto
Asuu Vihtijärvellä
Kansakoulunopettaja, englannin opettaja, kirjailija
Lappeessa syntynyt kirjailija on asunut Päijät-Hämeessä vuosina 1959-60 ja 1964-98 eli yli 35 vuoden ajan. Hän pääsi ylioppilaaksi Lappeenrannan tyttölyseosta v. 1952 ja valmistui opettajaksi 1958. Vuonna 1969 Bärman auskultoi Helsingin Opettajakorkeakoulussa. HumKandiksi (engl. filologia) hän valmistui vuonna 1970. Annikki Bärman työskenteli luokanopettajana sekä englanninkielen aineopettajana vuodesta 1953 vuoteen 1978.
Bärmanin harrastuksiin kuuluvat kirjoittaminen, maalaaminen; etupäässä öljyväreillä ja yrttien käyttö, kasvattaminen ja kerääminen.
Hän on saanut Lahden kaupungin kirjoituspalkinnon vuonna 1980.
"Olin jo nuorena haaveillut kirjoittamisesta. Olin vain liian arka aloittamaan. Oli sijoituttava ympäristön hyväksymään ammattiin. Innostuin kyllä oppilaiden kanssa olemisesta niin, että halusin olla mahdollisimman hyvä ammatissani (en yhtä kalsea kuin omat opettajani olivat olleet). Yritin kehittää itseäni parempaa koululaitosta varten. Opiskelin sekä kesäyliopistossa että talvisin lisää opettamisen lisäksi niin, että stressi alkoi haitata jaksamistani. Siihen aikaan ei ymmärretty burn out -vaivoista eikä paniikkihäiriöstä, joka on ollut taakkanani vuosikymmenet. Nyt vasta lääketiede tullut siihen avuksi. Pääsin siis aloittamaan kirjoitusurani kovin myöhään", kirjailija kertoo.
"Jo keskenkasvuisena pääsin käymään Lahdessa, jota siihen aikaan pidettiin Suomen moderneimpana kaupunkina. Olen kirjoittanut enemmän Päijät-Hämeen ihmisistä kuin tähän mennessä on julkaistukaan. Tekstit ovat jääneet loppuun palamisen vuosina kaappien hyllyille unohduksiin. Niitä olisi kyllä pitänyt viimeistellä. Nyt, kun asun kauempana, kirkastuvat mielikuvani päijäthämäläisistä ihmisistä yhä selkeämmin. Heissähän on sekoitus karjalaisuuttakin! Sieltä olisi aihetta moneen tarinaan", hän jatkaa.
Annikki Bärman kirjoittamiseen on vaikuttanut kiireinen työ lasten ja nuorten kanssa, intohimo kirjoittaa naisen näkökulmasta (myös romanttisesti) ja halu luoda lukijoille rentouttavia hetkiä (Kirsin jännityskirjat).
Elämän monimuotoisuus ja hiljainen tieteen ja filosofian seuraaminen rikastuttavat nykyään syrjäänvetäytyneen "erakon" ajattelua.
R.A. Karhumies Mario Kirsi
Syntynyt 1930 Lappeella
Ylioppilas 1952, Lappeenrannan tyttölyseo
Opettaja 1958, Jyväskylän Kasvatusopillinen Korkeakoulu
HuK 1970, Tampereen yliopisto
Asuu Vihtijärvellä
Kansakoulunopettaja, englannin opettaja, kirjailija
Lappeessa syntynyt kirjailija on asunut Päijät-Hämeessä vuosina 1959-60 ja 1964-98 eli yli 35 vuoden ajan. Hän pääsi ylioppilaaksi Lappeenrannan tyttölyseosta v. 1952 ja valmistui opettajaksi 1958. Vuonna 1969 Bärman auskultoi Helsingin Opettajakorkeakoulussa. HumKandiksi (engl. filologia) hän valmistui vuonna 1970. Annikki Bärman työskenteli luokanopettajana sekä englanninkielen aineopettajana vuodesta 1953 vuoteen 1978.
Bärmanin harrastuksiin kuuluvat kirjoittaminen, maalaaminen; etupäässä öljyväreillä ja yrttien käyttö, kasvattaminen ja kerääminen.
Hän on saanut Lahden kaupungin kirjoituspalkinnon vuonna 1980.
