Kirstinä, Väinö

opinnot: yo Oulun lyseosta 1956, fil.kand. Helsingin yliopistosta 1963
perhesuhteet: vanht Pauli Jaakko ja Martta Elisabet (os. Matinolli), puol. 1) Eila Annikki Kostamo 60, er. 66 2) professori Maria Leena Horppu 66-. Lapset: Kati 62, Anna 69.

työskennellyt mm. UPI:n uutistoimittajana 1959-60, suomen kielen lehtorin sijaisena 1963-64, Yleisradion dramaturgina 1965-67 ja Hämeen läänintaiteilijana 1977-82. Vapaa kirjailija vuodesta 1982-

sivutoimet kirjailijantyön ohella: Taideteollisen korkeakoulun tuntiopettaja 1966-67, Tampereen Yliopiston Draamastudion luovan kirjoittamisen (dramaturgian) opettaja 1969-70, 1975, 1978, Tampereen Työväenopiston lyriikan ryhmän opettaja 1971-74, Kansanvalistusseuran Sanataiteen kirjekurssin opettaja 1972-73, Äidinkielen tuntiopettaja Tampereen kieli-instituutissa 1974-75, Kansanvalistusseuran luovan kirjoittamisen etäopettaja Internetissä Pegasos-projektissa ja Teletopeliuksessa 1995-98

luottamustehtäviä:
Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan kotiseutukerhon ja kotiseututoimikunnan sihteeri 1959, Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan kirjallisuuskerhon puheenjohtaja 1959-60, Nuoren Voiman Liiton liittoneuvoston jäsen 1961-65, Nuoren Voiman Liiton puheenjohtaja 1972-76,
Kirjailijakeskus r.y. - Författarcentrum rf:n puheenjohtaja 1980-82,
Suomalaisen kirjallisuuden edistämisvarojen valtuuskunnan varsinainen jäsen 1975-82, Books from Finland toimituskunnan jäsen 1981-82, Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan jäsen 1990-94
Forum Artisin hallituksen jäsen 1992-94, Yleisradion Tanssiva karhu -lyriikan palkinnon raadin jäsen 1996, Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan kunniavaltuuskunnan jäsen 1998-2002, Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan seniorijäsen 2002, Helsingin Kirjailijat - Helsingfors Författare ry:n puheenjohtaja 2000, Eino Leinon seuran hallituksen jäsen 1998-2001.

palkintoja, kunniamerkkejä:
Kalevi Jäntin palkinto 1962
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1962
Valtion kirjallisuuspalkinto 1964
Parnasson esseepalkinto 1965
Hämeen läänin taidetoimikunnan palkinto 1974
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1974, 1977, 1984 ja 1986
Kansanvalistusseuran palkinto 1978
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinto 1979
Eino Leinon seuran palkinto 1981
Väinö Linnan rahaston palkinto 1987
Hengenpelastusmitali 1951
Pro Finlandia 1992
Eeva-Liisa Manner -runopalkinto 2005

Väinö Kirstinä kuului yli neljäkymmentä vuotta suomalaisen lyriikan keskeisiin nimiin. Kirstinä on 1960-luvun modernin runon johtohahmoja. Hän julkaisi kaksitoista runokokoelmaa. Kirstinän esikoiskokoelma Lakeus ilmestyi vuonna 1961, varsinaisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1963 kokoelmalla Puhetta. Kirstinä on julkaissut mm. kirjallisuusesseitä 1960-luvulta lähtien sekä suomentanut laajasti kirjallisuutta, mm. ranskan kielestä (Charles Baudelaire, Andre Breton, Andre Malraux), englannista ja ruotsista (mm. Gunnar Ekelöf, Jan Myrdal). Hän on myös kirjoittanut, kääntänyt ja dramatisoinut kuunnelmia. Hänen runojaan on käännetty yli kymmenelle kielelle: ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, viroksi, unkariksi, latviaksi, puolaksi, romaniaksi, venäjäksi, serbokroatiaksi, espanjaksi, italiaksi ja hollanniksi. Väinö Kirstinä oli myös suomalaisen kirjoittajakoulutuksen keskeisiä vaikuttajia.

Hänen esseekokoelmansa Kirjailijan tiet ilmestyi vuonna 2005. Siihen on koottu aiemmin ilmestyneitä ja uusia esseitä mm. hänen omasta kirjailijantyöstään ja kirjojensa taustoista, henkilöhistoriastaan, kirjailijaesittelyjä ja kirjallisuusarvosteluja. "En ole ymmärtänyt kirjallisuuden instituutiota pelkästään yksinäiseksi kirjailijan työksi tai sisällön tuottamiseski, joksi sitä joskus nykyisin kutsutaan. Olen pitkään ollut kiinnostunut myös lukemisen ja kirjoittamisen opetuksesta. Olen osallistunut sellaisten järjestöjen toimintaan, jotka pyrkivät edistämään luku- ja kirjoitusharrastusta.
Olen esseissäni miettinyt, mitä arvoa taiteella on ja miksi valtiovalta sallii kansalaisten harrastaa taiteita. Olen pyrkinyt parantamaan kirjallisen työn edellytyksiä. Se on merkinnyt kansalaistoimintaa, ja se on avannut näköaloja yhteiskuntaan", kirjoittaa Kirstinä esseekokoelmansa johdannossa (Kirstinä, Väinö Kirjailijan tiet s. 10).

