Aho, Hannu
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
kuva: Petri Nuutinen
Elämäkertatietoa
Hannu Aho on ollut töissä vuorotyöläisenä, painajana ja varastomiehenä.
Opinnot:
käynyt keskikoulun
WSOY:n nuortenkirjakilpailun palkinto 1976
Hannu Aho on tamperelainen kirjailija, joka on julkaissut romaaneja ja kuunnelmia. Hänen teoksiaan on käännetty ruotsiksi ja saksaksi.
Hannu Ahon esikoisromaania, kustantajan nuortenkirjakilpailussa voittajaksi selviytynyttä Kaukana vihreä meri (1976) -teosta arvostettiin erityisesti sen kielellisistä ansioista ja osuvasta huumorista sekä vahvasta myötäelämisestä ja uskottavuudesta. Esikoisteoksensa jälkeen Hannu Aho julkaisi romaanin Saara (1976), joka oli Ahon läpimurtoteos. "Ahon ajantietoisuus ja tietty helppous ovat nekin nuoren Waltarin tapaisia. Hänen tekstinsä hairaukset kuulunevat tämänkertaiseen ikäkausikirjailijan rooliin. Vaistonvarman ja haltiokkaan kertojan kyvyistä ei kuitenkaan ole epäilystä." (HS 19.10.77, Pekka Tarkka)
Saaraa seuranneet teokset Taivaan mitalla (1979), Pelistä pois (1982) ja Taivaan valuuttaa (novellikokoelma 1990) saivat kiittäviä arviointeja. "Hän on kirjoittanut uuden sukupolven romaanin, joka kasvaa laman, työttömyyden ja elementtitalojen Suomesta ja jonka ihmiset eivät enää tahdo pelata annetuilla säännöillä, vaan asettavat yhteiskunnan käytännön ja teorian vastapainoksi yksilön ja inhimillisyyden." (HS 19.9.79, Pertti Lassila Taivaan mitalla -romaanista)
Romaani Pelistä pois (1982) "on Ahon laajin ja runsain: hänen sanamagiansa tuottaa loistavan taiturillisten jaksojen ohella myös maneerista tehontavoittelua. Saaraa (1977) muistuttavien boheemielämän kuvausten ohessa on kerrontaa terävöittävää parodiaa ja vangitsevaa miljöönkuvausta", toteaa Pekka Tarkka (Suomalaisia nykykirjailijoita, 6. uud. laitos 2000).
Visto (1993) on taiteilijaromaani, jossa elämän epätoivo ja synkkyys kulminoituvat. "Aho luo sanoin mahlaisia visioita, kuolemannäkyjä ja tiloja, joista lukija aistii hajut ja maut. Hänen lauseensa vyöryvät pitkinä ja laveina, ne typistyvät pariksi sanaksi, kuivuvat välillä toteamuksiksi ja paisuvat jälleen valtoimeksi kymeksi. Ja kaikkialla kuuluu rabelaismainen nauru. Visto on romaani, jota lukiessaan oivaltaa, miten lähellä itku ja nauru ovat toisiaan." (AL 16.10.93, Maila-Katriina Tuominen)
Ahon uusimmassa teoksessa Kello 4.17 (1996) on aavisteltavissa uusia näkökulmia. Kirjailija on säilyttänyt niukan kerrontatapansa, mutta lisännyt runollisuutta. "Ihmisten elämänpiirin kiihkeän välinpitämättömänä kriitikkona Aho on aina ollut armoton. Hän sanoo suoraan, tylysti, tarvittaessa läpeensä kyllästyneellä äänellä. Nyt, entistä lakonisempana, hän on entistä tehokkaampi." (Demari 17.10.96, Juhani Ruotsalo)
"Ennen muuta Aho on kielen virtuoosi", kirjoittaa syrjäänvetäytyvästä kirjailijasta Pekka Tarkka (Suomalaisia nykykirjailijoita, 1980).
- Hannu Aho lienee puhdasverisimpiä yhden teeman kirjailijoita, niin viitseliäästi kuin hän on teemaansa koettanut muunnellakin. Peruskysymys on silti ollut kirjasta kirjaan sama: heikon ihmisen minuuden liukeneminen ja kiintyminen vahvempaansa. (HS 12.9.96, Kaija Valkonen)
Opinnot:
käynyt keskikoulun
WSOY:n nuortenkirjakilpailun palkinto 1976
Hannu Aho on tamperelainen kirjailija, joka on julkaissut romaaneja ja kuunnelmia. Hänen teoksiaan on käännetty ruotsiksi ja saksaksi.
