Merilahti, Juhani
Elämäkertatietoa
Syntynyt
25.11.1936 Turussa, asuu Turussa
Opinnot
filosofian maisteri, Turun yliopisto
Ammatti
lukion äidinkielen lehtori, eläkkeellä
Luotsi ja Majakka -lehden päätoimittaja 1971-
Harrastukset
kalastus perinteisin menetelmin ja pyydyksin,
25.11.1936 Turussa, asuu Turussa
Opinnot
filosofian maisteri, Turun yliopisto
Ammatti
lukion äidinkielen lehtori, eläkkeellä
Luotsi ja Majakka -lehden päätoimittaja 1971-
Harrastukset
kalastus perinteisin menetelmin ja pyydyksin,
vanhojen saaristolaisrakennusten kunnostaminen
Palkinnot
Aurora-mitali
Palkinnot
Aurora-mitali
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mukana antologioissa ja muissa teoksissa
Teksti teoksessa Teppo Terä. Kauppahuone Afrodite 1986
Runoja teoksessa Turun aikaa. Turun kaupunki 1988. Käännetty myös ruotsiksi, ranskaksi, saksaksi, englanniksi ja venäjäksi.
Runoja teoksessa Runo puhuu toivosta. Kirjapaja 1988
Runoja teoksessa Runo puhuu kauneudesta. Kirjapaja 1989
Runoja teoksessa Itsensä näköinen kaupunki. Turkuseura 1989
Proosaa teoksessa Turku omani. Lounais-Suomen kirjailijat 1989
Runoja teoksessa Turku-retkeni. Lounais-Suomen kirjailijat 1996
Historiikit
Turun kauppaseura 1876-1976. Turun kauppaseura 1976
Pansion yhteiskoulu 1962-1976. Pansion yhteiskoulu 1976
Luotsiliitto - Lotsförbundet 1918-1978. Luotsiliitto 1978
Turun kultainen ratas. Turun rotaryklubi 1988
Kestävän aatteen vuosisata. Turun NMKY 1893-1993. Turun NMKY 1993
Kukka liittyvi kukkahan. Suomen kukkakauppiasliiton Varsinais-Suomen piiri 1964-1994. Suomen kukkakauppiasliitto 1994
Sadan vuoden meripelastustyö. Suomen meripelastusseura 1897-1997. Suomen meripelastusseura 1997
Societas mercaturae Aboensis. Turun Kauppaseura 1876-2001. Turun kauppaseura 2001
Securitatis causa. Luotsiliitto - Lotsförbundet 1918-2003. Luotsiliitto 2003
Muu tuotanto
Satoja artikkeleita ja kirjoituksia etupäässä luotseihin ja muuhun merenkulkuun liittyvistä aiheista 1970-luvun alusta alkaen. Suurin osa julkaistu Luotsi ja Majakka - Lots och Fyr -lehdessä, mutta myös sanoma- ja aikakauslehdissä.
Kuvataide- ja teatterikritiikkiä usean vuosikymmenen ajan (Suomen Turku, Uudenkaupungin Sanomat, Turkulainen, Turun Sanomat).
Duty Free -lehden toimituspäällikkö 1985-1993 ja Suomen Turku -lehden toimitussihteeri 1980-luvun alussa.
Toimittanut yhdessä Sirpaleena Merilahden kanssa useita lukiolaisten kirjoittamia antologioita.
Turun kotiseutukirja Aijee. Osana työryhmää. Otava 1991.
Artikkeleita on mainittu nimellä merikirjallisuutta koskevissa bibliografioissa.
Teksti teoksessa Teppo Terä. Kauppahuone Afrodite 1986
Runoja teoksessa Turun aikaa. Turun kaupunki 1988. Käännetty myös ruotsiksi, ranskaksi, saksaksi, englanniksi ja venäjäksi.
