Manninen, Kirsti

MITEN MINUSTA TULI KIRJAILIJA JA KÄSIKIRJOITTAJA
vastauksia kysymyksiin, joita koululaiset esittävät

Opin lukemaan ennen kouluikää ja olin armoton lukutoukka - aina nenä kiinni kirjassa. Jo koulussa kirjoitin näytelmiä, joita esitimme luokkatovereitten kanssa, ja se jatkui mm. sketsien teolla lukioon asti. Ensimmäinen TV-sarja, jota seurasimme kiihkeästi, oli Peyton Place 1960-luvun lopulla. Koulussa hauskuutimme porukkaa esittämällä sarjan edellisillan jakson joka torstai luokan naulakolla - minä olin blondi ja siksi yleensä Allison.

Aloin kirjoittaa työkseni jo opiskeluaikoina, sillä vuonna 1974 minut pestattiin kirjoittamaan kirja-arvosteluja Helsingin Sanomiin. Päätoimiseksi kirjoittajaksi ryhdyin vuonna 1978, kun minua pyydettiin kotipitäjäni Mäntsälän pitäjänhistorian kirjoittajaryhmään. Ensimmäinen kirjani oli lastenkirja Vanha kissa ja eläinlääkärin apulaiset, jonka olin tehnyt alunperin iltasaduksi omille lapsilleni. Samoihin aikoihin kirjoitin myös Enni Mustosen Maitotytön ja julkaisin ensimmäiset tietokirjani.

Minusta on hauskaa kirjoittaa erilaisia lajeja - oli kyse sitten kirjallisuuden tai vaikkapa TV-draaman lajeista. Olen koulutukseltani kirjallisuudentutkija ja erikoistunut tutkimaan nimenomaan lajien kehitystä ja niiden ominaispiirteitä. Väitöskirjanikin tein Ylioppilaslehden pakinoista Ollista Bisquitiin. Omimmalta tuntuu tietysti aina se laji, jota kulloinkin kirjoittaa.

MAKUASIOITA:

Varhaislapsuuden lukuelämyksistä vaikuttavimpia oli Samuli Paulaharjun Härmän aukeilta, joka löytyi mummolan kirjahyllystä. Sen sivuilla menneisyys puhutteli ensimmäisen kerran. Sanat puhkesivat kiurun liverrykseksi kynnöksen yllä ja hiiviskelivät yöjalassa aitan takana.

Chopinin Sadepisarapreludi on pianismini huippu - se saavutettiin kauan sitten sveitsiläisen pianonsoitonopettajan kannustamana mutta menetettiin harjoituksen puutteessa. Kun ei minusta tullut muusikkoa, veljestä ja pojasta sentään tuli. Mielentilojani säestää musiikki Bachista Weather Reportiin ja Beats and Stylesiin.

Kuvista kiehtovimpia olivat ne Rudolf Koivun satukuvitukset - Lumikuningatar ennen muuta - joita tutkin Raahessa alle kouluikäisenä isotäti Annan koripöydän alla. Vielä joskus rupean Suureksi Naivistiseksi Isoäidiksi - parhaillaan maalaan tauluja leikkimökkiin.

Rakastan italialaisten elokuvien tragikoomista perusvirettä - Giuseppe Tornatoren Cinema Paradiso, Dino Risin Profumo di donna ja Fellinin Amarcord ovat elokuvia, jotka ovat auttaneet minua hyväksymään sen, ettei elämää voi käsikirjoittaa.

Elämäkertatietoa

Kirsti Manninen, monipuolinen ja taitava kirjailija

Kirsti Marjatta Manninen (o.s. Aukia) syntyi 22.10.1952 Seinäjoella. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja puolusti vuonna 1987 väitöskirjaansa, joka käsitteli ylioppilaslehden pakinoita ”Ollista Bisquit’iin”. Hän aloitti kirjailijan uransa vuonna 1984 ilmestyneellä kertomuksella ”Maitotyttö” ja on sen jälkeen julkaissut sekä omalla nimellään että salanimellä Enni Mustonen yli 40 romaania, tv-käsikirjoitusta jne. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat olleet ”Koskivuori”-sarja, ”Järjen ja tunteen tarinoita”-sarja sekä hänen yhdessä Jouko Raivion kanssa julkaisemansa historiallisten salapoliisiromaanien sarja, missä juonen taustan muodostaa 1860 – 1870-luvun helsinkiläismiljöö.

Metsäala ja metsäammattilaiset kaunokirjallisuudessa - metsämuseo Lusto, kirjoittanut Matti Leikola

Avioliitto 1973 - 1990 eläinlääkäri Pekka Mannisen kanssa
lapset Katri s. 1975, Kusti s. 1976, Mari s. 1978, Jaakko s. 1981, Seppo s. 1985

Toimet:
Historian tuntiopettaja Järvenpään yhteiskoulu 1975 - 1978
Lukion äidinkielen vt. vanh. lehtori Kellokosken lukio 1979 - 1980
Kotimaisen kirjallisuuden va. apul. professori Helsingin Yliopisto 1987
Mäntsälän pitäjänhistorian kirjoittaja 1978 - 1983
Suomen maatalousmuseon käsikirjoittaja 2003 - 2004
Vapaa kirjailija ja käsikirjoittaja vuodesta 1983
Kotimaisen kirjallisuuden dosentti Helsingin Yliopistossa vuodesta 1988
tutkimusalueina mm. pakinat, 1800-luvun suorasanainen kertomakirjallisuus, erityisesti naistenromaanit ja jatkokertomukset, viihdekirjallisuuden lajit ja historia.
Lukuisia kesäteatterinäytelmiä kotikyläni Jokelanseudun harrastajaryhmille vuodesta 1979, mm. Elämän Palo, jota esitetään kesällä 2004 Jokelanseudun latoteatterissa Mäntsälässä.
Lisäksi suomennoksia, artikkeleita kokoomateoksissa, arvosteluja ja kolumneja. HS kirjallisuuskriitikko 1974 - 1984, Me naiset -lehden kolumnisti 1994 - 1998, Sonera Plazan matkakolumneja 2000 - 2001, Nykypostin kolumnisti 2003 -.

