Teerialho, Taina
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Veikko Somerpuro / WSOY
Elämäkertatietoa
vanhemmat:
Aino ja Tahvo Haapsaari
toimet:
Eurajoen keskustan koulun kummikirjailija, kirjoittamisen ohjaaja, free lance toimittaja, kriitikko, Porin luovan kirjoittamisen perusopintojen vastaava opettaja v 2003-2005 ja 2005-2007
opinnot:
opintoni Turun yliopistossa ovat edelleen kesken, aloitin vuosituhannen vaihteessa kotimaisen kirjallisuuden ja viestinnän opinnot; ylioppilas; yo-merkonomi; Räisälän kansanopiston Dante-Akatemia; Turun Ammattikirjoittajakurssi; Kirjoita teatteriksi
palkinnot:
Täältä tullaan, kirjallisuus! v 1985 Tutta Lehtisen säätiön
runokokoelmien kilpailu v 1999
harrastukset:
Lukeminen on hauskaa! Harrastuksina ovat erilaiset kädentyöt, kirjakokoelma ja lukeminen. Linnut ovat vieneet sydämeni, olen lisännyt reppuuni kiikarit.
Novellien, romaanien ja lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi kirjailija on kirjoittanut useita artikkeleita, kritiikkejä ja kolumneja mm. Lumooja-lehteen, Lalliin ja Kulttuurivihkoihin, sekä toimittanut erilaisia teoksia. Hän on ollut mukana myös antologioissa Kitara mun sielussani (Kirjastopalvelu, 1985) ja Käärmeiltä ei kysytä (Manuscript 63 ja Cultura Oy, 1991).
Aino ja Tahvo Haapsaari
toimet:
Eurajoen keskustan koulun kummikirjailija, kirjoittamisen ohjaaja, free lance toimittaja, kriitikko, Porin luovan kirjoittamisen perusopintojen vastaava opettaja v 2003-2005 ja 2005-2007
opinnot:
opintoni Turun yliopistossa ovat edelleen kesken, aloitin vuosituhannen vaihteessa kotimaisen kirjallisuuden ja viestinnän opinnot; ylioppilas; yo-merkonomi; Räisälän kansanopiston Dante-Akatemia; Turun Ammattikirjoittajakurssi; Kirjoita teatteriksi
palkinnot:
Täältä tullaan, kirjallisuus! v 1985 Tutta Lehtisen säätiön
runokokoelmien kilpailu v 1999
harrastukset:
Lukeminen on hauskaa! Harrastuksina ovat erilaiset kädentyöt, kirjakokoelma ja lukeminen. Linnut ovat vieneet sydämeni, olen lisännyt reppuuni kiikarit.
Novellien, romaanien ja lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi kirjailija on kirjoittanut useita artikkeleita, kritiikkejä ja kolumneja mm. Lumooja-lehteen, Lalliin ja Kulttuurivihkoihin, sekä toimittanut erilaisia teoksia. Hän on ollut mukana myös antologioissa Kitara mun sielussani (Kirjastopalvelu, 1985) ja Käärmeiltä ei kysytä (Manuscript 63 ja Cultura Oy, 1991).
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kuunnelmia:
Pitkä kuulo, YLE - radioteatteri 2003
Lumikenttä, YLE - radioteatteri 2005. Dramatisoitu novellin Turvenuijat -pohjalta (Lännen väkeä, 2000).
Käsikirjoitus:
Eetun eka auto, YLE TV2 2004
Näytelmiä:
Pitkä kuulo, YLE - radioteatteri 2003
Lumikenttä, YLE - radioteatteri 2005. Dramatisoitu novellin Turvenuijat -pohjalta (Lännen väkeä, 2000).
Käsikirjoitus:
Eetun eka auto, YLE TV2 2004
Näytelmiä:
Sähköä, sanoi Lönruutti, 2002. Näytelmä Kuivalahden kesäteatterissa. Kirjoitettu yhdessä Arto Seppälän kanssa.
Elias ja Samuel, 2002. Kirjoitettu yhdessä Arto Seppälän kanssa.
Pahvilaatikkojen maa, 2003. Näytelmä novellikokoelman Lännen väkeä pohjalta. Ensi-ilta Rauman Kaupunginteatterissa 8.2.2003.
Kivistä maata, 2005. Julkaisematon näytelmä, joka sai alkunsa KOMtekstin Kirjoita näytelmä -viikonloppuna vuonna 2002.
Näytä sille harjaa, 2008. Nuorille suunnattu valistusnäytelmä hampaista.
Elias ja Samuel, 2002. Kirjoitettu yhdessä Arto Seppälän kanssa.
Pahvilaatikkojen maa, 2003. Näytelmä novellikokoelman Lännen väkeä pohjalta. Ensi-ilta Rauman Kaupunginteatterissa 8.2.2003.
Kivistä maata, 2005. Julkaisematon näytelmä, joka sai alkunsa KOMtekstin Kirjoita näytelmä -viikonloppuna vuonna 2002.
Näytä sille harjaa, 2008. Nuorille suunnattu valistusnäytelmä hampaista.
