Rampa, Sulo

Synnyinaika

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tekstinäyte

Heikki ja Väinö menivät saunaan. Toiset olivat lauteilla, sieltä kuului kova vastan läiske. Saunan eteiseen, jota pidettiin pukuhuoneena, paistoi ikkunasta ilta-aurinko. Ovenraosta tuli höyryä ja tuoreen vastan lehtien tuoksua.
- Ei sitä muutama vuosi sitten rintamalla osannut edes kuvitella tämmöistä juhannusta. Taikka, ei kerta kaikkiaan uskaltanut edes ajatella näin pitkälle. Kaikki ajatukset oli keskitettävä ruuan saamiseen ja hengissä pysymiseen. Oli aina oltava silmät ja korvat tarkkana ja valmiina salamannopeasti vetämään päänsä matalalle. Vaikka ei sekään aina hyvä ollut. Niin kuin Vilhonkin, jos pää olisi ollut matalalla, niin vielä huonommin olisi käynyt. En pysty oikein täysin nauttimaan tästä onnellisesta olotilasta. Kun Vilholla on ihan päinvastainen tilanne. On mennyt terveys ja tyttöystävä jätti. Kyllikki sai kuulla, että Vilho on kadonnut. Vain tuntolevy ja rahapussi on löytynyt. Ei uskonut Vilhon koskaan palaavan. Se oli hänellekin varmasti kova paikka. Lähti saksalaisen mukaan. Kyllikki on myös kovia kokenut, kulkenut perääntyjien mukana läpi Lapin sodan. Nyt hän asuu Rovaniemellä.
- Onko Vilho tavannut Kyllikkiä sodan jälkeen? kysyi Heikki.
- Ei ole, eikä Vilho halua keskustella koko asiasta.
Saunan ovi avautui ja sieltä tuli kaksi höyryävää, punanahkaista miestä. Vilho otti plissipullonsa ja tarjosi miehille. Veini ja Heikki eivät ottaneet, mutta Väinö ei tällä kertaa voinut kieltäytyä. Hän nosti pullon huulilleen, mutta suuhunsa hän otti vain vähän. Vilhon katseesta Väinö näki, että hän teki oikein. Ettei kieltäytymisellä ylen katsonut Vilhon tarjoamaa. Vaikka Vilho käytti joka päivä alkoholia, ei hän sitä toisille tuputtanut, päinvastoin varoitteli nuoria siitä, ettei viinasta olisi apua mihinkään. Eikä sen kanssa ollut leikkimistä.

Väinö ja Heikki menivät saunan lauteille. Vilhon veljellisen kiitollinen katse äsken eteisessä oli niin liikuttava, että Väinön oli kuivattava silmänsä, Heikin huomaamatta.


(Elämä vaatii uhrinsa 2005)