"Olin jo nuorena haaveillut kirjoittamisesta. Olin vain liian arka aloittamaan. Oli sijoituttava ympäristön hyväksymään ammattiin. Innostuin kyllä oppilaiden kanssa olemisesta niin, että halusin olla mahdollisimman hyvä ammatissani (en yhtä kalsea kuin omat opettajani olivat olleet). Yritin kehittää itseäni parempaa koululaitosta varten. Opiskelin sekä kesäyliopistossa että talvisin lisää opettamisen lisäksi niin, että stressi alkoi haitata jaksamistani. Siihen aikaan ei ymmärretty burn out -vaivoista eikä paniikkihäiriöstä, joka on ollut taakkanani vuosikymmenet. Nyt vasta lääketiede tullut siihen avuksi. Pääsin siis aloittamaan kirjoitusurani kovin myöhään", kirjailija kertoo.
"Jo keskenkasvuisena pääsin käymään Lahdessa, jota siihen aikaan pidettiin Suomen moderneimpana kaupunkina. Olen kirjoittanut enemmän Päijät-Hämeen ihmisistä kuin tähän mennessä on julkaistukaan. Tekstit ovat jääneet loppuun palamisen vuosina kaappien hyllyille unohduksiin. Niitä olisi kyllä pitänyt viimeistellä. Nyt, kun asun kauempana, kirkastuvat mielikuvani päijäthämäläisistä ihmisistä yhä selkeämmin. Heissähän on sekoitus karjalaisuuttakin! Sieltä olisi aihetta moneen tarinaan", hän jatkaa.
Annikki Bärman kirjoittamiseen on vaikuttanut kiireinen työ lasten ja nuorten kanssa, intohimo kirjoittaa naisen näkökulmasta (myös romanttisesti) ja halu luoda lukijoille rentouttavia hetkiä (Kirsin jännityskirjat).
Elämän monimuotoisuus ja hiljainen tieteen ja filosofian seuraaminen rikastuttavat nykyään syrjäänvetäytyneen "erakon" ajattelua.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Romaanit
Salaperäinen savu / R. A. Karhumies. Valistus 1964. (yhdessä Raimo Bärmanin kanssa)
Kuusi kadonnutta päivää / R. A. Karhumies. Valistus 1968. (yhdessä Raimo Bärmanin kanssa)
Kivimetsä tuolla puolen. WSOY 1980.
Nappulan unilelu. Otava 1988. (satukirja)
Salaperäinen savu / R. A. Karhumies. Valistus 1964. (yhdessä Raimo Bärmanin kanssa)
Kuusi kadonnutta päivää / R. A. Karhumies. Valistus 1968. (yhdessä Raimo Bärmanin kanssa)
Kivimetsä tuolla puolen. WSOY 1980.
Nappulan unilelu. Otava 1988. (satukirja)
Poika ja tietokone. FinnEpos 1990. (satukirja)
Korvikenuoruus. FinnEpos 1990.
Kikau ja Rokau. FinnEpos 1991. (satukirja)
Tyttöjen talo. FinnEpos 1991.
Neljä muotokuvaa. FinnEpos 1994.
Vaarojen sini. FinnEpos 1997.
Paikka maan päällä. FinnEpos 2003.
Usko vai epäusko.
Pohdintaa suhteesta uskoon ja valtiokirkkoon
FinnEpos 2009.
Nimellä Mario Kirsi kirjoitetut:
Peijakaiset / Mario Kirsi. FinnEpos 1990.
Musta ruusu / Mario Kirsi. Finnepos 1991.
Julma pisara / Mario Kirsi. FinnEpos 1992.
Pieni kiero yösoitto. FinnEpos 1995.
Yön pimeät silmät. FinnEpos 2001.
Pahalla on kiire. FinnEpos 2004.
Näytelmät
Opettajalehden joulunäytelmäkilpailussa sijoittunut lastennäytelmä 1973.
Osallistuminen antologioihin
Kuukausien sadut: Salpausselän kirjailijat ry:n kuukauden satu -kilpailun parhaimmistoa tammikuusta huhtikuuhun 1979.
Korvikenuoruus. FinnEpos 1990.
Kikau ja Rokau. FinnEpos 1991. (satukirja)
Tyttöjen talo. FinnEpos 1991.
Neljä muotokuvaa. FinnEpos 1994.
