Tikkanen, Juhani
Elämäkertatietoa
Syntynyt
12.8.1945 Turussa, asuu Turussa
Opinnot
keskikoulu
Ammatti
radiosähköttäjä
Harrastukset
runot
12.8.1945 Turussa, asuu Turussa
Opinnot
keskikoulu
Ammatti
radiosähköttäjä
Harrastukset
runot
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Runokokoelmat
Lounais-Suomen kirjailijat ry
Vainotut kynät. Kimmo Koiviston kanssa. 1993
Oodi pohjaanpalaneelle kaffepannulle, E-duuri. 1994
Reposaari. Jukka Hannulan ja Kimmo Koiviston kanssa. 1994
Marraskuu Itämeren perukoilla.1995
Miten tyynesti sammakko istuu, katsoo kaukaisia vuoria! 1996
Iloisten liskojen yön painajainen: liskorunoelma. 1996
Barents Sea & Kursk. 2001
Jouluna 2001. 2001
Joulusatu 2002. 2002
Manuscript -63
Kaukaa tullut vesi: runoelma Räpsööstä 1996. Jukka Hannulan ja Markus Jääskeläisen kanssa. 1996
Buddha aukealla; nenän päässä roikkuu jäätippa. 1997
Porilainen sarja. 1997
Ruisunikko (Papaver dubium) ja höyryävä teekuppi. 1997
Heinäkuu 1998. 1998
Porin taidemuseo; Runo. 1998
Räfsöö 1999 sekä Takarannan runoja 1999, Punainen muoviämpäri & Kosovo ja Vuosisadan viimeinen kesä. 1999
Kaksituhatta joulua. 2000
Kymmenentuhatta urkupilliä. 2002
Muita julkaisuja
Keretti. Jukka Hannulan kanssa. Kustannusosuuskunta Muusa 1997
Pekka Mattilalle, sarja. 1997
Oodi Kauvatsan Teboilin rasvamontulla 23.4.1998. Radioitu
Nummenpakan joulu 1998. 1998
Oodi Taimille 15.9.1999
Jouluksi 1999. 1999
Lounais-Suomen kirjailijat ry
Vainotut kynät. Kimmo Koiviston kanssa. 1993
Oodi pohjaanpalaneelle kaffepannulle, E-duuri. 1994
Reposaari. Jukka Hannulan ja Kimmo Koiviston kanssa. 1994
Marraskuu Itämeren perukoilla.1995
Miten tyynesti sammakko istuu, katsoo kaukaisia vuoria! 1996
Iloisten liskojen yön painajainen: liskorunoelma. 1996
Barents Sea & Kursk. 2001
Jouluna 2001. 2001
Joulusatu 2002. 2002
Manuscript -63
Kaukaa tullut vesi: runoelma Räpsööstä 1996. Jukka Hannulan ja Markus Jääskeläisen kanssa. 1996
Buddha aukealla; nenän päässä roikkuu jäätippa. 1997
Porilainen sarja. 1997
Ruisunikko (Papaver dubium) ja höyryävä teekuppi. 1997
Heinäkuu 1998. 1998
Porin taidemuseo; Runo. 1998
Räfsöö 1999 sekä Takarannan runoja 1999, Punainen muoviämpäri & Kosovo ja Vuosisadan viimeinen kesä. 1999
Kaksituhatta joulua. 2000
Kymmenentuhatta urkupilliä. 2002
Muita julkaisuja
Keretti. Jukka Hannulan kanssa. Kustannusosuuskunta Muusa 1997
Pekka Mattilalle, sarja. 1997
Oodi Kauvatsan Teboilin rasvamontulla 23.4.1998. Radioitu
Nummenpakan joulu 1998. 1998
Oodi Taimille 15.9.1999
Jouluksi 1999. 1999
Tekstinäyte
vieraat lähtivät pienellä veneellä joen yli
mistähän minä kirjoittaisin tänä yönä
lyhty lepattaa tuulessa
puuskaisella lahdella sotilaat näkevät unta
eteläisistä meristä
heiluvan lyhdyn valo
kultaa räystäältä tippuvat sadepisarat
majaani tuskin huomaa kukaan pimeässä
mistähän minä kirjoittaisin tänä yönä
lyhty lepattaa tuulessa
puuskaisella lahdella sotilaat näkevät unta
eteläisistä meristä
heiluvan lyhdyn valo
kultaa räystäältä tippuvat sadepisarat
majaani tuskin huomaa kukaan pimeässä
kuin kynttilänliekki päivänvalossa ovat päiväni
Kokoelmasta Vapaus
Sinä tulit silloin
kun täytin piippua, sitä missä savukanava menee
pesän pohjan tasolla, sitä hyvää piippua, ja soittimel-
la oli levy, mutta minä en kuullut sitä, kun olin niin
ajatuksissani.
