Siro, Juha
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Kimmo Torkkeli / Like
Elämäkertatietoa
Juha Siro (s. 1951) on tamperelainen kirjailija ja graafikko. Hän toimii myös kirjallisuuskriitikkona ja kolumnistina. Siron esikoisrunokokoelma Vapaa pudotus ilmestyi vuonna 1998. Siron tuotantoon kuuluu sekä runoja että proosaa. Hänen teoksiaan on käännetty unkariksi ja englanniksi.
Lukukeskus
- - -
- Elämän tarkoitus esittelee varmaotteisen, sen kuuluisan oman äänensä löytäneen runoilijan. Sirolla tuo ääni muodostuu ainakin tavasta käsitellä metafyysisiä ja eksistentialistisia kysymyksiä helposti tunnistettavien arkisten asioiden kautta. Tyyliltään Siroa voisi luonnehtia vanhanaikaiseksikin, mutta ehkä osuvammin kuitenkin ajattomaksi. Mitään tunkkaista tai pönäkkää Elämän tarkoituksessa ei nimittäin ole. (TS 4.1.2003, Tuomo Karhu kokoelmasta Elämän tarkoitus v. 2002)
synt. 1951 Tampereella
nykyinen asuinpaikka: Tampere
perhesuhteet: naimisissa; tytär ja poika
opinnot: opiskellut kuvataiteita, kieliä, markkinointia ja luovaa kirjoittamista
ammatti: kirjailija
sivutoimet: graafikko; kirjallisuuskritiikkejä ja kolumneja, mm. Aamulehteen, Kiiltomatoon, kulttuurilehti Kirjoon
luottamustoimet, jäsenyydet: Grafia ry, Pirkkalaiskirjailijat ry, SARV (Suomen arvostelijain liitto), Suomen Kirjailijaliitto
palkinnot: Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto: 1999, 2001, 2003, 2008 ja 2010
Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinto 2000,
Suomen Kirjailijaliiton palkinto vuoden parhaasta esikoisteoksesta 1998,
Palkittu Pirkanmaan kirjoituskilpailussa: 1994, 1995, 1996, 1997 ja 1998,
Lahden runomaratonin ensipalkinto 1995
Runeberg-palkintoehdokas 2009 romaanilla Marilynin hiuspinni
harrastukset: sanat, kuvat ja kalastus, yleinen uteliaisuus
Juha Siro kertoo, että hänellä on elämässän ollut mahdollisuus tehdä asioita, joista nauttii, ja kirjoittaminen on yksi niistä.
Omasta tuotannostaan hänen on vaikea mainita merkittävintä: "Ei kirjojaan voi itse määritellä. Jos joku rivi eloon jää – hyvä on. Mielenkiintoisin työ on aina keskeneräinen ja suurin ajatuskapasiteetti ohjautuu uuden kirjoittamiseen."
Siron tuotanto on otettu hyvin vastaan. Esikoiskokoelma Vapaa pudotus ilmestyi v. 1998 ja Jukka Petäjä arvioi kokoelmaa: "Runojen minä ei yritä valloittaa maailmaa ja kellistää todellisuutta selälleen, vaan hän pikemminkin hiljentyy kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään: hän kuorii tajuntaansa ja yrittää löytää vastauksen ikuiseen kysymykseen: kuka minä olen? Siitä seuraa myös toinen kiperä kysymys: miksi olen sitä, mitä olen?" (HS 11.11.1998, Jukka Petäjä)
"Kyky yhdistää helppoja, tuttuja aineksia ns. vaikeisiin eli paljon tiivistäviin, tarkkoihin runokuviin, on harvinainen ja ilmeisen harkittu. -- Vapaan pudotuksen valoisuus, lämpö ja ajatuksellinen kirkkaus on rauhallista ja harvinaista kotimaisessa runoudessa." (TS 17.9.1998, Sini Kiuas)
Vuonna 2000 ilmestynyt kokoelma Musta runokirja sai Olvi-palkinnon. Palkinnon perusteluissa kiinnitettiin huomiota kokoelman "ulkoisen hahmotuksen ja sisäistyneen kielen väliseen tasapainoon. -- Musta runokirja on kokonainen teos eikä vain kokoelma hyviä runoja. -- Tekijä hallitsee keinonsa ja pystyy toteuttamaan tavoitteensa. Eletty aika hahmottuu selkeästi, hetket aistitaan herkästi. Tulos on kypsää runoutta --." (TS 29.11.2000)
Marilynin hiuspinni -romaani oli Runeberg-palkintoehdokas vuonna 2009.
