Rissanen, Veikko
Elämäkertatietoa
Luonnehdinta
Veikko Rissanen oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja, mutta ennen kaikkea hän oli toimittaja, erämies ja kirjailija. Hänen kirjoissaan näkyvät Kainuun ja Savon hiljaiset salomaat, kalaisat järvet ja omaperäiset ihmiset. Varsinkin eräkirjailijana ja luontokuvaajana tunnettu Rissanen on julkaissut parikymmentä proosateosta nuorille ja aikuisille.
Faktaa
Veikko Rissanen syntyi maanviljelijäperheeseen Pieksämäellä 6.5.1930. Hän kävi kansakoulun ja Kajaanin seminaarin ja valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1954. Opettajana hän työskenteli kaksitoista vuotta Sotkamossa ja Jäppilässä. Vuonna 1966 Rissanen siirtyi Pellervo-lehden toimittajaksi. Tehtävässä hän toimi kaksikymmentä vuotta.
Veikko Rissanen harrasti kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi eränkäyntiä, kalastusta ja valokuvausta.
Veikko Rissanen kuoli 28.1.2010.
Kirjailijaura
Koulupoikana Veikko luki koulun kirjaston kirjat läpi ja jatkoi lukemista aikuisiällä. Hänen mielikirjailijoitaan olivat mm. Aleksis Kivi, Jussi Kukkonen, Veikko Huovinen ja Ernst Hemingway. Kipinä kirjoittamiseen syttyi jo varhain. Enimmäkseen Rissanen kirjoitti lehtijuttuja, mutta myös novelleja. WSOY julkaisi hänen esikoisteoksensa Sininen siipipeili vuonna 1960. Kirja meni heti läpi kustannustoimituksessa, ja näin alkoi pitkä yhteistyö kustantamon kanssa. Koska Veikko Rissanen työskenteli toimittajana, se kevensi kynän kulkua ja hänestä tuli tuottelias kirjailija. Työn ohessa kirjat syntyivät ikään kuin sivutöinä. Eläkkeelle jäätyään Rissanen julkaisi vielä lisää kirjoja. Hänen viimeinen kirjansa oli Sotkamon maisemiin sijoittuva omaelämäkerrallinen romaani Parkuvaaran tykkylumet (2007). Erityisesti luonnonhavainnointi ja ihmisen sisimmän luonteen tavoittaminen on hänen teksteissään merkityksellistä.
* * *
Arvid Lydecken – palkinto 1995.
Kustannus oy Otavan Eränkävijän kirjoituskilpailussa I palkinto kuusi kertaa, II palkinto kaksi kertaa ja III palkinto seitsemän kertaa.
Apurahoja mm. opetusministeriöltä, Kirjailijaliitolta ja Kulttuurirahastolta.
(Etelä-Savon kirjailijat)
Veikko Rissanen oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja, mutta ennen kaikkea hän oli toimittaja, erämies ja kirjailija. Hänen kirjoissaan näkyvät Kainuun ja Savon hiljaiset salomaat, kalaisat järvet ja omaperäiset ihmiset. Varsinkin eräkirjailijana ja luontokuvaajana tunnettu Rissanen on julkaissut parikymmentä proosateosta nuorille ja aikuisille.
Faktaa
Veikko Rissanen syntyi maanviljelijäperheeseen Pieksämäellä 6.5.1930. Hän kävi kansakoulun ja Kajaanin seminaarin ja valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1954. Opettajana hän työskenteli kaksitoista vuotta Sotkamossa ja Jäppilässä. Vuonna 1966 Rissanen siirtyi Pellervo-lehden toimittajaksi. Tehtävässä hän toimi kaksikymmentä vuotta.
Veikko Rissanen harrasti kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi eränkäyntiä, kalastusta ja valokuvausta.
Veikko Rissanen kuoli 28.1.2010.
