Tikka, Eeva

Päätoiminen kirjailija

Meriitit:
Gummeruksen Kaarlenpäivän palkinto 1976, 1980 ja 1987
Valtion kirjallisuuspalkinto 1980, 1985, 1987 ja 1990
Kiitos kirjasta –mitali 1980
Pohjois-Karjalan läänin taidepalkinto 1980
Kirkon kirjallisuuspalkinto 1984
Anni Swan –mitali 1988
Arvid Lydecken –palkinto 1990
Suomen Maakuntakirjailijoiden tunnustuspalkinto 1989
Pekkas-palkinto 1996
Karjala-palkinto 2002
Finlandia-palkintoehdokas 1986 ja 2000


Makuasioita:

Unohtumattomia ja vaikuttaneita taide-elämyksiä:
Tolstoin Anna Karenina ja Dostojevskin Rikos ja rangaistus olivat ensimmäiset kirjat, jotka ostin itselleni - olin saanut hankituksi vähän omaa rahaa. Ostopaikka oli Lieksan kirjakauppa, olin 15-vuotias. Kirjojen etulehdelle merkitsemäni ostopäivät ovat 21.2.1955 ja 16.4.1955. Näistä alkoi rakkauteni venäläisiin klassikoihin.

Istuin 15-vuotiaana pöydällä Ruunaan kansakoulun opettajan asunnossa ja kuuntelin jotain Sibeliuksen sinfonioista korva lähes kiinni seinähyllyllä olevassa pienessä transistoriradiossa. Ääni oli hyvin pienellä, mutta silti isäni ohi kulkiessaan ihmetteli, miten viitsin kuunnella "tuommosta jyrskytystä." Viime kesänä 2001 kuuntelin Sibeliusta Mikkelin maaseurakunnan kirkossa. Mariinski-teatterin orkesteri soitti, Valeri Gergijev johti. Luulen että musiikkinautinto oli ainakin yhtä suuri kuin tuolloin transistoriradion äärellä.

Vielä haluan mainita monet opiskeluaikojeni kiirastorstai-illat Helsingin Johanneksen kirkossa, jossa istuin Bachin Matteuspassiota kuunnellen. Kun poistuin kirkosta, hiljaisuus minussa oli syvä.

Monista syvästi vaikuttaneista elokuvista mainitsen vaikkapa Tarkovskin Stalkerin, Pasolinin Matteuksen evankeliumin ja Bressonin Maalaispapin päiväkirjan.

Kaikista mieluisista paikoista kotimaassa ja muualla ovat kaiketi mieluisimmat lapsuuden kotikyläni ja kesämökkipaikkani Ristiinan Himalansaari Saimaan Yöveden rannalla ja tämä tuttu Pyhäselkäni, jossa nyt asun. Edellinen on isäni, jälkimmäinen äitini synnyinseutua. Ja miksen mainitsisi myös Kolia, jonka rikas luonto ja kansallismaisema vetää aina puoleensa, ja Lappia jossa on käytävä ainakin kerran vuodessa, ja siellä erityisesti Enontekiön Hettaa musiikkipäivineen.

Mieluisa paikka ulkomailla: Vaikea valinta, mutta tuoreessa muistissa on Viron Matsalunlahden lintuja ja kukkia tulviva kevät.

(Sanojen aika)

- - -


Luonnehdinta

Ristiinassa syntynyt ja lapsuutensa viettänyt Eeva Tikka on ennen kaikkea ihmisten ja luonnon kuvaaja. Hän kuvaa ihmistä elämän rajatilanteissa, tärkeiden kasvutapahtumien, muutosten ja menetysten edessä. Särkyminen ja eheytyminen ovat keskeisiä teemoja hänen tuotannossaan. Runoissaan, novelleissaan ja romaaneissaan Eeva Tikka kuvaa usein Saimaan Yöveden maisemia ja tunnelmia.


