Auer, Eino

Ilmari nousi ja alkoi hitaasti astella edestakaisin huoneessaan. Neiti Montin-de Montijo seurasi hänen vaellustaan katseellaan ja puhui koko ajan, mutta Poika ei kuunnellut. Hänen aivoissaan sikisi aate.
Yhtäkkiä hän istuutui jälleen ja otti uudelleen vihon käteensä.
- Luen tämän vielä tänään. Tietysti ilmoitamme teille aivan ensi tilassa, voimmeko ottaa esityksenne harkittavaksemme, mutta sitä ennen tahtoisin esittää teille jotakin muuta.
Hän katsoi neiti Montin-de Montijoa samalla tutkivasti ja miettivästi suoraan silmiin.
- Mitä sitten?
- Sallitteko ensin pari kysymystä?
- Kysykää pois vain, kyllä minä vastaan, sanoi neiti Montin tyynesti.
- Kiitos! Poika pureskeli huuliaan ja naputteli sormillaan käsikirjoitusvihkoa. – Ensiksikin: onko tuttavapiirissänne naisia, joilla on kirjallisia harrastuksia, kirjailijattaria, sanomalehtinaisia, tieteenharrastajia, pedagogeja?
- On.
- Voitaisiinko heistä saada kokoon ensiluokkaisen naisten julkaisun toimituskunta?
- Mm – mnojaa – kyllä kai.
- Mistä te tässä puhutte pääasiallisesti? kysyi Poika heilauttaen vihkoa.
- Naisten todellisesta itsenäisyydestä.
- Uskon teillä olevan siihen vallan erinomaiset edellytykset, sanoi Poika kohteliaasti. No niin – mitä sanoisitte naisten viikkolehdestä, jota te toimittaisitte yhdessä äskenmainittujen tuttavienne kanssa ja jonka nimenä olisi Naisten Oma Maailma?
Eugenia-neiti mietti hetkisen.
- Oh, ah…ajatus on vallan verraton! huudahti hän sitten.
- Sitä minäkin, sanoi Ilmari hävyttömän kainon näköisenä. – Ehdotan nyt, että keskustelisitte asiasta tuttavienne kanssa – tietysti vain periaatteellisesti; miettisitte julkaisun ohjelmaa ja niin edespäin. Minä puolestani otan asian alustavasti käsiteltäväksi johtokuntamme ensi kokouksessa. Sitä ennen voisin tavata teidät ja jonkun muun lehden mahdollisista tulevista toimittajista saadakseni tarpeellista evästystä kokoukseen. Mitä arvelette?
- Sopii vallan mainiosti. Minun luonani on ylihuomenna spiritistinen istunto. Sitä ennen kutsun kaartin kokoon ja tekin voitte silloin olla saapuvilla. Voittepa kokouksemme jälkeen jäädä vielä istuntoommekin tarkistamaan mielipidettä spiritismistä. Sisareni on suurenmoinen medio.
- Kiitoksia.
Neiti Montin-de Montijo nousi ja ojensi kätensä. Juuri kun Ilmari tarttui siihen, aukeni ovi ja Pitkänen astui huoneeseen. Hän pysähtyi hämmästyneenä ja tuijotti suu raollaan Eugenia-neitoa, joka upeana kuin fregatti purjehti hänen ohitseen luomatta häneen katsettakaan.
- Mikä tuo hyvänhajuinen ornamentti oli? kysyi hän oven sulkeuduttua.
- Ehkäpä raha-arpajaisten päävoitto, vastasi Poika hämärästi.


(Naisten oma maailma 1932)