Kirjoittamisensa lähtökohdista Siro toteaa: "Kirjoittamiseen on intoa ja himoa – rivi riviltä ja lyönti lyönniltä aina uutta syntyy. Vaan kun ei ihminen yksin sanoista elä, syö leipätyö kirjoittamiselta aikaa ja mahdollisuuksia joskus kohtuuttoman tuntuisesti."
Itselleen tärkeinä kirjailijoina ja lukukokemuksina Siro pitää kaikkea lukemaansa. "Tärkeä on joka ainoa kirja, jonka lukemiseen on aikaansa uhrannut. Johonkin olen tarttunut jopa uudelleen – esimerkiksi Montaignen esseisiin tai Sirkka Turkan runoihin."
Pirkanmaalaisuutta Siro pitää itselleen tärkeänä, koska "edellisten sukupolvien henki ja elämä jättää jälkensä ihmisen lapsuuden maisemaan. Paikallisuus ja paikan tunne muokkaa väistämättä ihmisen identiteettiä. Vaikkapa Kokkolassa tai Kalkutassa kasvaneena olisin tyystin toinen mies."
- - -
- Elämän tarkoitus esittelee varmaotteisen, sen kuuluisan oman äänensä löytäneen runoilijan. Sirolla tuo ääni muodostuu ainakin tavasta käsitellä metafyysisiä ja eksistentialistisia kysymyksiä helposti tunnistettavien arkisten asioiden kautta. Tyyliltään Siroa voisi luonnehtia vanhanaikaiseksikin, mutta ehkä osuvammin kuitenkin ajattomaksi. Mitään tunkkaista tai pönäkkää Elämän tarkoituksessa ei nimittäin ole. (TS 4.1.2003, Tuomo Karhu kokoelmasta Elämän tarkoitus v. 2002)
synt. 1951 Tampereella
nykyinen asuinpaikka: Tampere
perhesuhteet: naimisissa; tytär ja poika
opinnot: opiskellut kuvataiteita, kieliä, markkinointia ja luovaa kirjoittamista
ammatti: kirjailija
sivutoimet: graafikko; kirjallisuuskritiikkejä ja kolumneja, mm. Aamulehteen, Kiiltomatoon, kulttuurilehti Kirjoon
luottamustoimet, jäsenyydet: Grafia ry, Pirkkalaiskirjailijat ry, SARV (Suomen arvostelijain liitto), Suomen Kirjailijaliitto
palkinnot: Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto: 1999, 2001, 2003, 2008 ja 2010
Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinto 2000,
Suomen Kirjailijaliiton palkinto vuoden parhaasta esikoisteoksesta 1998,
Palkittu Pirkanmaan kirjoituskilpailussa: 1994, 1995, 1996, 1997 ja 1998,
Lahden runomaratonin ensipalkinto 1995
Runeberg-palkintoehdokas 2009 romaanilla Marilynin hiuspinni
harrastukset: sanat, kuvat ja kalastus, yleinen uteliaisuus
Juha Siro kertoo, että hänellä on elämässän ollut mahdollisuus tehdä asioita, joista nauttii, ja kirjoittaminen on yksi niistä.
Omasta tuotannostaan hänen on vaikea mainita merkittävintä: "Ei kirjojaan voi itse määritellä. Jos joku rivi eloon jää – hyvä on. Mielenkiintoisin työ on aina keskeneräinen ja suurin ajatuskapasiteetti ohjautuu uuden kirjoittamiseen."
