Lappi, Arto

Tokko minulla lienee mitään varsinaista sanomaa. Ainoastaan pyrkimys siihen etten ottaisi itseäni turhan vakavasti. Ja sehän se toisinaan vasta hankalaa on. Runon sanoin:

Toimeton, vai joutilas,
keinun heilahtelu puolelta toiselle.
Liike taukoaa, jättää
jäljelle puhtaan olemisen.

Siitä sinut löydetään
taas kuorsaten sahaamassa
riippumaton oksaa.

MAKUASIOITA:

Fiktiivinen henkilö: minulla ei oikeastaan ole ketään fiktiivistä henkilöä, johon samaistua, ei ole nuorempanakaan ollut. Jos oikein hakemalla hakee ehkä Arsenjevin “Dersu Uzala”, jonka Kurosawa teki suurelle yleisölle tunnetuksi. Sen sijaan elävien ja eläneiden joukosta löytynee monia. Esimerkiksi nykyinen Dalai-lama vaikuttaa ihmiseltä, jota on helppo arvostaa.

Mieluisa paikka: Suomen Lappi, jossa tulee harrastettua vaeltamista. Toivottavasti ilmastonmuutos ei levitä hirvikärpästä aivan Utsjoelle asti. Kotikaupungistani voi mainita Kahvila Runon, jossa tulee käytyä useita kertoja viikossa. Siellä on aina käsinkosketeltavan lämmin tunnelma.

Asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät: Yritän olla ärsyyntymättä. Useimmiten huomaa ärsyyntyvänsä asioista, joita voisi itsessään korjata.

Taide-elämykset:
Jazz ja klassinen musiikki näyttävät jääneen pysyväksi inspiraation lähteeksi, Miles Davisin 50- ja 60-luku, Bachin Well-Tempered Clavier, Glenn Gouldin esittämät Goldberg-variaatiot, Beethovenin pianosonaatit, tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Elokuvista valitsen mieluummin eurooppalaisen draaman kuin amerikkalaisen toimintaelokuvan. Tässä muutamia elokuvia, joita on tullut useasti katsottua: Tatit, Bagdad Cafe, Altmanin Pitkät jäähyväiset.

Taiteilijoista voi sanoa Osmo Rauhalan töiden vaikuttaneen, Hugo Simberg ja Marc Chagall tuntuvat puhuttelevan.

Runoilijoista kestosuosikkeja näyttävät olevan ainakin nämä: Eeva-Liisa Manner, Mirkka Rekola, Solveig Von Schoultz, Kai Nieminen, Risto Rasa ja Lauri Viita.

Elämäkertatietoa

Arto Lappi (s.1966) on tamperelainen runoilija. Hän kirjoittaa japanilaiseen perinteeseen nojaavia tanka- ja haiku-mittaisia runoja, joissa sanotaan suuria ajatuksia vähin sanoin. Lapin esikoisteos Ei perhonen siivistään tiedä ilmestyi 2001. Päivätyönsä hän tekee Tampereella antikvariaatti Lukulaarissa.

“Runoni luon japanilaisen tanka- ja haikuperinteen ja mittojen mukaisesti ja otan niihin aineksia myös kiinalaisesta perinteestä. Koska olen suomalainen, runoni ovat kuitenkin tietenkin suomalaisen luonnon mukaisia ja sitä kautta edelliseen viitaten maanläheisiä ja ymmärrettäviä.”

Lukukeskus

---

synt. 4.11.1966 Tampereella

perhesuhteet: naimisissa

vanhemmat:
isä Seppo Lappi, sähköasentaja, kuollut, äiti Marjatta Lappi, eläkkeellä, työskennellyt pienissä elintarvikekaupoissa sekä Koukkuniemen vanhainkodissa

opinnot:
ylioppilas 1986, Kirjastoalan jatkolinja
ammatti: kirjailija, kirjamyyjä antikvariaatissa

palkinnot:
Runo-Kaarinan voitto 2001
Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 2002, 2004 ja 2007
City-lehden Kaupungin paras runoilija 2003 -kunniamaininta

harrastukset:
juokseminen, vaeltaminen, luonto

Arto Lapin esikoiskokoelma Ei perhonen siivistään tiedä voitti vuonna 2001 Runo-Kaarina -kilpailun. Seuraavatkin runokokolemat Kukko puussa (2002) ja Oravan portaat (2004) "etsivät mahdollisuutta tuoda kaukoidän vaikutteita jälleen kotimaisen runouden pariin. Esikoisteoksen luonnontunnelmointi ja kahden seuraavan kokoelman arkiset havainnot puristuvat tarkemmiksi. Harakan paja (2007) edustaa edistystä runoilijantyössä. Sopusointu itämaisen mitan ja kotimaisen kuvaston välillä on jo lähellä. Sympaattinen runominä kiteyttää kuvansa aiempaa tarkemmin." (Hytönen, Ville Parnasso 2007: 5 s.78-79)
Arto Lappi on myös suomentanut kaunokirjallisuutta.