Hannu Ahon esikoisromaania, kustantajan nuortenkirjakilpailussa voittajaksi selviytynyttä Kaukana vihreä meri (1976) -teosta arvostettiin erityisesti sen kielellisistä ansioista ja osuvasta huumorista sekä vahvasta myötäelämisestä ja uskottavuudesta. Esikoisteoksensa jälkeen Hannu Aho julkaisi romaanin Saara (1976), joka oli Ahon läpimurtoteos. "Ahon ajantietoisuus ja tietty helppous ovat nekin nuoren Waltarin tapaisia. Hänen tekstinsä hairaukset kuulunevat tämänkertaiseen ikäkausikirjailijan rooliin. Vaistonvarman ja haltiokkaan kertojan kyvyistä ei kuitenkaan ole epäilystä." (HS 19.10.77, Pekka Tarkka)
Saaraa seuranneet teokset Taivaan mitalla (1979), Pelistä pois (1982) ja Taivaan valuuttaa (novellikokoelma 1990) saivat kiittäviä arviointeja. "Hän on kirjoittanut uuden sukupolven romaanin, joka kasvaa laman, työttömyyden ja elementtitalojen Suomesta ja jonka ihmiset eivät enää tahdo pelata annetuilla säännöillä, vaan asettavat yhteiskunnan käytännön ja teorian vastapainoksi yksilön ja inhimillisyyden." (HS 19.9.79, Pertti Lassila Taivaan mitalla -romaanista)
Romaani Pelistä pois (1982) "on Ahon laajin ja runsain: hänen sanamagiansa tuottaa loistavan taiturillisten jaksojen ohella myös maneerista tehontavoittelua. Saaraa (1977) muistuttavien boheemielämän kuvausten ohessa on kerrontaa terävöittävää parodiaa ja vangitsevaa miljöönkuvausta", toteaa Pekka Tarkka (Suomalaisia nykykirjailijoita, 6. uud. laitos 2000).
Visto (1993) on taiteilijaromaani, jossa elämän epätoivo ja synkkyys kulminoituvat. "Aho luo sanoin mahlaisia visioita, kuolemannäkyjä ja tiloja, joista lukija aistii hajut ja maut. Hänen lauseensa vyöryvät pitkinä ja laveina, ne typistyvät pariksi sanaksi, kuivuvat välillä toteamuksiksi ja paisuvat jälleen valtoimeksi kymeksi. Ja kaikkialla kuuluu rabelaismainen nauru. Visto on romaani, jota lukiessaan oivaltaa, miten lähellä itku ja nauru ovat toisiaan." (AL 16.10.93, Maila-Katriina Tuominen)
Ahon uusimmassa teoksessa Kello 4.17 (1996) on aavisteltavissa uusia näkökulmia. Kirjailija on säilyttänyt niukan kerrontatapansa, mutta lisännyt runollisuutta. "Ihmisten elämänpiirin kiihkeän välinpitämättömänä kriitikkona Aho on aina ollut armoton. Hän sanoo suoraan, tylysti, tarvittaessa läpeensä kyllästyneellä äänellä. Nyt, entistä lakonisempana, hän on entistä tehokkaampi." (Demari 17.10.96, Juhani Ruotsalo)
"Ennen muuta Aho on kielen virtuoosi", kirjoittaa syrjäänvetäytyvästä kirjailijasta Pekka Tarkka (Suomalaisia nykykirjailijoita, 1980).
