Virtanen, Jukka

Montreux'n Kultainen ruusu ja lehdistöpalkinto 1965 (yhdessä Aarre ELon ja Matti Kuuslan kanssa viihdeohjelmasta Lumilinna)
A-lehtien Vuoden paras pakastreruoka -yleisöäänestyksen 3. sija ruualla Juhlava seipata 1970
Ylennysmerkki vuoden parhaasta sanoituksesta 1972
Kupittaan mielisairaalan pöytätennismestaruus 1973
G. Pula-aho -patsas 1995
Taiteilijaeläke 1997
Kotkalaisen viihdemusiikin Harmoni-palkinto 1998 (yhdessä Jaakko Salon kanssa)
Taiteen valtionpalkinto 2001
Musiikki & Media -palkinto suomalaisen populaarimusiikin hyväksi tehdystä työstä elämntyöstä 2001
Jämsänkoski-mitali 2002
Viihteen Erikois-Venla elämäntyöstä 2002
Radio- ja tv-viihteen seura Studio Kympin Kymppi-mitali elämäntyöstä yhdessä Aarre Elon ja Matti Kuuslan kanssa 2003
sekä lukuisia mainosfilmipalkintoja


Makuasioita:

Unohtumattomia taide-elämyksiä:
Tärkeimmät kirjaelämykset tulevat nuoruusajalta: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, Victor Hugon Kurjat, Aaro Hellaakosken Sarjoja ja Huomenna seestyvää sekä Leo Tolstoin lisäksi monet muutkin venäläiset klassikot. Nykykirjailijoista vaikutuksen on tehnyt esimerkiksi Orhan Pamuk teoksillaan Lumi ja Nimeni on Punainen. Luen myös paljon dekkareita ja pidän etenkin norjalaisesta Jo Nesbøstä.

Merkittävässä kirjallisuudessa vaikuttaa sanan voima. Lahjakkailla kirjailijoilla on kyky tuoda oikeissa yhteyksissä ajatuksensa esiin niin, että sanat saavat painavamman merkityksen kuin arkikielessä.

Elokuvat ovat olleet minulle tärkeitä jo pienestä asti. Ensimmäisen elokuvani kävin katsomassa Tampereella vanhempieni kanssa 5-6 -vuotiaana. En muista elokuvan nimeä, mutta isäni mukaan pelkäsin kovasti. 1940-luvulla ja 1950-luvun alussa uudet filmit tulivat tuoreeltaan Jämsänkosken elokuvateatteriin.

Olen elokuvien suhteen kaikkiruokainen, mutta ennen kaikkea rakastan melodraamaa. Nuoruuden suosikkejani on esimerkiksi George Stevensin Etäisten laaksojen mies (Shane). Pidän myös Kummisetä-trilogiasta sekä Bernardo Bertoluccin ja Sergio Leonen elokuvista. Leone lännenelokuvien perinteen uudistajana on saanut paljon jäjittelijöitä myös hyvässä mielessä. Italialainen elokuva ylipäätään miellyttää minua. Aikanaan italialaiseen neorealismiin tutustuminen oli vavahduttava kokemus. TV:stä katson paljon amerikkalaisia b-luokan jännäreitä ja melodraamoja. Niissä on jokin asia aina oikein, esimerkiksi käsikirjoitus tai näytteljäsuoritus. Kotimaisia klassikoita katselen ajankuvan takia.

Omista ohjauksistani Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlaelokuvaa Pähkähullu Suomi (1967) ei aikoinaan ymmärretty eikä tajuttu, että elokuvan irtonaisuus perustui tarkkaan käsikirjoitukseen. Vasta nykyisin elokuvaa on alettu arvostaa.

Kuvataide on minulle tärkeää. Kuvaamataidon opettajani olisi halunnut minun opiskelevan maalausta. Suurin suosikkini on Paul Cézanne, joka muotokuvissaan kuva ihmisen sielua, ei ulkonäköä.

Musiikissa on samaa kuin elokuvissa: melodraama äärimmilleen levitettynä lähestyy naurettavuuden rajaa, mutta ei ylitä sitä. Hienot suomi-iskelmät onnistuvat pysyttelemään melodraaman sisällä kuten esimerkiksi Toivo Kärjen tuotanto. Arvostan vanhanajan iskelmän ammattitekijöitä, jotka osaavat hyvin lauluriimittelyn tekniikan. Näihin sanoittajiin kuuluvat muun muassa Reino Helismaa, Juha Vainio ja Vexi Salmi. Nykymusiikin tekijöistä arvostan ennen kaikkea Tuomari Nurmiota, Samuli Putroa ja Hectoria, jotka ovat omaleimaisia ja joiden ilmaisussa kuuluu oma ääni.

Fiktiivinen henkilö, johon voisi samaistua:
Olen jo itse fiktiivinen henkilö. Julkisuus luo ihmisestä kuvan, joka ei vastaa todellisuutta.

Mieluisimmat paikat:
Koti ja Munkkivuori. Maailmalla Uuden-Seelannin vaikutuspiiriin kuuluva saari Nukunono (nyk. Nukunonu), joka on puolisoni Liisan ja minun yhteinen haavepaikka. Nukunonoon menee laiva Samoalta kerran kuukaudessa. Kerran liki pääsimme saarelle, mutta koska paluu olisi ollut vasta kuukauden kuluttua, emme voineet sinne matkustaa.

Kiehtova aikakausi:
Minua kiehtovat älyttömästi inkojen aikaansaannokset esimerkiksi Meksikossa. Vierailu Perun Machu Picchussa oli hurja elämys.


- - -

Jukka Virtanen on kirjailija, viihteentekijä ja suosittu televisiokasvo, joka on tunnetaan työstään toimittajana, kääntäjänä, sanoittajana ja kolumnistina. Hän on mm. laatinut elokuvakäsikirjoituksia, ohjannut ja näytellyt.

Matkakirjan Intiassa kukin on kummempi Virtanen kirjoitti Seppo Ahdin kanssa. Kirja pursuaa hauskoja ja värikkäitä Intian vaikutelmia. Teoksessaan Kuvassa keskellä Jukka Virtanen kirjailija kertoo tarkasti vaiheistaan ja työstään. Henkilöhakemisto lisää kirjan käytettävyyttä, ja lopussa on laajat luettelot Virtasen tv-, teatteri-, filmi- ja radiotöistä, diskografiasta ja palkinnoista.

Pienoisromaani Joulupukkikapina perustuu tositapahtumaan, useiden joulupukkien Jämsän torilla aiheuttamaan häiriöön. Teosta varten Virtanen haastatteli 38 henkilöä. Hän osoittaa, miten virheellisesti tapahtumasta uutisoitiin Uudessa Suomessa, ja kertoo, mitä oikeasti tapahtui.

Virtasen hauskat ja räväkät lastenkirjat osoittavat, että elämään kätkeytyy aina pisara satua. Kuvitetut lastenkirjat Kaukaisen saaren aarre ja Satujunalla Olipakerran-kaupunkiin kutkuttavat nauruhermoja ja saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Virtanen ilkamoi kielellä ja nokkelilla ilmauksilla, ja hän hallitsee runomitat ja nasevat riimit. Satuseikkailut Antti Puuhaara ja Pukinpunainen tarjoavat proosa- ja välillä runomuodossia verrattoman vauhdikasta menoa ja jännitystä.

Katriina Kajannes