Faktaa

Eeva Tikka syntyi Ristiinan Himalansaaressa 31.7.1939 opettajaperheen toiseksi nuorimpana tyttärenä. Hän aloitti koulunkäynnin Himalansaaressa, mutta vuonna 1951 perhe muutti Pohjois-Karjalaan ja Eeva kävi kansakoulun loppuun Pielisjärvellä. Sen jälkeen hän opiskeli kansanopistossa sekä kansankorkeakoulussa. Keskikoulun Eeva suoritti yksityisoppilaana Lieksassa ja hakeutui sen jälkeen Helsingin yksityislyseon iltalinjalle. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1963 ja opiskeli sen jälkeen biologian ja maantiedon opettajaksi Helsingin yliopistossa. Opettajana Eeva Tikka työskenteli mm. Savonlinnassa ja Pohjois-Karjalassa vuoteen 1982 saakka. Opettajantyönsä ohessa hän oli julkaissut jo viisi romaania ennen kuin uskaltautui vapaaksi kirjailijaksi.

Nykyään Eeva Tikka asuu Joensuussa. Hän on naimisissa ja harrastaa kirjallisuuden lisäksi mm. luontoretkiä ja luonnontarkkailua, puutarhatöitä ja musiikin kuuntelua. Hänellä on edelleen kesäpaikka lapsuudenmaisemissa Ristiinassa.


Kirjailijaura

Eeva Tikka oppi lukemaan jo alle kouluikäisenä. Satuvaiheen jälkeen hän lainasi koulun kirjastosta etenkin Anni Swanin ja Aili Konttisen tyttökirjoja. Pohjois-Karjalaan muuton jälkeen kirjallisuuden harrastaminen tuli tietoisemmaksi Ruunaan kyläkirjaston ansiosta. Eeva tutustui maailmankirjallisuuden klassikoihin ja murrosikäisenä kiinnostui mm. V.A.Koskenniemen, Kaarlo Sarkian ja Aaro Hellaakosken runoista. Aikuisena Eeva Tikka on palannut yhä uudelleen venäläisten ja kotimaisten klassikoiden pariin, mutta seuraa myös nykykirjallisuutta.

Ensimmäiset runonsa Eeva Tikka kirjoitti 12 -13-vuotiaana ja jatkoi kirjoittamista myös kansanopistoaikanaan. Ensimmäiset julkaistut runot painettiin kansanopiston lehteen hänen ollessaan 16-vuotias. Kouluaikanaan Eeva sai myönteistä ja kannustavaa palautetta äidinkielen opettajiltaan. Kiinnostus ja halu kirjoittamiseen jatkui, ja lopulta hän halusi julkaista oman kirjan. Eeva Tikka lähetti useita kertoja runokokoelmiaan eri kustantajilla, sai palautetta ja lopulta kehotuksen kirjoittaa proosaa. Esikoiskirjan työstäminen noin kolmekymmenvuotiaana oli kokeilu. Eeva Tikka testasi, osaako hän kirjoittaa proosaa runojen jälkeen. Gummerus kiinnostui hänen tekstistään ja niin esikoisromaani Kuin vaahteranlehtiä iholla ilmestyi vuonna 1973. Se kannusti jatkamaan. Sen jälkeen Eeva Tikka on kirjoittanut kolmisenkymmentä runo-, satu- ja novellikokoelmaa sekä romaania. Hän ei ole opiskellut kirjoittamista muuten kuin lukemalla ja kirjoittamalla. Aiheet voivat itää mielessä pitkään tai välähtää odottamatta. Usein hän kuvaa ihmisiä elämän rajatilanteissa ja muutosten keskellä. Hän käsittelee ihmissuhteita, ihmisten erilaisuutta, kohtaamisia ja sieluntiloja. Vaikka Eeva Tikan kirjat ovat realistisia kuvauksia, keskeisintä on se, mitä ihmisen sisällä tapahtuu. Biologin koulutuksen saaneella kirjailijalla luonto on myös vahvasti läsnä hänen teksteissään ja luontokuvat saavat usein symbolista ja myyttistä sisältöä.

(Etelä-Savon kirjailijat)