Tuomaala, Eero
Elämäkertatietoa
Eero Tuomaala julkaisi sotaromaaneja ja oli lisäksi antologiakirjailija. Monesta Tuomaalan kirjasta on otettu useita painoksia. Hänen proosansa on todenmukaista, tuoretta ja taitavasti kirjoitettua. Sotakuvaukset eivät ole Tuomaalalla kaavamaisia eivätkä ihannoivia. Lähtökohtana on sotilaan tieto asioista, joita ei yleensä kotona kerrota lähimmillekään, ja sotilaan ymmärrys, että myös viholliset ovat ihmisiä, samanlaisia kuin omat.
Sota on Tuomaalan realistisessa ja omille kokemuksille perustuvassa tuotannossa raaka ja järjetön, ja hän tuo esille sotilaiden pelon, hädän ja ahdistuksen. Nälkä, kylmyys ja jatkuva epävarmuus syövät miestä. Arkea ovat piinallinen odotus ja suurhyökkäykset sekä huonoin varustein tapahtuva kamppailu helvetillisessä tulimeressä ja jylinässä.
Tuomaalan henkilöhahmot säilyttävät ihmisyytensä kovassakin paineessa. He ovat yksilöitä, jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja puhuvat omalla äänellään. Heidän keskustelunsa on teoksissa elävää ja uskottavaa, ja siinä on luontevia sutkauksia. Sotilaat reagoivat vaihtuviin tilanteisiin kukin tavallaan. He ovat tinkimättömiä velvollisuutensa täyttäjiä, mutta propagandaa he eivät sulata. Heillä on sodassa, mitä puolustaa.
Taistelupartio 102 kertoo jatkosodan aikaisesta epäonnistuneesta partioretkestä Äänisen taa. Vihollinen saartaa joukon ja tuhoaa sen pieniä rippeitä lukuun ottamatta. Teoksessa Heinäkuun kymmenes -41 ovat aiheena Ilomantsin taistelut jatkosodassa, ja Hyvästi Kannas kuvaa todenmukaisesti ja järisyttävästi armeijan tilanteita kesältä 1944. Ilomantsin motti esittää tilanteen, johon joutuvat 1944 Karjalan kannakselta Ilomantsiin siirtyvät joukot: yhteys muualle katkeaa, pelko ja epävarmuus kasvavat kuolemankauhuksi. Sissipartio Säämäjärvelle ja Huomenna partioon ovat partiosodan kuvauksia.
Unohdettu kansa ei ole sotaromaani vaan realistinen kuvaus maaseudun ja varsinkin pienviljelijän ahdingosta.
Katriina Kajannes
Sota on Tuomaalan realistisessa ja omille kokemuksille perustuvassa tuotannossa raaka ja järjetön, ja hän tuo esille sotilaiden pelon, hädän ja ahdistuksen. Nälkä, kylmyys ja jatkuva epävarmuus syövät miestä. Arkea ovat piinallinen odotus ja suurhyökkäykset sekä huonoin varustein tapahtuva kamppailu helvetillisessä tulimeressä ja jylinässä.
Tuomaalan henkilöhahmot säilyttävät ihmisyytensä kovassakin paineessa. He ovat yksilöitä, jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja puhuvat omalla äänellään. Heidän keskustelunsa on teoksissa elävää ja uskottavaa, ja siinä on luontevia sutkauksia. Sotilaat reagoivat vaihtuviin tilanteisiin kukin tavallaan. He ovat tinkimättömiä velvollisuutensa täyttäjiä, mutta propagandaa he eivät sulata. Heillä on sodassa, mitä puolustaa.
Taistelupartio 102 kertoo jatkosodan aikaisesta epäonnistuneesta partioretkestä Äänisen taa. Vihollinen saartaa joukon ja tuhoaa sen pieniä rippeitä lukuun ottamatta. Teoksessa Heinäkuun kymmenes -41 ovat aiheena Ilomantsin taistelut jatkosodassa, ja Hyvästi Kannas kuvaa todenmukaisesti ja järisyttävästi armeijan tilanteita kesältä 1944. Ilomantsin motti esittää tilanteen, johon joutuvat 1944 Karjalan kannakselta Ilomantsiin siirtyvät joukot: yhteys muualle katkeaa, pelko ja epävarmuus kasvavat kuolemankauhuksi. Sissipartio Säämäjärvelle ja Huomenna partioon ovat partiosodan kuvauksia.
Unohdettu kansa ei ole sotaromaani vaan realistinen kuvaus maaseudun ja varsinkin pienviljelijän ahdingosta.
Katriina Kajannes
Tekstinäyte
Luutnantti Sinkkonen oli vaiti. Yksi haavoittunut ei merkinnyt mitään, yhdentekevää jäikö se vai ampuiko itsensä. Suuremmat voimat nyt jylläsivät. Valtakunnan rajoja muutettiin. Ajattelutapaa purettiin. Mikä eilen oli vielä varmaa, se oli tänään hajalla. Aina on tällaisten mullistusten "kunniaksi" uhrattu ihmisiä mitä raaimmalla tavalla.
[Hyvästi Kannas, Tammi 2007(1969), 4. painos, s. 174]