Meriläinen, Anneli

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Synnyin sodanjälkeiseen pula-ajan Suomeen luovutetusta Viipurista Lahteen muuttaneen yrittäjäpariskunnan kolmantena tyttärenä. Isälläni oli radioliike ensin Viipurin Valtakadulla, myöhemmin Vuorikadulla Lahdessa. Persoonani kehittymiseen vaikutti epäilemättä vanhempieni kulttuurimyönteinen ja kosmopoliittinen elämänasenne, jonka he toivat mukanaan kotikaupungistaan Viipurista. Kirjat, teatteri, elokuvat ja maalaustaide olivat olennainen osa perheen arkielämää.

Ulkomaihin sain ensimmäisen kosketuksen isäni kokoaman kideradion välittämien ulkomaanlähetysten kautta. Myös isäni kieliharrastus (ruotsi ja saksa) sekä äitini ranskankieliset muotilehdet (Elle) herättivät kiinnostusta Suomen ulkopuolella avautuvaa maailmaa kohtaan. Vanhempien sisarteni ulkomaisten kirjeenvaihtoystävien lähettämät kirjeet ja värikkäät postikortit kiehtoivat mieltäni.

Muistan yhä elävästi sen hetken, jolloin minulle kirkastui ala-asteen toisella luokalla, että osasin kirjoittaa tarinoita. Hyödynsin kirjoitustaitoani julkaisemalla maksullista lähiympäristöni tapahtumista tiedottavaa käsinkirjoitettua lehteä. Halukkaita ostajia löytyi perheenjäsenistä ja naapureista. Jo varhaisessa teini-iässä aloin kirjoittaa eri lehtiin, vakituisemmin Helsingin Sanomien Nuorten sivulle.

Elämäkertatietoa

Apurahat ja stipendit

Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahasto 1990
WSOY:n Kirjasäätiö 1991
Vaasan läänin Taidetoimikunta 1993
Kirjallisuuden Edistämiskeskus 1994
Kirjailijaliitto 1996
Opetusministeriön Apurahat vuosina 1990-1994
Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahasto 1990
WSOY:n Kirjasäätiö 1991
Vaasan läänin Taidetoimikunta 1993
Kirjallisuuden Edistämiskeskus 1994
Kirjailijaliitto 1996
Opetusministeriön Apurahat vuosina 1990-1994
Mielenkiintoni kohteena on Viroon ja Latviaan suuntautuva avustus- ja kulttuuritoiminta. Kuulun Kokkolan seudun Suomi-Viro seuraan (varapuheenjohtajana vuosina 1994-1998) sekä Latviaan kohdentuvaan Janis Rozenthals -seuraan. Olen solminut pysyviä ystävyyssuhteita erityisesti Latviaan. Erikoismielenkiintoni kohteena ovat Latviassa asuvat suomensukuiset liiviläiset ja heidän kulttuurinsa, joihin tutustuin Kirjallisuuden Edistämiskeskuksen stipendin turvin vuonna 1994.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Olen kirjoittanut kuusi romaania ja yhden kasettikirjan (pitkä novelli), jotka kaikki ovat ilmestyneet WSOY:n julkaisemina. Lisäksi olen kirjoittanut runoja, pakinoita, matkakertomuksia, kirja-arvosteluja ym. artikkeleja eri sanoma- ja aikakauslehtiin.


Monacon lemmikki : kasettikirja 1988 WSOY

Kokkolan Kanta-apteekki : 220 vuotta, julk. Kokkolan Kanta-apteekki 2001

Kälviän apteekki : 80 vuotta, julk. Kälviän apteekki, 2004

Vaistolla ja sydämellä : Evald Vainio : 1898-1965, 2005

Kirjailijantyön ohella olen esiintynyt lukuisissa kustantajani WSOY:n eri puolilla Suomea kirjakauppiaille, kirjastonhoitajille ja lehdistölle järjestämissä tilaisuuksissa. Olen pitänyt luentoja kirjoittamisesta ja kirjailijantyöstä kirjastoissa, kouluissa ja opistoissa, samoin kuin harrastajakirjoittajien ja eri seurojen ja kerhojen tilaisuuksissa. Keväällä 1995 Vorun Maakuntakirjasto eteläisessä Virossa järjesti tuotannostani näyttelyn. Vierailin tuolloin ko. kirjastossa ja pidin esitelmän, joka käsitteli Krimin sodan aikaisia tapahtumia Kokkolassa. Esiinnyin samassa yhteydessä paikallisessa Varstun koulussa ja tapasin suomenkielen opiskelijoita.

Tekstinäyte

Syysaurinko paistoi kirkkaasti puiston hiekkakäytävälle ja sai tietä molemmin puolin reunustavien koivujen lehdet hehkumaan kullankeltaisina. Oikeanpuoleisen koivurivin takana näkyi pastellinväriseksi maalattuja vanhoja puutaloja. Vasemmalla puolen pilkotti koivujen valkeiden runkojen välistä ruskeavetinen kapea kanaali.

Kuljin hiekkakäytävää pitkin suomalaisen työtoverini Sarin kanssa. Olin ollut Kokkolassa vasta muutaman päivän. Lähes jokainen, jonka kanssa olin joutunut tekemisiin, oli kysynyt minulta: - Oletko jo tutustunut Englantilaiseen venevajaan?

- Tuolla se on! Sari huudahti äkkiä ja tarttui minua kädestä.

Pysähdyin ja katsoin hänen osoittamaansa suuntaan. Kujan päässä häämötti pieni punaruskea mökki. Kun kuljimme lähemmäs, näin, että vajan julkisivua peitti lasi-ikkuna. Kapealle ovelle vievien puuportaiden molemmin puolin oli asetettu pensasmaiset punakukkaiset ruukkukasvit.

Nousimme puuportaat ja tähyilimme lasiruudun lävitse vajaan. Näin suurikokoisen jykevän veneen, joka oli pahoin kolhiintunut. Sen keula oli kanuunain kuulien puhkoma ja aikoinaan harmaa maali oli rapistunut lähes olemattomiin.

- On the year of 1854, in connection with the Crimean war... Sari alkoi lukea ääneen vajan seinään kiinnitetyn pahvitaulun englanninkielistä tekstiä: - Krimin sodan yhteydessä suoritti Englannin laivasto hävitysretken Pohjanlahden rannikkokaupunkeihin. Kokkolassa Halkokarin edustalla laskivat kaksi englantilaista fregattia yhteensä yhdeksän kanuunalla varustettua maihinnousuvenettä kussakin noin kolmekymmentä miestä...

(Lainaus romaanista Menneisyyden mainingit, 1991)

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia naisviihteen taitajia. Toim. Ritva Aarnio & Ismo Loivamaa. BTJ, 1999.