Ikkuna oli auki ja siitä kuului kun autoa startat-
tiin, eikä startannut. Vika oli kaasuttimessa, se oli
kastunut.
Ääni oli sellainen vaikea, avuton.
Kun kurkistin ulos, tuli korva lähemmäs kaiutinta
joka oli ikkunalla.
Se oli hyvä levy.
Kun pääni oli kokonaan ulkona, sinä soitit ovikel-
loa.
Kyllä minä sen kuulin, mutta en mennyt heti
avaamaan, koska ajattelin että siellä on joku muu.
Mutta siellä olit sinä.
Aamulla yläkerran mies selitti, että hän rupeaa
käyttämään sitä uutta säänkestävää bensiiniä.
Kokoelmasta Huoneessa, jossa on ovi
Kivi on suuri,
sammaloitunut.
Kiven päällä on jäkälää,
harmaata, haurasta.
Maassa on vihertävää sammalta.
Kuusen oksat levittyvät kiven yllä.
Kivi itse on graniittia,
koko lailla lujaa tekoa.
Hivenen haaveksiva.
Kokoelmasta Sininen delfiini
Jo ensi hetkestä asti
on meren levottomuus asunut minussa.
Meren liike liikuttelee minua,
minä seuraan.
Tämä aaltojen vyöryvä eteneminen,
maininkien tyyni kohoilu,
ja vaahtopäiden mielenkuohut.
Kuuntele,
ihminen,
merta, se puhuu sinulle.
Kerro, mitä tiedät.
Jos uskallat,
ja älä kaihda vastuutasi,
sinäkin olet piittaamattomuudellasi saastutta-
nut hyvin monta kuutiota merta.
Katso,
ihminen merta,
ja kavahda itseäsi.
meri ei ole sinun vihollinen.
Sinä itse olet.
Kokoelmasta Sulle on sanoma täällä
Pellon poikki
lensi varis,
harmaata taivasta vasten
jotenkuten
laahusti metsän reunaan,
ääneti.
Ei edes tiainen
näreen oksalta
sanonut mitään.
On tyyni ilta laskeutunut
metsän laitaan.
Rappusilla
soi huilu,
tähdet tuikkivat
kuten ovat iät ja ajat tuikkineet.
Metsää riittää
pitemmälle kuin näen
huilu soi illan
hiljetessä,
metsästä vastaa lintu, kaikuu
taivas, tähdet alkavat siristä,
himmenevät
kun kuu nousee,
tulee viileämpää, tulee aika
ihmisen olla ihan hiljaa,
Minä en nuku.
Metsästä leijuu keveä tuuli
huilun ääntä helmoissaan hellien,
vaeltaa kuu,
pimeys varjoissa lymyää,
asettuu maa,
taivas, kuu ja tähdet: maailma.
Näin on aina ollut.
Kaikki
vaikeat asiat
ovat helppoja.
Lapsena pelkäsin että iso kivi putoaa taivaalta.
Nyt vanhempana katselen taivasta,
kutistunutta,
kivi rinnassa.
Puolivälissä taivasta
lentää lokki
sen näköisenä kuin olisi menossa jonnekin.
Kokoelmasta Dolby C
Syyskuussa kesä väsähtää
ja kasvit,
kuten Ruisunikko,
Papaver Dubium
Varvinrannalla Räpsöössä
alkaa miettiä nukahtamista.
Odottaa kenties vielä pari kirkasta
kuulasta taivasta,
heiluu kesän viimeisissä viipyvissä
heleissä tuulissa.
Sitten varistaa siemenen,
eikä tiedä
kasvaako siemenestä keväällä
uusi Ruisunikko.
Kokoelmasta Ruisunikko (Papaver dubium) ja Höyryävä teekuppi
Kesäyö ei löydä sanoja
kertomaan valosta,
säveltä hiljaisuuteen.
Niin pientä ääntä
ei ole olemassa.
Niin pieniä säveliä
ei ole kertomaan
sitä mikä on aina läsnä;
hiljainen tausta
ihmisen takana.
Suuri, hiljainen valo.
