Lauttamus, Niilo

Lauttamuksen tuotanto ilmestyi aikana, jona oli tarvetta kansalliseen itsetilitykseen. Kun oli siirrytty sodan kriisistä rauhan kriisiin, asioita käsiteltiin yhteisöllisesti lukemalla ja kirjoittamalla sodasta. Kirjallisuus auttoi yleisen ilmapiirin muutoksessa lisäämällä tietoa ja ymmärrystä.

Sota on Lauttamuksella joukko ääritilanteita, joissa ihminen on vailla tavallisen elämän antamia suojarakenteita. Rivimiehen näkökulma on keskeinen, ja Lauttamus kuvaa myös vastuullista ja tovereistaan välittävää johtajaa. Sodan julmuus ja mielettömyys käyvät selviksi, samoin se, että miehet eivät ihannoineet sotaa. Miesten arkea ovat pelko, epävarmuus ja kuolemanvaara. Keskustelu ja huumori auttavat, ja voimaa antavat myös ajatukset ja puheet kotirintamasta.

Esikoisteos Vieraan kypärän alla, joka kertoo suomalaisten SS-miesten vaiheista, on Lauttamuksen tunnetuin kirja. Päähenkilö, karjalaispoika Johannes Aihela, on jossain määrin kirjailijan omakuva. Rautasaappaat-romaanissa on aiheena SS-miesten paluu Suomeen ja heidän osuutensa kesän 1944 taisteluissa. Kujanjuoksu kertoo suomalaisesta, joka on saapunut Saksaan lapsena ja joka liittyy Saksan armeijaan.

Anatoli Kurkisen sota kuvaa Neuvostoliiton puolella taistelleen inkeriläismiehen sotavankeutta ja avioitumista Suomessa. Viimeinen teos Verikivi kuuluu Lauttamuksen parhaisiin.

Katriina Kajannes


- - -

Niilo Johannes Lauttamus
Syntynyt 16.5.1924 Sakkolassa
Kuollut 8.5.1977 Muuramessa
Kansakoulu
Kirjailija
Kanta-aliupseerina 1948-56
Keski-Suomen kirjailijoiden johtokunnassa


Sakkolassa syntynyt Niilo Lauttamus on viime sotien kuvaajista luetuimpia. Hänen menestysteoksiaan on esikoisteos Vieraan kypärän alla, joka kertoo suomalaisten SS-miesten vaiheista. Vieraan kypärän alla -kirjan päähenkilö, karjalaispoika Johannes Aihela, on jossain määrin kirjailijan omakuva. Niilo Lauttamus kuvaa sotaa miehekkäiden keskushenkilöiden seikkailujen kautta: heille sota on selviytymisen tai tappion paikka. Erno Paasilinna on eräässä kritiikissään vuonna 1962 kuvaillut Lauttamuksen kertomatyyliä rennoksi, ripeäksi, sumeilemattomaksi. "Lauttamus ei haikaile, hän kuvaa huolettomasti kuin kulkumies kävelee: sanotaan kaikki, mitä nähdään, mutta ei katsota kaikkea, mitä nähdään", Paasilinna toteaa.

Lauttamus itse on vastannut Viikkosanomien haastattelussa (26.9.1974) kysymykseen, miksi kirjoittaa sodasta seuraavasti: "Ainakin se tulee kerrotuksi sukupolvelle, joka ei tiedä sodasta mitään. Ja nähdäkseni se pitää kertoa niin, että lukija tajuaa sodan mielettömyyden. Että kaikki harhakuvat sodan ihannoimisesta katoavat. Ja toisaalta olen myös yrittänyt kuvata suomalaista johtajaa, hänen vastuutaan tovereistaan, inhimillistä kypsymistään tilanteissa, joissa kypsymiselle ei juuri anneta aikaa."

(Eteläkarjalaisia kirjailijoita)