Muilu, Ville

Muilu toimi rajaseutupappina Lentiirassa, Oulun hiippakunnan diakoniapastorina ja Rääkkylän kirkkoherrana vuosina 1953-1963. Vuodesta 1964 hän oli sotilaspastorina Niinisalossa ja myöhemmin kenttärovastina Kuopiossa.

Tekstinäyte

Kun pojat lähtivät astelemaan reppuineen alas loivaa, tasaisesti viettävää rinnettä, askarteli heidän mielikuvituksensa tuossa salaperäisessä laakson asukkaassa, jonka henki tuntui täällä vaikuttavan. He eivät voineet irtautua siitä mielikuvasta, että jossakin tuolla louhikkojen keskellä asusti yhä jokin merkillinen, salaperäinen erakko, joka saattoi ilmestyä heidän näkyviinsä millä hetkellä hyvänsä.

Tuntui suorastaan kammottavalta painua yhä syvemmälle laaksoon. Mitähän kaikkea ihmeellistä he joutuisivatkaan täällä kokemaan.
Mutta eipä ainakaan ensi silmäyksellä voinut huomata minkäänlaista merkkiä ihmisestä eikä hänen kättensä töistä. Tokihan täällä pitäisi näkyä siellä ja täällä kirveenjälkiä, kantoja, nuotionsijoja tai muita merkkejä, jos täällä on ihminen asustanut. Mutta mitään sellaista ei näkynyt.

[Aurinkokellon salaisuus. Otava 1954, s. 106]