Hottola, Reijo
Elämäkertatietoa
Hän on syntynyt itäisessä Hämeessä, pienen Pertunmaan pitäjän Sydänmaan kylässä opettaja-äidin ja maanviljelijä-isän kuusilapsisen perheen toiseksi vanhimpana.
Keskikoulun jälkeen hän meni Kajaanin seminaariin, oli kesät uittotöissä Kuhmon Ontojoella ja Kemin Isohaaralla. Vuonna 1960 hän valmistui opettajaksi ja muutti Polvijärvelle, jossa muutamien opettajavuosien jälkeen siirtyi Polvijärven kansalaisopiston rehtoriksi.
Keskikoulun jälkeen hän meni Kajaanin seminaariin, oli kesät uittotöissä Kuhmon Ontojoella ja Kemin Isohaaralla. Vuonna 1960 hän valmistui opettajaksi ja muutti Polvijärvelle, jossa muutamien opettajavuosien jälkeen siirtyi Polvijärven kansalaisopiston rehtoriksi.
Harrastuksena puutarhanhoito ja luonnossa samoilu.
Tekstinäyte
Entä voisiko suremaan jäädä muita kuin kotiväki? Ystäviä ja sukulaisia oli kyllä paljon, muttei niin läheisiä, että se olisi ratkaissut mitään. Tytöt ... Juha ei ollut koskaan rakastunut, joten ketään ei jäänyt silläkään lailla suremaan. Toki naisväki kiinnosti Juhaa, mutta se oikea ei vain ollut tullut vielä eteen.
Kellon viisarit kulkivat raksutuksen tahtiin eteenpäin. Juha pohdiskeli yhä vain ratkaisuaan. Edut ja haitat olivat hänen mielestään tasoissa. Vaara olisi ehkä tuntemattomissa oloissa suurempi kuin nykyisessä tehtävässä, mutta jos muisti olla varovainen, saattoi selvitä yhtä hyvin. Rautaristi ei hänen arvioinnissaan painanut mitään, mutta pitkä loma - se ehkä lopuksi ratkaisi asian.
- Täällä Ahma, kuuleeko Karhu, kuuntelen.
- Karhu kuulee, kuuntelen.
- Onko Iso Karhu paikalla, kuuntelen.
- Iso Karhu, mitä asiaa?
- Täällä Ahma, olen valmis lähtemään.
- Hyvä on. Tulette aamulla kello 7.00 saamaan ohjeet.
- Selvä on. Loppu.
Päätöksen jälkeen Juhan olo helpottui. Se oli merkki siitä, että hän oli tehnyt oikean ratkaisun - hänen vaistonsa mukaan ainakin.
[Kaukasuksen kukka. Karisto 1986, s. 18-19]
Kellon viisarit kulkivat raksutuksen tahtiin eteenpäin. Juha pohdiskeli yhä vain ratkaisuaan. Edut ja haitat olivat hänen mielestään tasoissa. Vaara olisi ehkä tuntemattomissa oloissa suurempi kuin nykyisessä tehtävässä, mutta jos muisti olla varovainen, saattoi selvitä yhtä hyvin. Rautaristi ei hänen arvioinnissaan painanut mitään, mutta pitkä loma - se ehkä lopuksi ratkaisi asian.
- Täällä Ahma, kuuleeko Karhu, kuuntelen.
- Karhu kuulee, kuuntelen.
- Onko Iso Karhu paikalla, kuuntelen.
- Iso Karhu, mitä asiaa?
- Täällä Ahma, olen valmis lähtemään.
- Hyvä on. Tulette aamulla kello 7.00 saamaan ohjeet.
- Selvä on. Loppu.
Päätöksen jälkeen Juhan olo helpottui. Se oli merkki siitä, että hän oli tehnyt oikean ratkaisun - hänen vaistonsa mukaan ainakin.
[Kaukasuksen kukka. Karisto 1986, s. 18-19]