Arto Lappi kertoo, että kirjoittaminen on hänelle luontevin tapa ilmaista itseään. Hän kirjoittaa nykyisin säännöllisesti, lähes päivittäin. Kirjojen julkaiseminen on vakavoittanut hänen suhdettaan kirjoittamiseen. "Kirjailijantyöni on vasta niin alussa, etten osaa tässä vaiheessa kuin toivoa siitä muodostuvan itselleni ammatin."
Itselleen tärkeitä kirjailijoita ja teoksia Arto Lappi mainitsee Lauri Viidan, Risto Rasan ja Kai Niemisen sekä Pertti Niemisen suomentaman kiinalaisen Laotsen teoksen Tao Te Ching.

Toinen runokokoelman Kukko puussa (2002) on hänelle merkittävä, koska se oli hänen kirjallinen läpimurtonsa. Suurin osa Kukko puussa -kokoelman runoista on tanka- ja haikurunoja. Kokoelmasta on sanottu: "Havaintojen kautta syntyvä voimakas läsnäolo on hienointa Lapin näennäisen yksinkertaisissa runoissa. -- Arto Lapin Kukko puussa on kirja, joka paranee lukukerta lukukerralta. Nopea lukaisu ei tuo vielä läheskään kaikkia nyansseja esiin. Lapin runot eivät pidä meteliä itsestään. Ne heijastavat valoa kohtiin, joita ei ehkä muuten huomaisikaan." (Niina Hakalahti, verkkojulkaisu: kiiltomato.net, artikkelin päiväys 21.1.2003)

Riitta Kurkijärvi kuvaa Arto Lappia ja hänen kokoelmaansa Oravan portaat otsikolla "Suomen herra Haiku luonnon ja lemmen loihtijana" (AL 8.2.2004). Kokoelmassaan Lappi jatkaa mitallisilla haiku- ja tankarunoilla. Luonto on edelleen yksi hänen tärkeitä aiheitaan.

Kysyttäessä pirkanmaalaisuuden merkitystä itselleen Arto Lappi vastaa olevansa paljasjalkainen tamperelainen ja edustavansa kaupunkiaan missä ikinä kulkeekaan.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Arto Lapin tuotanto

Runoteokset:

Ei perhonen siivistään tiedä : Daishõ waka-runoja (2001)
Kukko puussa : mitallisia runoja (2002)
Oravan portaat (2004)
Harakan paja (2007)
Lumiputous (2009)
Laululento (2011)

Suomennokset:

Kevätsateiden aika : japanilaista tankarunoutta / suomentanut ja toimittanut Arto Lappi (2005)
Kerouac, Jack Haikujen kirja / suom. Arto Lappi (2006)
Kaplinski, Jaan Olen kevät Tartossa / suom. Arto Lappi (2010)

"Näissä lehdissä on julkaistu runoja, jotka eivät ole ilmestyneet muualla: Helsingin Sanomien NYT-liite 28.7.2000, Lumooja 4/2001, Kirjo 4/2001, Legenda 3/2002, Suomen Luonto 4/2002, Parnasso 3/2003, Parnasso 5/2004, Suomen Luonto 1-12/2005, Tammerkoski -lehti 2/2006,

Suomen Luonto on julkaissut Kai Niemisestä ja Risto Rasasta tekemäni jutut, Nuori voima -lehti on vuoden 2008 ensimmäisessä numerossa julkaissut esseen kirjoittamisesta ja kääntämisestä."

Tekstinäyte

Piti poimia
kukkasia, mutta ne
olivatkin niin
kauniita, että kaadoin
maljakon täyteen viiniä.

(Teoksesta Kukko puussa, 2002)

Silmut liekkeinä:
ruskean kynnen alta
vihreät lehdet
minä hetkenä hyvänsä,

minä hetkenä hyvänsä.

(Teoksesta Oravan portaat, Sammakko 2004)

Lähteitä ja viittauksia

Motmot : belävien runoilijoiden klubin vuosikirja 2002 / toim. Markus Jääskeläinen ja Seppo Lahtinen (2003)
Lehtileikkeet : Arto Lappi (Tampereen kaupunginkirjasto)