- Hannu Aho lienee puhdasverisimpiä yhden teeman kirjailijoita, niin viitseliäästi kuin hän on teemaansa koettanut muunnellakin. Peruskysymys on silti ollut kirjasta kirjaan sama: heikon ihmisen minuuden liukeneminen ja kiintyminen vahvempaansa. (HS 12.9.96, Kaija Valkonen)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Hannu Ahon tuotanto
Romaanit, novellikokoelmat:
Kaukana vihreä meri (1976)
Saara (1977)
Taivaan mitalla (1979)
Pelistä pois (1982)
Sininen talo (1985)
Taivaan valuuttaa (novelleja,1990)
Visto (1993)
Kello 4.17 (1996)
Kuunnelmat:
Miehen monologi (1982)
Tuulikki (1985)
Haaveet (1987)
Elokuun yössä (1991)
Antologiat:
Herkät syrjähypyt : proosakirjailijat ja runot / toim. Salme Saure (1980), sis. mm. Hannu Ahon runoja
Runo:
Taju taivaitten takana (1991)
Alkoholipolitiikka 6/1991, s. 428
Käännökset:
Fjärran det gröna havet (1978) (Kaukana vihreä meri - ruotsi)
Das ferne grüne Meer (1980) (Kaukana vihreä meri - saksa)
Romaanit, novellikokoelmat:
Kaukana vihreä meri (1976)
Saara (1977)
Taivaan mitalla (1979)
Pelistä pois (1982)
Sininen talo (1985)
Taivaan valuuttaa (novelleja,1990)
Visto (1993)
Kello 4.17 (1996)
Kuunnelmat:
Miehen monologi (1982)
Tuulikki (1985)
Haaveet (1987)
Elokuun yössä (1991)
Antologiat:
Herkät syrjähypyt : proosakirjailijat ja runot / toim. Salme Saure (1980), sis. mm. Hannu Ahon runoja
Runo:
Taju taivaitten takana (1991)
Alkoholipolitiikka 6/1991, s. 428
Käännökset:
Fjärran det gröna havet (1978) (Kaukana vihreä meri - ruotsi)
Das ferne grüne Meer (1980) (Kaukana vihreä meri - saksa)
Tekstinäyte
Ote teoksesta Kello 4.17 (1996)
Alkoi vapisuttaa, mutta se ei johtunut siitä että olin hikoillut kävellessäni ja nyt palelin, eikä tuulesta joka oli raaka kuten se keväällä saattaa olla, ikään kuin muisto, kaiku, jälkimaku talvesta. Vaan sinusta. Ensin en huomannut koko tutinaa, se alkoi pistelynä nilkoista ja siirtyi varoen ylemmäs, pitkin reisiä ja mahaa ja selkää käsivarsiin ja lopulta sydämeen, ja hetken aikaa minun sydämeni tosiaan vapisi, kuulostaa hölmöltä, kaikki eteiset ja kammiot kananlihalla, mutta sen se teki: vapisi. Ja sitten sinä olit siinä.
Alkoi vapisuttaa, mutta se ei johtunut siitä että olin hikoillut kävellessäni ja nyt palelin, eikä tuulesta joka oli raaka kuten se keväällä saattaa olla, ikään kuin muisto, kaiku, jälkimaku talvesta. Vaan sinusta. Ensin en huomannut koko tutinaa, se alkoi pistelynä nilkoista ja siirtyi varoen ylemmäs, pitkin reisiä ja mahaa ja selkää käsivarsiin ja lopulta sydämeen, ja hetken aikaa minun sydämeni tosiaan vapisi, kuulostaa hölmöltä, kaikki eteiset ja kammiot kananlihalla, mutta sen se teki: vapisi. Ja sitten sinä olit siinä.
Sinä olit siinä, äkkiä kuin ilmestys, tai enkeli, tai joku, sormissasi savuke johon halusit tulen. Minulla ei tietenkään ollut koska en polta, pudistin päätäni, katsoin ylös ja näin kasvosi puhdasta taivasta vasten, kiharan tumman tukkasi, suuret kasvot, suuret silmät, ja samassa jo kävelit pois.
Lähteitä ja viittauksia
Seppälä, Arto Mitä Waltari vastasi: kirjoituksia kirjoista, kirjailijoista, kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta (WSOY 1989)
Tarkka, Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita (Tammi 1980, 1989, 1990, 2000)
Tarkka, Pekka Författare i Finland (Söderström 1990)
Tampereen kasvot : henkilökuvia / toim. Reijo Sippola ja Jarmo Kettunen (1997)
Kotimaisia nykykertojia 3 /toim. Kari-Otso Nevaluoma (2000)
Lehtileikkeet : Hannu Aho (Tampereen kaupunginkirjasto)