Siron tuotanto on otettu hyvin vastaan. Esikoiskokoelma Vapaa pudotus ilmestyi v. 1998 ja Jukka Petäjä arvioi kokoelmaa: "Runojen minä ei yritä valloittaa maailmaa ja kellistää todellisuutta selälleen, vaan hän pikemminkin hiljentyy kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään: hän kuorii tajuntaansa ja yrittää löytää vastauksen ikuiseen kysymykseen: kuka minä olen? Siitä seuraa myös toinen kiperä kysymys: miksi olen sitä, mitä olen?" (HS 11.11.1998, Jukka Petäjä)
"Kyky yhdistää helppoja, tuttuja aineksia ns. vaikeisiin eli paljon tiivistäviin, tarkkoihin runokuviin, on harvinainen ja ilmeisen harkittu. -- Vapaan pudotuksen valoisuus, lämpö ja ajatuksellinen kirkkaus on rauhallista ja harvinaista kotimaisessa runoudessa." (TS 17.9.1998, Sini Kiuas)
Vuonna 2000 ilmestynyt kokoelma Musta runokirja sai Olvi-palkinnon. Palkinnon perusteluissa kiinnitettiin huomiota kokoelman "ulkoisen hahmotuksen ja sisäistyneen kielen väliseen tasapainoon. -- Musta runokirja on kokonainen teos eikä vain kokoelma hyviä runoja. -- Tekijä hallitsee keinonsa ja pystyy toteuttamaan tavoitteensa. Eletty aika hahmottuu selkeästi, hetket aistitaan herkästi. Tulos on kypsää runoutta --." (TS 29.11.2000)
Marilynin hiuspinni -romaani oli Runeberg-palkintoehdokas vuonna 2009.
Kirjoittamisensa lähtökohdista Siro toteaa: "Kirjoittamiseen on intoa ja himoa – rivi riviltä ja lyönti lyönniltä aina uutta syntyy. Vaan kun ei ihminen yksin sanoista elä, syö leipätyö kirjoittamiselta aikaa ja mahdollisuuksia joskus kohtuuttoman tuntuisesti."
Itselleen tärkeinä kirjailijoina ja lukukokemuksina Siro pitää kaikkea lukemaansa. "Tärkeä on joka ainoa kirja, jonka lukemiseen on aikaansa uhrannut. Johonkin olen tarttunut jopa uudelleen – esimerkiksi Montaignen esseisiin tai Sirkka Turkan runoihin."
Pirkanmaalaisuutta Siro pitää itselleen tärkeänä, koska "edellisten sukupolvien henki ja elämä jättää jälkensä ihmisen lapsuuden maisemaan. Paikallisuus ja paikan tunne muokkaa väistämättä ihmisen identiteettiä. Vaikkapa Kokkolassa tai Kalkutassa kasvaneena olisin tyystin toinen mies."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Runoteokset:
Vapaa pudotus (1998)
Musta runokirja (2000)
Elämän tarkoitus : [muodonmuutoksia] (2002)
Satakieli! : polyfonisia runoja (2008)
Romaanit:
Kuningatarperhonen (2004)
Saat toivoa kolmesti (2007)
Marilynin hiuspinni (2009)
Vapaa pudotus (1998)
Musta runokirja (2000)
Elämän tarkoitus : [muodonmuutoksia] (2002)
Satakieli! : polyfonisia runoja (2008)
Romaanit:
Kuningatarperhonen (2004)
Saat toivoa kolmesti (2007)
Marilynin hiuspinni (2009)
Linnun muotokuva (2011)
Muuta:
Mot mot - Elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 2001 / toim. yhdessä Jouni Inkalan kanssa (2002)
"Mitä sinä naisesta tiedät", runonäytelmä Yleisradiolle 2005 yhdessä Tuija Välipakan kanssa.