Tekstinäyte
Lintu katosi näkyvistä. Ilari ponnisteli kovasti, ettei olisi sanonut sen olleen minun vikani. Hän katseli taivasta, harmaata, tuuleen pukeutunutta taivasta. Sitten oivallus täytti hänet.
- Uskomatonta, sininärhi!
En ollut ennen nähnyt hänen riemastuvan jostain näin kovasti. Hän oli ollut tohkeissaan silloin, kun sai minut tanssimaan ja jäi yöksi. Ei tosin aivan näin paljon.
- Uskomatonta, sininärhi!
En ollut ennen nähnyt hänen riemastuvan jostain näin kovasti. Hän oli ollut tohkeissaan silloin, kun sai minut tanssimaan ja jäi yöksi. Ei tosin aivan näin paljon.
- Sininärhi, oikein elämänpinna! Elis. Tosi harvinaisuus.
Hän oli silloinkin innoissaan, kun tulin raskaaksi. Minä olin lähinnä järkyttynyt. En ollut koskaan uskonut, että raskaaksi voi tulla noin vain, ensimmäisestä suojaamattomasta kerrasta. Ja olihan Ilari ilahtunut, kun Roope syntyi. Nyt kuitenkin osui kohdalle elämänpinna. Se oli makeampi, se oli enemmän vain hänen. Hänen silmänsä näkivät tällä hetkellä yhä vain linnun.
- Siitä ei tiedä, kumpi se oli, koiras vai naaras, ne on niin samanvärisiä. Tajuatko mitä meillä oli linsseissä? Se oli sininärhi! Kuuntelet sä hei! Vastaa.
- Vastaa mihin.
- Vähän voisit kuule keskittyä.
- Älä nyt suutu.
- Hemmetti, tuommoisen kanssa, kun ei kuuntele.
- Kyllä mä kuuntelen.
- Mutta et kuule. Sä et kuule, tajuatko? Sä et kuule. Meneekö perille?
Ymmärsin. En siksi, että hän oli vihainen, vaan koska se oli totta tässä suhjuisessa arjessa. Hän sai olla sitä mieltä, etten kuunnellut, samantekevää. Ymmärsin, etten todellakaan ollut kuullut sininärheä, jos se oli äännellyt. Enkä Ilaria, jos hän puhui ja samaan aikaan kumartui, sanat jäivät silloin piiloon.
Lintujen olisi pitänyt kuulua jo monena päivänä. Ehkä kevät oli myöhässä, mutta jos kevät oli myöhässä, ei pitäisi näkyä sininärhiäkään.
Oli liian hiljaista. Tuuli puhisi, ja siinä, missä olisi pitänyt kiiriä kevään riemuisin konsertti, kuului vain kohinaa.
- Joo, minä sanoin. - En enää kuule.
- Sininärhi!
Minulle oli tullut hiljainen kevät.
(Hiljainen kevät 2008)
Hän oli silloinkin innoissaan, kun tulin raskaaksi. Minä olin lähinnä järkyttynyt. En ollut koskaan uskonut, että raskaaksi voi tulla noin vain, ensimmäisestä suojaamattomasta kerrasta. Ja olihan Ilari ilahtunut, kun Roope syntyi. Nyt kuitenkin osui kohdalle elämänpinna. Se oli makeampi, se oli enemmän vain hänen. Hänen silmänsä näkivät tällä hetkellä yhä vain linnun.
- Siitä ei tiedä, kumpi se oli, koiras vai naaras, ne on niin samanvärisiä. Tajuatko mitä meillä oli linsseissä? Se oli sininärhi! Kuuntelet sä hei! Vastaa.
- Vastaa mihin.
- Vähän voisit kuule keskittyä.
- Älä nyt suutu.
- Hemmetti, tuommoisen kanssa, kun ei kuuntele.
- Kyllä mä kuuntelen.
- Mutta et kuule. Sä et kuule, tajuatko? Sä et kuule. Meneekö perille?
Ymmärsin. En siksi, että hän oli vihainen, vaan koska se oli totta tässä suhjuisessa arjessa. Hän sai olla sitä mieltä, etten kuunnellut, samantekevää. Ymmärsin, etten todellakaan ollut kuullut sininärheä, jos se oli äännellyt. Enkä Ilaria, jos hän puhui ja samaan aikaan kumartui, sanat jäivät silloin piiloon.
Lintujen olisi pitänyt kuulua jo monena päivänä. Ehkä kevät oli myöhässä, mutta jos kevät oli myöhässä, ei pitäisi näkyä sininärhiäkään.
Oli liian hiljaista. Tuuli puhisi, ja siinä, missä olisi pitänyt kiiriä kevään riemuisin konsertti, kuului vain kohinaa.
- Joo, minä sanoin. - En enää kuule.
- Sininärhi!
Minulle oli tullut hiljainen kevät.
(Hiljainen kevät 2008)
Videot
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia 4. Toim. Ismo Loivamaa ja Saara Vesikansa. BTJ Kirjastopalvelu 2005