Vaarojen sini. FinnEpos 1997.
Paikka maan päällä. FinnEpos 2003.
Usko vai epäusko.
Pohdintaa suhteesta uskoon ja valtiokirkkoon
FinnEpos 2009.
Nimellä Mario Kirsi kirjoitetut:
Peijakaiset / Mario Kirsi. FinnEpos 1990.
Musta ruusu / Mario Kirsi. Finnepos 1991.
Julma pisara / Mario Kirsi. FinnEpos 1992.
Pieni kiero yösoitto. FinnEpos 1995.
Yön pimeät silmät. FinnEpos 2001.
Pahalla on kiire. FinnEpos 2004.
Näytelmät
Opettajalehden joulunäytelmäkilpailussa sijoittunut lastennäytelmä 1973.
Osallistuminen antologioihin
Kuukausien sadut: Salpausselän kirjailijat ry:n kuukauden satu -kilpailun parhaimmistoa tammikuusta huhtikuuhun 1979.
Tekstinäyte
Edessä oli tienhaara. Tie jakautui kahteen suuntaan. Keskellä oli pylväs. Toisessa kyltissä luki Kikau ja se näytti oikealle. Vasemmalle ohjaavassa kyltissä luki Rokau. Ympärillä levisi keltaisia peltoja: oljensänki törrötti pystyssä kuin ajamaton parta. Isä rapsutti joskus lomalla kesäaamuina parransänkeään ja sanoi että se oli kuin leikattu ohrapelto.
Hän pysähtyi ja mietti.
- Kumpaan suuntaan pitäisi mennä? hän ajatteli mielessään.
- Ei aavistustakaan, vikisi heikko ääni hänen vierellään. Kuka siinä oli?
Hän katsoi ja näki pienen omituisen olennon. Se oli hiirenharmaa mutta kulmikas, sillä oli hännäntynkä, kaartuvat viikset ja pikkuiset korvat ja se kimitti puhuessaan niinkuin hiiret tekevät.
- Mikäs oikein olet? hän kysyi kummastuneena.
- Jaa.. Olen sinun tietokonehiiresi, otus kimitti ja vilkaisi ylöspäin niin että pikkuriikkiset punasilmät, kuin nuppineulanpäät, välähtivät.
- Missä ihmeessä me oikein ollaan? hän kysyi.
- Älä minulta kysy, hiiri vikisi.
- Sinä tulit koulusta ja avasit tietokoneen niinkuin teet joka päivä. Tavallisesti sinä pelaat tuttuja tietokonepelejä, mutta nyt olet jotenkin klikannut väärin. Ollaan ihan tuntemattomassa pelissä.
Toisiaan. Maisemat olivat outoja. Tienviitan sanatkin olivat omituisia, kuin jotain vierasta kieltä: Kikau ja Rokau. Ei sellaisia paikkoja ollut olemassakaan.
Kikau ja Rokau, 1991.
- Kumpaan suuntaan pitäisi mennä? hän ajatteli mielessään.
- Ei aavistustakaan, vikisi heikko ääni hänen vierellään. Kuka siinä oli?
Hän katsoi ja näki pienen omituisen olennon. Se oli hiirenharmaa mutta kulmikas, sillä oli hännäntynkä, kaartuvat viikset ja pikkuiset korvat ja se kimitti puhuessaan niinkuin hiiret tekevät.
- Mikäs oikein olet? hän kysyi kummastuneena.
- Jaa.. Olen sinun tietokonehiiresi, otus kimitti ja vilkaisi ylöspäin niin että pikkuriikkiset punasilmät, kuin nuppineulanpäät, välähtivät.
- Missä ihmeessä me oikein ollaan? hän kysyi.
- Älä minulta kysy, hiiri vikisi.
- Sinä tulit koulusta ja avasit tietokoneen niinkuin teet joka päivä. Tavallisesti sinä pelaat tuttuja tietokonepelejä, mutta nyt olet jotenkin klikannut väärin. Ollaan ihan tuntemattomassa pelissä.
Toisiaan. Maisemat olivat outoja. Tienviitan sanatkin olivat omituisia, kuin jotain vierasta kieltä: Kikau ja Rokau. Ei sellaisia paikkoja ollut olemassakaan.
Kikau ja Rokau, 1991.