Tekstejä eri kustantajien antologioissa v. 1995 lähtien.
Käännöksiä englanniksi ja unkariksi
Muuta:
Mot mot - Elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 2001 / toim. yhdessä Jouni Inkalan kanssa (2002)
"Mitä sinä naisesta tiedät", runonäytelmä Yleisradiolle 2005 yhdessä Tuija Välipakan kanssa.
Tekstejä eri kustantajien antologioissa v. 1995 lähtien.
Käännöksiä englanniksi ja unkariksi
Tekstinäyte
HETKELLISIÄ OLENTOJA
Jumalilla on vara valita muotonsa,
eikä minulle ole suuri synti muuttua koiraksi.
Kun häntä heiluu ja tarjoan tassua,
unohdan kateuden ja katkeruuden panssarin
jonka alle ei kukaan kyennyt kaivautumaan.
Olen lintukoira, kaunismuotoinen
ja tuliluontoinen, eikä minua saa syttymään
kuin into ja intuitio.
En uskottele, että olisin sinua parempi.
Hoidan omat tehtäväni
tietoisena ja kyselemättä kuin puiston penkki,
joka on unohtanut edellisen elämänsä
talven tuuliin huokaavana kuusena.
Paikkani on ulkona ja oven alla,
saan silitystä ja sormesi kaivautuvat korvani taakse.
Ja niin minä olen koira, kunnes rakkaus
on työnsä tehnyt. Sana vain.
Ote teoksesta Elämän tarkoitus (2002)
Klisettä ja lorua
Tämä on toivomus:
seuloa elämästä tarpeeton pois ja
päätyä siihen mistä aloitti.
Ja aloittaa uudelleen.
Tämä on rukous ja tunnustus:
Älä pelkää!
Oma itsesi voit olla vain sen varassa
mikä erottaa sinut muista,
ja kun alat etsiä sille tarkoitusta,
olet jo hukannut sen.
Tai voisihan kliseet ilmaista toisinkin,
silkan sattuman – tai sen,
että valitessasi et voi etukäteen
tietää mitä hylkäät:
Maalari maalasi taloa,
sinistä ja punaista. Illan tullen
sanoi hän: nyt minä lähden
tästä pelistä
pois.
(Teoksesta Satakieli! Polyfonisia runoja, Like 2008)
kuin into ja intuitio.
En uskottele, että olisin sinua parempi.
Hoidan omat tehtäväni
tietoisena ja kyselemättä kuin puiston penkki,
joka on unohtanut edellisen elämänsä
talven tuuliin huokaavana kuusena.
Paikkani on ulkona ja oven alla,
saan silitystä ja sormesi kaivautuvat korvani taakse.
Ja niin minä olen koira, kunnes rakkaus
on työnsä tehnyt. Sana vain.
Ote teoksesta Elämän tarkoitus (2002)
Klisettä ja lorua
Tämä on toivomus:
seuloa elämästä tarpeeton pois ja
päätyä siihen mistä aloitti.
Ja aloittaa uudelleen.
Tämä on rukous ja tunnustus:
Älä pelkää!
Oma itsesi voit olla vain sen varassa
mikä erottaa sinut muista,
ja kun alat etsiä sille tarkoitusta,
olet jo hukannut sen.
Tai voisihan kliseet ilmaista toisinkin,
silkan sattuman – tai sen,
että valitessasi et voi etukäteen
tietää mitä hylkäät:
Maalari maalasi taloa,
sinistä ja punaista. Illan tullen
sanoi hän: nyt minä lähden
tästä pelistä
pois.
(Teoksesta Satakieli! Polyfonisia runoja, Like 2008)
Videot
Lähteitä ja viittauksia
Mot mot: elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 2000 / toim. Olli Heikkonen, Mikko Rimminen (WSOY 2001)
Mot mot: elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 2002 / toim. Markus Jääskeläinen, Seppo Lahtinen (WSOY 2003)