Siljo, Juhani

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

M. Forsberg, Atelier Aino. SKS.

Kirjailijan muu nimi

Kimmo
Siljo, Juhani Alarik
Sjögren, Juhani

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

tietokirjat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

kokoomateokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

esseekokoelmat

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

kokoomateokset
runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

tietokirjat

Tyyppi

kokoomateokset

Tyyppi

runokokoelmat

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Muut teokset (kääntäjänä)

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Elämäkertatietoa

Juhani Siljo, alk. Johan Alarik Siljo, vuoteen 1906 Sjögren s. 3.5.1888 Oulussa k. 6.5.1918 Tampereella Juhani Siljo oli vuosisadan vaihteen runoilija, joka tunnetaan erityisesti eettisestä kilvoittelustaan ja itseyden etsinnästä Kierkegaardin ja Nietzschen hengessä. ”Siljon linja” jatkui erityisesti Uuno Kailaan, Aaro Hellaakosken ja Helvi Juvosen runoudessa sekä 1920-luvun tulenkantajien tuotannossa. Postuumina julkaistussa kokoelmassa Selvään veteen (1919) hallitsevat minuuden rakentamisen, tinkimättömyyden ja tahdon teemat, jotka olivat vallitsevia runoilijan tuotannossa. Mukana on myös rakkausrunoja, joissa aistillisuus yhdistyy askeesiin ja elämän pelkoon. Siljon runouden arvostus oli voimakkaimmillaan 1940-luvulla. Hän on yksi suomalaisen aforismirunouden pioneereista.

(Klassikkokirjasto)

- - -


Juhani Siljo (1888–1918), joka on keskeinen suomalainen lyyrikko, on kolmessa kokoelmassaan tiiviin ilmaisun ja runomittojen mestari.

Jo kouluaikana Oulussa Siljo omaksui ajan aatteita, ja hänestä tuli innokas suomenmielinen. Kirjailijoista hänen suosikkejaan oli Henrik Ibsen. Siljo opiskeli Helsingin yliopistossa mm. historiaa ja suomen kieltä, mutta varattomuus haittasi lukuja.

Ulkoilmaihmisenä Siljo teki pitkiä kävelyretkiä, ja Lapissa hän vaelteli ja kalasteli mielellään. Ranskaan ja Gotlantiin hän matkusti 1911.

Siljo nostettiin pian kuolemansa jälkeen yhdeksi valkoisen Suomen johtavaksi lyyrikoksi, jollaiseksi hän on kyllin isänmaallinen, aatteellinen ja ihanteellinen. Myöhemmin hänen asemansa lyriikan kaanonissa on vahvistunut, ja Siljon aforismit kuuluvat parhaisiin Suomessa kirjoitettuihin. Myös hänen esseensä ja suomennoksensa ovat ansiokkaita.

Juhani Siljo ja Jyväskylä

Juhani Siljon Jyväskylän aika, joka osuu hänen viimeisiin elinvuosiinsa, on luku Suomen kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaa. Jyväskylän tieteellisessä kirjastossa Siljo työskenteli 1915–1916, ja hän asui kaupungissa kuolemaansa saakka. Aluksi hän majoittui sisarensa ja lankonsa, Emilia ja Martti Airilan taloon nykyisen Siljonkujan varrelle, seminaarinmäen kupeessa sijaitsevaan Älylän kaupunginosaan. Sieltä hän muutti Keljon Tervalaan, ja viimeiset vuotensa hän asui Sysmälän talon piharakennuksessa. Siljo ihaili näistä pihapiireistä olevaa järvinäkymää, ja hän retkeili ja hiihteli lähimetsissä.

Siljon toiminta on esimerkki kirjallisuustyöstä, joita maan itsenäistymisen aikoihin tehtiin Jyväskylässä, suomenkielisen oppi- ja kirjasivistyksen tukikohdassa. Siljo kirjoitti runoja ja avusti lehtiä ja lukemistoja, kuten Elsa Heporaudan toimittamaa Nuorten kesää. Heporaudan tavoin Siljo oli Keskisuomalaisen sotakirjeenvaihtajana kansalaissodassa.

Kirjastotyössä Siljo oli taitava. Jyväskylän yliopistonkirjaston vanhassa Fennica -kokoelmassa on vieläkin Siljon jäljiltä ainutlaatuinen luokitus. 6.6.1916 eli päivälleen kaksi vuotta ennen Siljon kuolemaa oli kirjastotalon vihkiäiset, joissa Martti Korpilahti lausui Siljon tilaisuuteen kirjoittaman runon ”Maailman kirja”. – Runo ilmestyi sitten kokoelmassa Selvään veteen (1919).

Juhani Siljo esiintyy henkilönä Ain’Elisabet Pennasen romaanissa Kaksi raukkaa, jonka aiheena on kirjailijan ja Siljon rakkaustarina. Heidän ja paikkakuntalaisten nimet on kirjassa muutettu. Pennanen kuvaa opettajaseminaaria ja Älylää juonittelujen ja juorujen pesäksi. Elävässä elämässä kaupungin rouvat tekivät lehti- ja muissa kirjoituksissaan selväksi, että he paheksuivat Siljon ja Pennasen suhdetta. – Haavoituttuaan jalkoihin kansalaissodassa Oriveden taistelussa Siljo kuoli vammoihinsa Tampereella Punaisen Ristin sairaalassa. Hänet haudattiin Jyväskylän sankarihautaan.

Katriina Kajannes

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tietokirjallisuus:
Rajankäyntejä : esseitä kirjallisuudesta 1910-1917 (toim. Tero Liukkonen). Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 543. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1991.
Kimmo, Rajankäyntiä nykyisen kirjallisuutemme suunnista. Otava 1914.
Näköispainos [Alea-kirja] 1985.

Suomennokset:
Max Halbe, Rouva Meseck : kyläkertomus (saksasta suomentanut). Kirjallisia pikkuhelmiä 4. Karisto 1908.
Siegbjörn Obstfelder, Risti : rakkaustarina. Kirjallisia pikkuhelmiä 38. Karisto 1911.
Matti Aikio, Eläinten nahoissa : tarina Ruijasta. Kustannus-oy Kirja 1912.
Johann Wolfgang von Goethe, Torquato Tasso : näytelmä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 111. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1913.
Friedrich von Schiller, Rosvot : viisinäytöksinen näytelmä. Suomalaisen Kirjallisuuden seuran toimituksia 111 osa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1915.
Heinrich von Kleist, Rikottu ruukku : huvinäytelmä. Karisto 1916.
Gotthold Ephraim Lessing, Nathan Viisas : viisinäytöksinen näytelmäruno. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 111 osa, 6. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1919.
Jonas Lie, Kolmimasto "Tulevaisuus" eli elämää Pohjolassa. WSOY 1920.

Muu tuotanto:
Kirjoittanut kirjastotalon vihkiäisjuhlaan 6.6.1916 runon Maailman kirja.