Veirto, Kalle

"Tyylilaji kovaksi keitetty naivismi, jossa tennissukka-anarkistisia asenteita. Romaanit veijariromaaneita. Huumori tärkeässä roolissa, samoin kielellinen leikki ja postmoderni suhde korkeaan kirjallisuuteen. Aloittaminen: Pitkään tuli uhotuksi kirjailijaksi ryhtymisestä, enimmäkseen alkoholin vaikutuksen alaisena. Ensimmäiset kirjalliset yritykset kuitenkin vasta 1990-luvulla, ei mitään valmista eikä selvää päämäärää, toiveikasta sutimista vain. Ensimmäisen romaanin tekeminen vei noin 2-2,5 vuotta ja oli kovan hieromisen takana. Nuortenkirjat kirjoitin sen jälkeen nopealla tahdilla ja jo melkein rutiininomaisesti", Kalle Veirto kertoo tuotannostaan ja kirjoittamisestaan.

"Teokseni tapahtumapaikat sijoittuvat Lahteen ja Nastolaan, ja kai asenteeni on jollain lailla ulkopuolinen suhteessa kirjalliseen eliittiin ja keskuksiin. Kirjailijaelämä Lahdessa ei ole kovin sykähdyttävää: kollegat tavataan Prismassa vihannes- tai olutosastolla. En tiedä onko kirjailijaelämä muuallakaan sen kummempaa" hän jatkaa

Keskeislyriikkaa musta

1.

Peruskoulu opetti lukemaan,
opettaja kirjoittamaan, lukiossa,
löysi jöröttämästä tukka silmillä ikkunapaikalta,
matkalla maahan jota ei ole, Amerikkaan,
tai ehkä vaan kotiin, nukkumaan,
lausui että Nietzsche-plagiaatio oli ok mutta
kannattaisiko sanoa sama omin sanoin.
Seuraavassa luvussa piti keksiä koko kieli, luoda nahka,
hakata, puunata, varistella,
opetella ampumaan suoraan syötöstä
ja naattia vasta jälkeenpäin.
Siihen meni 20 vuotta ja syntyi
maailman historian ensimmäinen salibandyaiheinen romaani.
Arvostelija kutsui sitä Jopoksi.

2.

Ura etenee kulaus kulaukselta,
kirja kirjalta,
itseltään ajatuksia karvaten.

Minä katselen sitä kuppilasta
lasi kourassa,
hirnahdan känsäisesti.

Kirjoittaminen on leikkiä,
tulella,
takassa.

Kirjailija, muista polttaa paperisi!
Tulee muuten Tampereen yliopisto
ja tekee sinusta gradun.

3.

Viaton on se joka kirjoittaa nuortenkirjoja,
itselleen,
vanhana.
Nauttii siitä että voi kokea vielä
jotain puhdasta, jotain mitä ei tarvitse kuolettaa ironialla,
virnuilla puhki.
Silloin kirjoittaa vaikka kiljukännista jonka kokee nuorimies
joka ei tekisi pahaa
edes salaa ja netissä,
ja joka muuttuu siitä hyvästä
huonosta futaajanhylystä George Bestiksi.
Pian hän harhauttaa kaikki,
vaihtaa poikakerhon yökerhoon,
ja saa miljoonan ja tien auki taivaaseen asti.
Sitten eräänä päivänä hän palaa takaisin.
Koska on pakko.
Muiden tähden.
Vaikka tekee kipeää.
Samasta sammiosta juonut Eikka muuttui torakaksi
ja on lunastettava takaisin maailmankirjallisuudelta.
Tästä seuraavaksi.
Seuratkaa kustantajan ilmoituksia!

Elämäkertatietoa

Lahden Launeella syntynyt ja siellä nykyäänkin asuva Veirto on asunut myös, Lahden keskustassa (1991-93) ja Kiveriössä (1993-96). Hän on päässyt ylioppilaaksi Salinkallion lukiosta vuonna 1980 ja valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 1989.

Veirto on työskennellyt Lahdessa värikaupan kesäapulaisena Suomen Värissä (1977-79), koneapulaisena Enso Gutzeitilla (1980-luvulla), traktorinkuljettajana Lahden kaupungilla (1982) sekä erityisopettajana Toijalan yläasteella (1987-88).
Hänen harrastuksiinsa kuuluvat telkka, lueskelu, penkkipunnerrus, pyöräily, hiihto, säbä, penkkiurheilu, futis, taide ja tetris.
Hänet on palkittu Kortteliliigan Millenium-diplomilla.

Makuasioita:
unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset: kirjat, musiikki, kuvataide, elokuvat jne.:
Unohtumaton taide-elämys on päässyt unohtumaan. Hyviä kirjoja, jotka muistan: Paavo Haavikon Kootut runot, Saarikosken Aika Prahassa, Bukowskin Postitoimisto, Veijo Meren Kaksitoista artikkelia, 70-luvun nuori runo (koonnut Arto Melleri), Hotakaisen Klassikko. Hyviä elokuvia: John Fordin ja Howard Hawksin leffat, Alain Tannerin Miljoonien valovuosien päässä, Coppolan Taistelukala, Tavianin veljesten Isäni, herrani ja totta kai Laineen Tuntematon sotilas. Taistelutoverit tv-sarja. Kuvataide: mitä sattuu ite-taiteesta klassikoihin. Musiikki: Sweet, Slade, Pelle, punk. Ja klassinen, kun tarvitaan rauhoittavaa.

fiktiivinen henkilö, johon voisitte samaistua:
Spud romaanissa (ja leffassa) Trainspotting. Kärpänen Kärpästen herrassa. Ihanteelliset sivuhenkilöt omissa kirjoissa.

mieluisa paikka: maailmalla, kotimaassa, fantasiamaailmassa:
Koti koska siellä on perhe. Mökkeily ja muu hölmöily kavereiden kanssa missä vaan. Käydä katsomassa Hiihtostadionilla Mustia Kuhnureita.

kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi:
Oma äiti, syntynyt 1926. Miksi tunnemme omat vanhempamme niin huonosti?

asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät:
Olen luontaisesti ärtynyt, mutta yritän estää sitä näkymästä. Ongelma: pitää olla kriittinen ja jaksaa silti rakastaa. Uusliberalismi. Pomot. Arvottajat. Hössötys.

Tekstinäyte

Jos mua pyydettäisiin määrittelemään itseni yhdellä ominaisuudella, mä osaisin sanoa silmää räpäyttämättä, mikä se on.
Ei, se ei oo älykkyys, ei vaikka mun matikan numeroni on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ollut kymmenen siitä alkaen, kun mä astuin numeroarvostelun piiriin.

Se ominaisuus ei myöskään ole parta. Mä olen ainoa kaveri meidän luokalla, jolla on selvästi erottuva tihentymä leukaperissä. Ei se tuuhea ole, mutta kiistatta sitä esiintyy. Mun mielestä parta on ok, se viestittää sopivasti kehityksen vääjäämättömyydestä: mä en todellakaan ole mikään lapsi enää.
Äiti ja sisareni Fiina repii huumoria mun parrastani kotoisena sarjaviihteenä. Herran jestas, onko sulla poikakulta jokin sairaus! Oletko sä leikannut kainalokarvasi ja liimannut leukaan? Sä näytät siltä että joku olisi käyttänyt sun naamaa huovuttamisen harjoitustyössä! Heureka, nyt tiedän mitä MINIparta todella tarkoittaa!

Tannermäki All Stars, 2006.

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 4. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2004.