Opinnot:
Pensionat Carola, Sveitsi 1967 - 1968
YO Mäntsälän yhteiskoulu 1971
Kotimaisen kirjallisuuden, Suomen historian, suomen kielen, kasvatusopin ja tiedotusopin opintoja Helsingin yliopistossa 1971 - 1987
FK 1978, FL 1979, FT 1987

Palkinnot:
Maaseutumitali 1994 (Maaseutukeskusten Liitto)
Tirkistys tulevaisuuteen -palkinto 2000
Tietopöllö-palkinto 2006

Harrastukset:
iltamat ja ilonpito

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tietokirjoja:
Ehnroosin kirjasto Mäntsälässä (1980)
Matti Kuusi- kansakunnan unilukkari (Otava 1984)
Ihanat iltamat - iltamatiedon käsikirja iltahuvien ystäville (Otava 1984)
Lastenkutsut, Taito+tieto (Otava 1986)
Kotoa ja kirpputorilta - miten kunnostan ja säilytän vanhoja tavaroita (Otava 1986)

Kirjoittajan opas, Taito+tieto (Otava 1987)
Rouvankartanon herkkukirja - Hedvig Eleonora Lilliehöökin kirjeiden ja 1800-luvun keittokirjain mukaan kokoeltu Nummisten Alikartanon museokahvila Hedda Nooraa varten (1992)
Mäntsälän seurakunnan, hallinnon ja yhteiskuntaelämän historia autonomian ajalla vuosina 1809-1917
Herkkusuiden almanakka - sisältäen ohjeita ja mietintöjä korkeamman gastronomian alalta (1993, suomennos; alkuteos Almanach perpètuel des gourmands, 1831)
Onko koira kotona? - miten ennen leikittiin (Lasten oma kirjakerho 1997)
Hedda Nooran kahvi-kirja - opettavaisia ja huvittavaisia neuvoja ja historioita Kahvin Ystäville neljältä vuosisadalta (1998)
Mäntsälä mielellään (2001)
Tulikoe - ihmisten johtaminen sodan ja rauhan aikana (2001)
Suomen lasten historia (Otava 2005). Tietopöllö-palkinto 2006.

Ollista Bisquitiin - Ylioppilaslehden pakinat 1913-1968 (väitöskirja)

Käsikirjoituksia:
Vihreän kullan maa (1987-1988)
Tivolimäellä tavataan (1989)
Natalia Nukentekijä ja kadonnut joulu (1993)
Ilmari, lentokoneen lapsi (1993)
Museohiiret Aino ja Väinö (1995)
Lämminveriset (1996)
Taivas sinivalkoinen (1997)
Museohiiret Merimuseossa (1997)
Kuusikko ja kuoleman varjot (1997)
Kun taivas repeää (1997)
Sydänten akatemia (1998)
Museohiiret ja maailman seitsemän ihmettä (1999)
Benner ja Benner (2001)
Kotikatu (1995-2002)
Vasikantanssi (2003)
Sankarittaret (2003) Dokumenttielokuva maailman ensimmäisistä naiskansanedustajista.
Hovimäki (1996-2003)
Kätevä emäntä (2004)

Näytelmiä:
Kristillinen vaellus. Turun tuomiokirkon 700-vuotisjuhla. Esitetty Turussa kesällä 2000.
Herran huone. Turun tuomiokirkon 700-vuotisjuhla. Esitetty Turun tuomiokirkossa ja televisioitu kesällä 2000.
Mettäperän poika. Näytelmä Samuli Paulaharjun elämästä, esitetty Kurikan museomäen kesäteatterissa kesällä 2003 ja 2004.
Siionin kylvömies. Virsikuvaelma maallikkosaarnaaja Aku Rädyn elämästä, esitetty herättäjäjuhlilla Lapuan Tiistenjoen kirkossa kesällä 2004.

Artikkeleita:
Vanhaa Mäntsälää, Mäntsälän historia 1 (1991)
Mäntsälän seurakunnan, hallinnon ja yhteiskuntaelämän historia autonomian ajalla vuosina 1809-1917, Mäntsälän historia II (1993)

Jatkokertomus:
Kotiinpaluu, Anna 13-22/2011

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2. Loivamaa, Ismo. BTJ, 1999.
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Loivamaa, Ismo. Kirjastopalvelu, 1995.
Kotimaisia naisviihteen taitajia. Toim. Ritva Aarnio & Ismo Loivamaa. BTJ, 1999.
Kotimaisia dekkarikirjailijoita. / Ari Haasio. BTJ, 2001.
Kotimaisia nykykertojia. Toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1997.
Suomalaisia rikoskirjailijoita / Timo Kukkola. 1998.