Kirjailijaura
Koulupoikana Veikko luki koulun kirjaston kirjat läpi ja jatkoi lukemista aikuisiällä. Hänen mielikirjailijoitaan olivat mm. Aleksis Kivi, Jussi Kukkonen, Veikko Huovinen ja Ernst Hemingway. Kipinä kirjoittamiseen syttyi jo varhain. Enimmäkseen Rissanen kirjoitti lehtijuttuja, mutta myös novelleja. WSOY julkaisi hänen esikoisteoksensa Sininen siipipeili vuonna 1960. Kirja meni heti läpi kustannustoimituksessa, ja näin alkoi pitkä yhteistyö kustantamon kanssa. Koska Veikko Rissanen työskenteli toimittajana, se kevensi kynän kulkua ja hänestä tuli tuottelias kirjailija. Työn ohessa kirjat syntyivät ikään kuin sivutöinä. Eläkkeelle jäätyään Rissanen julkaisi vielä lisää kirjoja. Hänen viimeinen kirjansa oli Sotkamon maisemiin sijoittuva omaelämäkerrallinen romaani Parkuvaaran tykkylumet (2007). Erityisesti luonnonhavainnointi ja ihmisen sisimmän luonteen tavoittaminen on hänen teksteissään merkityksellistä.
* * *
Arvid Lydecken – palkinto 1995.
Kustannus oy Otavan Eränkävijän kirjoituskilpailussa I palkinto kuusi kertaa, II palkinto kaksi kertaa ja III palkinto seitsemän kertaa.
Apurahoja mm. opetusministeriöltä, Kirjailijaliitolta ja Kulttuurirahastolta.
(Etelä-Savon kirjailijat)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Sininen siipipeili. Novellikokoelma. WSOY 1960.
Yli kankaan ja kosteikon. Novellikokoelma. WSOY 1962.
Tuulasyöt. Novellikokoelma. WSOY 1964.
Ruskan palo ja havulintu. Novellikokoelma. WSOY 1966.
Naarajärven jahtiyö. Nuortenkirja. WSOY 1968.
Lauran vasat. Luontokirja. Valok. Veikko Rissanen. WSOY 1970.
Jesuiitat. Novellikokoelma. WSOY 1973
Homenokka. Eräkirja. Valok. Veikko Rissanen. Otava 1978.
Teerineva. Novellikokoelma. WSOY 1981
Kolme latua korpeen. Novellikokoelma. WSOY 1983.
Vartijalinnut. Kokoomateos. WSOY 1985.
Kitusen kintereillä. Teos karhunkaatajasta. WSOY 1988.
Siivet ja käpälät. Novellikokoelma. WSOY 1990.
Kaverina kurki. Nuortenkirja. WSOY 1991.
Kipinöivät yöt. Novellikokoelma. WSOY 1995.
Nelli unohtumaton noutaja. Nuortenkirja. WSOY 1995.
Nelli löytää kätkön. Nuortenkirja. WSOY 1995
Tulipää ja karhunsitoja. Nuortenkirja. WSOY 1998.
Kuikka kutsui järvelläni. Luontokirja. WSOY 2001.
Poika ja sotavanki. Romaani. WSOY 2004.
Parkuvaaran tykkylumet. Romaani. WSOY 2007.
Lehtiartikkeleita, äänikirjoja.
Yli kankaan ja kosteikon. Novellikokoelma. WSOY 1962.
Tuulasyöt. Novellikokoelma. WSOY 1964.
Ruskan palo ja havulintu. Novellikokoelma. WSOY 1966.
Naarajärven jahtiyö. Nuortenkirja. WSOY 1968.
Lauran vasat. Luontokirja. Valok. Veikko Rissanen. WSOY 1970.
Jesuiitat. Novellikokoelma. WSOY 1973
Homenokka. Eräkirja. Valok. Veikko Rissanen. Otava 1978.
Teerineva. Novellikokoelma. WSOY 1981
Kolme latua korpeen. Novellikokoelma. WSOY 1983.
Vartijalinnut. Kokoomateos. WSOY 1985.
Kitusen kintereillä. Teos karhunkaatajasta. WSOY 1988.
Siivet ja käpälät. Novellikokoelma. WSOY 1990.
Kaverina kurki. Nuortenkirja. WSOY 1991.
Kipinöivät yöt. Novellikokoelma. WSOY 1995.
Nelli unohtumaton noutaja. Nuortenkirja. WSOY 1995.
Nelli löytää kätkön. Nuortenkirja. WSOY 1995
Tulipää ja karhunsitoja. Nuortenkirja. WSOY 1998.
Kuikka kutsui järvelläni. Luontokirja. WSOY 2001.
Poika ja sotavanki. Romaani. WSOY 2004.
Parkuvaaran tykkylumet. Romaani. WSOY 2007.
Lehtiartikkeleita, äänikirjoja.
Lähteitä ja viittauksia