Lyy, Toivo
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Runoilija ja kääntäjä Toivo Lyy, 1940-luku. Museoviraston kuvakokoelmat.
Elämäkertatietoa
Perhesuhteet:
Vanhemmat räätälimestari Otto Mähönen ja Hilda Maria Pakarinen. Puoliso Eva-Maija Svanberg
Viettänyt kesät Enon Ahvenisella lapsesta lähtien
Ylioppilas Helsingin suomalainen normaalilyseo 1918, kirjallisuuden ja kielten opintoja Helsingin yliopistossa
Toimittaja Suomen Kuvalehti, kielentarkastaja Otava 1918-24,
kirjallinen johtaja Kansanvalta 1924-28
FT h.c. Helsingin yliopisto 1964
Vanhemmat räätälimestari Otto Mähönen ja Hilda Maria Pakarinen. Puoliso Eva-Maija Svanberg
Viettänyt kesät Enon Ahvenisella lapsesta lähtien
Ylioppilas Helsingin suomalainen normaalilyseo 1918, kirjallisuuden ja kielten opintoja Helsingin yliopistossa
Toimittaja Suomen Kuvalehti, kielentarkastaja Otava 1918-24,
kirjallinen johtaja Kansanvalta 1924-28
FT h.c. Helsingin yliopisto 1964
Tekstinäyte
KESÄISIÄ IMPROMPTUJA
I
Kuin helmiäistä kimmeltää
yön terhen-ulapat.
Vain horsmanpunahämärää
on varjot tummimmat.
Maa uinuu kukkarinnoin.
Ei edes helve häily,
ei tyynten vetten päily
värähdä välkkypinnoin...
- Pysähdy, hetki...säily!
[Oodi kedon yrteille sekä muita säeimpromptuja. Otava 1950, s. 27-28]
-------------
ERÄMIEHEN HAUTA
Tomulleni hauta hakatkaa
rantavuoreen aavan Pielisen,
miss' on ympärillä luonto suurna:
mistä nähdä sata saarta saa,
missä ylhään piiriin pilvien
huipuin kolmin Koli kohoaa
yli vaarameren aaltojen -
sinne paateen upottakaa uurna!
Siellä korvaan, jos se kuulla vois,
kaikuis kaikki tenhosävelet,
jotka ennen eräteillä kuulin:
laine loiskuis, korpi huminois,
soisi teeren, metson soitimet,
soilta tuuli kurjen huudot tois,
takois tikka, helskyis tiaiset -
karjatyttö huhuis marjahuulin.
Sinne ikiuneen ikävöin:
siell' ois seppeleenä kauneus,
jolla maata siunataan vain kerta -
siell' on luonto templipyhäköin,
joissa täyttyy mainen kaipaus.
Siellä varjosilmin tähyis - öin
yllä pohjantähden kimallus -
metsän poika ikuisuuden merta!
[Metsän poika ja Gulliver. Otava 1946, s. 148-149]
I
Kuin helmiäistä kimmeltää
yön terhen-ulapat.
Vain horsmanpunahämärää
on varjot tummimmat.
Maa uinuu kukkarinnoin.
Ei edes helve häily,
ei tyynten vetten päily
värähdä välkkypinnoin...
- Pysähdy, hetki...säily!
[Oodi kedon yrteille sekä muita säeimpromptuja. Otava 1950, s. 27-28]
-------------
ERÄMIEHEN HAUTA
Tomulleni hauta hakatkaa
rantavuoreen aavan Pielisen,
miss' on ympärillä luonto suurna:
mistä nähdä sata saarta saa,
missä ylhään piiriin pilvien
huipuin kolmin Koli kohoaa
yli vaarameren aaltojen -
sinne paateen upottakaa uurna!
Siellä korvaan, jos se kuulla vois,
kaikuis kaikki tenhosävelet,
jotka ennen eräteillä kuulin:
laine loiskuis, korpi huminois,
soisi teeren, metson soitimet,
soilta tuuli kurjen huudot tois,
takois tikka, helskyis tiaiset -
karjatyttö huhuis marjahuulin.
Sinne ikiuneen ikävöin:
siell' ois seppeleenä kauneus,
jolla maata siunataan vain kerta -
siell' on luonto templipyhäköin,
joissa täyttyy mainen kaipaus.
Siellä varjosilmin tähyis - öin
yllä pohjantähden kimallus -
metsän poika ikuisuuden merta!
[Metsän poika ja Gulliver. Otava 1946, s. 148-149]