Olsson, Hagar

SLS:n Sällskapets pris 1959
Granbergska priset 1929, 1931, 1936
Tollanderska priset 1950
Eino Leinon palkinto 1965
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan kunniatohtori 1969


Suomenruotsalaisen kirjailijan ja kriitikon Hagar Olssonin henkiselle suuntautumiselle merkitsi paljon se, että hänen isänsä nimitettiin kannakselaisen Räisälän kirkkoherraksi ja perhe muutti sinne 1906. Tyttären koulunkäynti jatkui kosmopoliittisessa Viipurissa, josta hän ylioppilaaksi päästyään muutti 1913 Helsinkiin ja opiskeli ensin ruotsinkielisessä kauppaoppilaitoksessa, sitten vuodesta 1916. Kirjailijauran alettua 1916 opinnot jäivät kesken. Hagar Olssonista tuli 25- vuotiaana (1918) Dagens Pressin kirjallisuusarvostelija.

Sekä ruotsiksi että suomeksi kirjoittava Hagar Olsson oli modernisti, Edith Södergranin läheinen ystävä ja tulkki koko tämän elämän ajan. Hän oli myös Ultran toimittajia Elmer Diktoniuksen rinnalla.Hänen esikoisromaaninsa Lars Thorman och döden ilmestyi samana vuonna kuin Södergranin Dikter-kokoelma. Hagar Olssonista tuli suomenruotsalaisen modernismin tienraivaaja ja uuden runokäsityksen tulkitsija. Omassa proosassaan hän yhdisti illuusion ihmisten ja kulttuurien elämään sekä syntymän ja kuoleman teemoihin. Myös hänelle kirjallisuus oli mysteeri ja elämänmuoto, yhdystie olemassaolon suuriin perusvoimiin. Uutta elämäntuntoa hakevat hänen romaaneissaan niin Mr. Jeremias kuin pääteoksena pidetyn Chitambon tietään etsivä tyttö. Olssonin näytelmät kuuluvat ensimmäisiin ekspressionistisiin kokeiluihin Suomessa. Niiden taustalla näkyvät uhkaavan maailmantilanteen tunnot, joita kirjailija kuvaa pasifistisessa hengessä, kuten talvisodan alla kielletyssä "liian ajankohtaisessa" Lumisodassa.

Hagar Olssonin "karjalainen kertomus", Träsnidaren och döden, joka on suomennettu nimellä Karjalainen vaeltaja, liittyy voimakkaasti kirjailijan perustematiikkaan. Kirjan suomentaja Lauri Viljanen on kutsunut sitä sielun paluuksi lapsuusympäristöön, matkaksi pyhälle järvelle, jossa päähenkilönä on kirjailijan omakuva puunleikkaaja-taiteilija Myyriäinen. Gerda Lindgren kirjoittaa esseessään Hagar Olsson elää (Parnasso 8 / 1967) Karjalaisesta vaeltajasta: "Kirja on sijoitettu Laatokan lounaispuolelle, mutta maisema on kuin muistoissa tai unessa nähty, epätodellinen, kadotettu, kuten talvisodan jälkeen oli luonnollista. Pääpainon saa saaren luostari, Konevitsa ja sen ortodoksinen hurskauselämä, venäläis-bysanttilainen kulttuurimuoto; syvemmälle nähden elämän ja kuoleman mysteerio, julistus, joka on riippumaton kaikista ympäristöistä ja uskontunnustuksista."

(Eteläkarjalaisia kirjailijoita)