Runoja teoksessa Runo puhuu toivosta. Kirjapaja 1988
Runoja teoksessa Runo puhuu kauneudesta. Kirjapaja 1989
Runoja teoksessa Itsensä näköinen kaupunki. Turkuseura 1989
Proosaa teoksessa Turku omani. Lounais-Suomen kirjailijat 1989
Runoja teoksessa Turku-retkeni. Lounais-Suomen kirjailijat 1996
Historiikit
Turun kauppaseura 1876-1976. Turun kauppaseura 1976
Pansion yhteiskoulu 1962-1976. Pansion yhteiskoulu 1976
Luotsiliitto - Lotsförbundet 1918-1978. Luotsiliitto 1978
Turun kultainen ratas. Turun rotaryklubi 1988
Kestävän aatteen vuosisata. Turun NMKY 1893-1993. Turun NMKY 1993
Kukka liittyvi kukkahan. Suomen kukkakauppiasliiton Varsinais-Suomen piiri 1964-1994. Suomen kukkakauppiasliitto 1994
Sadan vuoden meripelastustyö. Suomen meripelastusseura 1897-1997. Suomen meripelastusseura 1997
Societas mercaturae Aboensis. Turun Kauppaseura 1876-2001. Turun kauppaseura 2001
Securitatis causa. Luotsiliitto - Lotsförbundet 1918-2003. Luotsiliitto 2003
Muu tuotanto
Satoja artikkeleita ja kirjoituksia etupäässä luotseihin ja muuhun merenkulkuun liittyvistä aiheista 1970-luvun alusta alkaen. Suurin osa julkaistu Luotsi ja Majakka - Lots och Fyr -lehdessä, mutta myös sanoma- ja aikakauslehdissä.
Kuvataide- ja teatterikritiikkiä usean vuosikymmenen ajan (Suomen Turku, Uudenkaupungin Sanomat, Turkulainen, Turun Sanomat).
Duty Free -lehden toimituspäällikkö 1985-1993 ja Suomen Turku -lehden toimitussihteeri 1980-luvun alussa.
Toimittanut yhdessä Sirpaleena Merilahden kanssa useita lukiolaisten kirjoittamia antologioita.
Turun kotiseutukirja Aijee. Osana työryhmää. Otava 1991.
Artikkeleita on mainittu nimellä merikirjallisuutta koskevissa bibliografioissa.
Tekstinäyte
Ote romaanista Isonkarin miehet
----
Yksinään kolisteleva ruorinvarsi on jotenkin kammottava, sitä paitsi se voi pudotakin. Ei tässä mitään peränpitoa tarvita, kun itse olen airoissa. Ne ovat pitkät airot, oikein taiten tehdyt, isän veistämät oksattomasta puusta, etteivät katkea kovassakaan vedossa. Mutta yksinään kolisteleva ruorinvarsi kuuluu kuoleman laivaan, siihen, joka kerran saapuu meiltä luotolaisia hakemaan. Vaikka en tiedä, onko siinäkään mitään pelättävää.
----
Yksinään kolisteleva ruorinvarsi on jotenkin kammottava, sitä paitsi se voi pudotakin. Ei tässä mitään peränpitoa tarvita, kun itse olen airoissa. Ne ovat pitkät airot, oikein taiten tehdyt, isän veistämät oksattomasta puusta, etteivät katkea kovassakaan vedossa. Mutta yksinään kolisteleva ruorinvarsi kuuluu kuoleman laivaan, siihen, joka kerran saapuu meiltä luotolaisia hakemaan. Vaikka en tiedä, onko siinäkään mitään pelättävää.
Nämä airot on tarkoitettu pitkään matkaan, raskaaseen matkaan, sellaiseen, jonka muistaa elämänsä ehtoonakin vielä, ajattelen. Ja soutamisen rytmi on melkein kuin sydämen lyönnit. Ei soutamista kirkkaalla ilmalla ajattele koskaan, ei sitä, miten se sujuu. Se on jotenkin sama asia kuin hengittäminen. Mutta sumussa, kun ei enää kunnollisesti näe airojen lapeita, ajattelee tämmöistäkin arkipäiväistä asiaa, sitäkin, miten monta vetoa vielä tarvitaan, ennen kuin ollaan Isossakarissa. Monia tuhansia varmaankin, ja on vedettävä mahdollisimman rytmikkäästi, voimia säästäen, eikä nyt tarvitse ajatella aaltoja. Meren pinta on melkein kiiltävä, kuin Jerlström olisi valellut siihen puhdistettua hamppuöljyä, jota on nyt ruvettu käyttämään majakassa puhdistamattoman sijasta, niin se välkkyy. Siinä on melkein kuin kalvo, ja jos sitä katselee siihen tuijottaen, tekisi mieli mennä kävelemään, koettaa, onko se liukas niin kuin kirrejää.