Kokoelmasta Kymmenentuhatta urkupilliä
Kokoelmasta Vapaus
Sinä tulit silloin
kun täytin piippua, sitä missä savukanava menee
pesän pohjan tasolla, sitä hyvää piippua, ja soittimel-
la oli levy, mutta minä en kuullut sitä, kun olin niin
ajatuksissani.
Ikkuna oli auki ja siitä kuului kun autoa startat-
tiin, eikä startannut. Vika oli kaasuttimessa, se oli
kastunut.
Ääni oli sellainen vaikea, avuton.
Kun kurkistin ulos, tuli korva lähemmäs kaiutinta
joka oli ikkunalla.
Se oli hyvä levy.
Kun pääni oli kokonaan ulkona, sinä soitit ovikel-
loa.
Kyllä minä sen kuulin, mutta en mennyt heti
avaamaan, koska ajattelin että siellä on joku muu.
Mutta siellä olit sinä.
Aamulla yläkerran mies selitti, että hän rupeaa
käyttämään sitä uutta säänkestävää bensiiniä.
Kokoelmasta Huoneessa, jossa on ovi
Kivi on suuri,
sammaloitunut.
Kiven päällä on jäkälää,
harmaata, haurasta.
Maassa on vihertävää sammalta.
Kuusen oksat levittyvät kiven yllä.
Kivi itse on graniittia,
koko lailla lujaa tekoa.
Hivenen haaveksiva.
Kokoelmasta Sininen delfiini
Jo ensi hetkestä asti
on meren levottomuus asunut minussa.
Meren liike liikuttelee minua,
minä seuraan.
Tämä aaltojen vyöryvä eteneminen,
maininkien tyyni kohoilu,
ja vaahtopäiden mielenkuohut.
Kuuntele,
ihminen,
merta, se puhuu sinulle.
Kerro, mitä tiedät.
Jos uskallat,
ja älä kaihda vastuutasi,
sinäkin olet piittaamattomuudellasi saastutta-
nut hyvin monta kuutiota merta.
Katso,
ihminen merta,
ja kavahda itseäsi.
meri ei ole sinun vihollinen.
Sinä itse olet.
Kokoelmasta Sulle on sanoma täällä
Pellon poikki
lensi varis,
harmaata taivasta vasten
jotenkuten
laahusti metsän reunaan,
ääneti.
Ei edes tiainen
näreen oksalta
sanonut mitään.
On tyyni ilta laskeutunut
metsän laitaan.
Rappusilla
soi huilu,
tähdet tuikkivat
kuten ovat iät ja ajat tuikkineet.
Metsää riittää
pitemmälle kuin näen
huilu soi illan
hiljetessä,
metsästä vastaa lintu, kaikuu
taivas, tähdet alkavat siristä,
himmenevät
kun kuu nousee,
tulee viileämpää, tulee aika
ihmisen olla ihan hiljaa,
Minä en nuku.
Metsästä leijuu keveä tuuli
huilun ääntä helmoissaan hellien,
vaeltaa kuu,
pimeys varjoissa lymyää,
asettuu maa,
taivas, kuu ja tähdet: maailma.
Näin on aina ollut.
Kaikki
vaikeat asiat
ovat helppoja.
Lapsena pelkäsin että iso kivi putoaa taivaalta.
Nyt vanhempana katselen taivasta,
kutistunutta,
kivi rinnassa.
Puolivälissä taivasta
lentää lokki
sen näköisenä kuin olisi menossa jonnekin.
Kokoelmasta Dolby C
Syyskuussa kesä väsähtää
ja kasvit,
kuten Ruisunikko,
Papaver Dubium
Varvinrannalla Räpsöössä
alkaa miettiä nukahtamista.
Odottaa kenties vielä pari kirkasta
kuulasta taivasta,
heiluu kesän viimeisissä viipyvissä
heleissä tuulissa.
Sitten varistaa siemenen,
eikä tiedä
kasvaako siemenestä keväällä
uusi Ruisunikko.
Kokoelmasta Ruisunikko (Papaver dubium) ja Höyryävä teekuppi
Kesäyö ei löydä sanoja
kertomaan valosta,
säveltä hiljaisuuteen.
Niin pientä ääntä
ei ole olemassa.
Niin pieniä säveliä
ei ole kertomaan
sitä mikä on aina läsnä;
hiljainen tausta
ihmisen takana.
Suuri, hiljainen valo.
Kokoelmasta Kymmenentuhatta urkupilliä