Kokoelma Näköpiirissä: runoja vuosilta 1961-1994 ilmestyi vuonna 2006. Maila-Katriina Tuominen kirjoittaa teoksen esipuheessa: "Väinö Kirstinää voi luonnehtia kielen puutarhuriksi, joka tuntee eri lajit, miten niitä karsitaan ja oksastetaan, miten mullataan ja möyhennetään. Luonto työntyy esiin eri muodoissaan läpi koko hänen tuotantonsa. Se on kielen diveristeettiä."

"Kirjoittaminen oli mieluisaa jo koulussa, samoin lukeminen. Sisäinen tarve antaa konkreettinen, selkeä hahmo askarruttaville asioille oli tärkeä motiivi. Runo dramatisoi, konkretisoi, yhdistelee asioita samaan tapaan kuin uni ja avaa havaittavaan muotoon sisäisen minän kysymykset", vastaa Kirstinä kysyttäessä lähtökohtia kirjailijan ammattiin ja luovaan työhön.

Kirstinälle tärkeitä kirjailijoita ovat olleet Aleksis Kivi, Kaarlo Kramsu, Eino Leino, V. A. Koskenniemi (ennen vuotta 1910), Edith Södergran, Uuno Kailas, Kaarlo Sarkia ja Eeva-Liisa Manner.
Pirkanmaan ja pirkanmaalaisuuden merkitystä itselleen Kirstinä kommentoi: "Olen hoitanut kesäasuntomme puutarhaa 36 vuotta ja perehtynyt Pirkanmaahan siinä ja sen ohessa. Työni Hämeen läänintaiteilijana tein etupäässä Pirkanmaalla."

Kirstinän tuotanto on kirjallisuudentutkimuksessa tavallisesti jaettu kolmeen kauteen: ensimmäisen kauden muodostavat kaksi ensimmäistä kokoelmaa, Lakeus (1961) ja Hitaat auringot (1963), keskikausi kattaa kolme kokoelmaa, eli Puhetta (1963), Luonnollinen tanssi (1965) ja Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelma (1967), ja kolmas kausi alkaa vuoden 1969 kokoelmasta Talo maalla. Ensimmäisen kauden kokoelmat on nähty hillittyinä ja hiottuina ja niiden on katsottu jatkavan 50-lukulaista modernismia. Teemoina ovat olemassaolo, luonto, rakkaus ja kuolema. Toisen kauden kokoelmissa näkyy dadaismin ja surrealismin vaikutus: kollaasi, luettelorunot ja erilaiset kielelliset kokeilut. Runoihin tulee hyökkäävyyttä ja osallistuvuutta, niissä on ironiaa ja satiiria. Kolmannen kauden aloittaa kokoelma Talo maaalla v. 1969 ja samalla paluu hillitympään tyyliin ja alkukauden aihepiireihin, luonnonläheiseen runoon. (Yrjö Hosiaisluoma, Tähdet lähellä, kengässä lunta, 1996, s. 256-258).

"Kirstinä käsittelee runoilijan ja runouden tehtävää kaikissa kirjoissaan Puhetta-kokoelmasta [1963] alkaen. Alkukauden runokäsitystä voi pitää romanttisena. Keski- ja myöhäiskaudella runoilu ei enää ole niinkään "laulua" kuin tekemistä, kirjoittamista: joskus helppoa, joskus innoittunutta, usein myös kuluttavaa ja raskasta työtä. -- Kirstinä tuntee kuuluvansa fantastisen satiirin perinteeseen, jota edustavat mm. Joel Lehtonen (Henkien taistelu), François Rabelais (Pantagruel), Jonathan Swift ja Voltaire. Satiiri, parodia, ironia ja musta huumori ovatkin hänen tuotannolleen luonteenomaisia tyylilajeja." (Yrjö Hosiaisluoma, Tähdet lähellä, kengässä lunta, 1996, s. 255).

Kirstinä piti [haastattelussa vuonna 2004] kiinnostavimpana teoksenaan teostaan Puutarhassa (Tammi 2003). Kirstinän sanoin: "Se on laaja proosateos puutarhanhoidosta." Matti Peltonen arvioi Turun sanomissa teosta seuraavasti: "Kesäpaikan hankkiminen näkyy Väinö Kirstinän tuotannossa. Lakeus (1961) kertoo synnyinseudusta, Luonnollinen tanssi (1965) leikkii dadaismilla ja nuoruudella, mutta Talo maalla (1969) paljastaa, että jotakin on muuttunut. Luopioisten Puutikkalan kylän Kivismäki, 1800-luvun mäkitupa, on täyttänyt 30 vuotta Väinö ja Leena Kirstinän kesät. Puutarhassa (2003) vetää langat yhteen. Se on työnkuvaus ja rakkaudentunnustus. -- Väinö Kirstinän Puutarhassa asettuu kirjallisuuden pitkään perinteeseen, joka pohtii elämän tarkoitusta ja hakee lähtökohtaa Raamatun tapaan puutarhasta. Leikkisää vakavuutta, etsimiseen valmista luonnon opiskelua." (TS 28.3.2003, Matti Peltonen)

Yrjö Hosiaisluoman kirjoittama elämäkerta ja tuotantoa käsittelevä tutkimus Väinö Kirstinästä ilmestyi vuonna 1996.