Nämä airot on tarkoitettu pitkään matkaan, ajattelen yhä, oikein pitkäänkin matkaan, rasittavaan, ja jos Anna-Liisa soutaisi ja ottaisi oman airoparinsa, meillä olisi kahdet hyvät airot kauhomassa tyyntä vedenpintaa. Ja siitäkin tulisi oma rytminsä, toisenlainen kuin tämä omani, sillä siinä täytyisi ottaa toinen soutaja huomioon. Ja Anna-Liisalla on sen verran lyhyemmät kädet, että rytmistä tulisi pakostakin toinen, kenties hieman kiireisempi, vaikka ei sitä koskaan etukäteen aivan varmasti tiedä. Hänellä on oma soutamisen tyylinsä, lapset ihastelevat sitä aina, kun näkevät äidin soutavan. Siinä on omalaatuista jäntevyyttä ja lujuutta, rytmiä, joka on melkein äidinmaidosta opittua. Pitkät taakit hänellä ovat, kun hän yksin soutaa, naiseksi oikeinkin pitkät.
Puhumattomaksi sumu panee. Tekee mykäksi melkein. Ja mieleen hiipii pelkokin aina silloin tällöin, ei kyllä niinkään siitä, ettei löytäisi perille, vaan siitä, että olisi väylällä ja joku ajaisi päälle. Jos nyt paattimme halkeaisi laivan fööristä kahtia, Anna-Liisa jatkaisi matkaansa sumuun yhä vain kutoen ja kutoen, ja minä soutaisin ja soutaisin samaa tahtia, samaa rytmiä kohti Isoakaria, ja me etääntyisimme toisistamme pehmeään kaukaisuuteen, missä taivaanranta ja meri yhtyvät jossakin etäisyyksien päässä, ja yhtenisimme maailmankaikkeuden mereen, sillä meressä on kaiken alku. Niin minä ainakin uskon. Ja silloin meressä voisi olla kaiken loppu, päättyminen, airojen tahtiin.
Nämä airot on tarkoitettu pitkään matkaan, ajattelen yhä, oikein pitkäänkin matkaan, rasittavaan, ja jos Anna-Liisa soutaisi ja ottaisi oman airoparinsa, meillä olisi kahdet hyvät airot kauhomassa tyyntä vedenpintaa. Ja siitäkin tulisi oma rytminsä, toisenlainen kuin tämä omani, sillä siinä täytyisi ottaa toinen soutaja huomioon. Ja Anna-Liisalla on sen verran lyhyemmät kädet, että rytmistä tulisi pakostakin toinen, kenties hieman kiireisempi, vaikka ei sitä koskaan etukäteen aivan varmasti tiedä. Hänellä on oma soutamisen tyylinsä, lapset ihastelevat sitä aina, kun näkevät äidin soutavan. Siinä on omalaatuista jäntevyyttä ja lujuutta, rytmiä, joka on melkein äidinmaidosta opittua. Pitkät taakit hänellä ovat, kun hän yksin soutaa, naiseksi oikeinkin pitkät.
Puhumattomaksi sumu panee. Tekee mykäksi melkein. Ja mieleen hiipii pelkokin aina silloin tällöin, ei kyllä niinkään siitä, ettei löytäisi perille, vaan siitä, että olisi väylällä ja joku ajaisi päälle. Jos nyt paattimme halkeaisi laivan fööristä kahtia, Anna-Liisa jatkaisi matkaansa sumuun yhä vain kutoen ja kutoen, ja minä soutaisin ja soutaisin samaa tahtia, samaa rytmiä kohti Isoakaria, ja me etääntyisimme toisistamme pehmeään kaukaisuuteen, missä taivaanranta ja meri yhtyvät jossakin etäisyyksien päässä, ja yhtenisimme maailmankaikkeuden mereen, sillä meressä on kaiken alku. Niin minä ainakin uskon. Ja silloin meressä voisi olla kaiken loppu, päättyminen, airojen tahtiin.