Rajala, Pertti

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän saamat palkinnot

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

sadut

Tyyppi

kansanrunokokoelmat

Tyyppi

kansanrunokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

sadut

Tyyppi

kansanrunokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

sadut

Tyyppi

sadut

Tyyppi

satukokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

sadut

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

satukokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

sadut

Tyyppi

sadut

Tyyppi

satukokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kansanrunokokoelmat

Kirjailijan omat sanat

Selkokirjankin tekemiseen liittyy jonkinlaista luomisen tuskaa - näin ainakin kuvittelen. Kun aihe löytyy, siis tulee idea kirjasta, se on riemullinen hetki. Siinä on löytämisen riemua. Sitten seuraa pettymys - ei tästä aiheesta tulekaan kirjaa, ei ainakaan minun kirjoittamanani. Joskus aihe kypsyy eteenpäin. Aineisto on kasassa, mutta mitään ei synny. Kirjalle ei löydy tyyliä, ei näkökulmaa aiheen käsittelylle. Kirjoitustyötä ei pysty aloittamaan. Olo on tällöin perin ärtynyt. Toinen riemullinen kokemus on, kun kirjoittaminen lähtee etenemään. Tekstiä syntyy ja kirjan aihe vie mukanaan. Silloin ei maailmaan juuri muuta mahdu. Varsinaiseen leipätyöhön pystyy vielä jotenkin keskittymään, mutta kotona en näe enkä kuule juurikaan muuta. Jokainen hetki, joka irrottaa kirjoituspuuhasta tuntuu turhalta. Tällöin olen uskoakseni varsin sietämätön. Tosin kirjoituspuuhat yleensä keskeytyvät. Elämän kiireiden vuoksi ne jäävät viikoiksi, joskus kuukausiksi syrjään. Ehkä onnellisimmillani olen kuitenkin silloin, kun on kirja tekeillä sellaisessa vaiheessa, että teksti on jo selkeänä hahmona ajatuksissa ja kirjoitustyö sujuu. Näitä hetkiä vain on valitettavan harvoin!

Miten kirjani ovat syntyneet, tai miksi ne ovat syntyneet? Ehkäpä suurimmaksi osaksi siksi, että pidän selkokirjojen kirjoittamisesta. Se on hauskaa puuhaa. Tuskin Suomessa koskaan kukaan elää selkokirjoja kirjoittamalla tai saa niiden kirjoittamisesta edes kohtuukorvausta. Jos elanto on muualla, se ei voi ollakaan pääasia selkokirjoituspuuhassa. Tosin salainen haaveeni on, että joskus rohkenisin keskittyä johonkin kirjoitustyöhön ihan kunnolla päätoimisesti edes jonkin aikaa.

Selkokirjani eivät siis ole syntyneet rahasta, eivätkä aivan rakkaudestakaan. Kirjoitan selkokirjoja, koska elämässä täytyy olla juttuja, jotka vain yksinkertaisesti ovat hauskoja. Selkokirjojen kirjoittaminen on sitä.
Suosittelen.


(Ote artikkelista Miten kirjani ovat syntyneet)

Elämäkertatietoa

Opinnot ja työura:

Kasvatustieteiden maisteri
Erityisopettaja
Satakunnan erityishuoltopiirin johtaja
Satakunnan maakuntajohtaja
Suomen nuorisokirjailijat ry:n jäsen 1991-2004
Tietokirjailijat ry:n jäsen 1989-

Harrastus: lukeminen

Palkinnot:

Sosiaaliturvan tiedotuspalkinto Hannu Virtasen kanssa 1989
Aapiskukko-palkinto 1990
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1991
Vuoden tiedottaja 1991
Turun ja Porin lääninhallituksen kunniakirja aikuiskoulutuksen edistämisestä 1993
Kansan Sivistysrahaston Eetu Salinin rahaston tunnustuspalkinto 1996 kirjallisesta toiminnasta selkokirjallisuuden alalla
Kehitysvammaisten tukiliiton Vuoden tulppaani -tunnustus 2005 Suomen tuotteliaimmalle selkokirjailijalle
Kehitysvammaliiton kultainen kunniamerkki ansioista kehitysvammapalvelujen kehittämisessä 2008
Suomen tietokirjailijoiden Warelius-palkinto 2010

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kirjoittanur artikkeleita, laulujen sanoituksia, lukuisia tietokirjoja ja selkotietokirjoja. Mukauttanut selkokielelle mm. Kalevalan sekä Arto Paasilinnan, Yrjö Salon, Aleksis Kiven ja William Shakespearen teoksia.
Kirjoittanur artikkeleita, laulujen sanoituksia, lukuisia tietokirjoja ja selkotietokirjoja. Mukauttanut selkokielelle mm. Kalevalan sekä Arto Paasilinnan, Yrjö Salon, Aleksis Kiven ja William Shakespearen teoksia.

Tekstinäyte

Neljä miestä oli ollut
kalastamassa koko päivän.
Oli jo myöhäinen syksy,
aivan syyskuun loppua.
Illat alkoivat hämärtyä aikaisin
ja yöt olivat pimeitä.

Miehillä oli ollut
hyvä kalaonni.
Verkkoihin oli uinut
haukia ja lahnoja.
Onkeen oli vielä tarttunut
pulskia ahvenia.

Ilta oli ehtinyt jo pitkälle.
Miehet huomasivat, että ennen pimeän
tuloa he eivät enää ehtisi kotiin.


Niinpä he päättivät yöpyä
järven rannalla olevassa
pienessä mökissä.

Yö oli pimeä.
Taivas oli pilvien peitossa ja
vain hiljainen tuuli humisi ulkona.
Päivä oli ollut raskas
ja miehet nukahtivat nopeasti.
Pian mökistä kuului
vain tasaista kuorsausta.
Oli niin hiljaista, että
vähäisenkin äänen saattoi kuulla.


Keskiyöllä miehet heräsivät.
Saranat narisivat, kun
ovi aukesi hitaasti.
Samaan aikaan kova tuulenpuuska
puhalsi sisään mökkiin.
Miehet katselivat toisiaan.
Heitä pelotti.
Mitä nyt tapahtuisi?


(Ote tarinasta Valkoinen haamu; Viheliäinen vihtahousu 1977)

Lähteitä ja viittauksia

Malinen, Saraleena: Selkokirja rakastaa lukijaansa. Kirjastolehti 2005: 1