Karhumäki, Urho
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
SA-kuva
Elämäkertatietoa
Kirjailijanuransa 1920-luvulla aloittanut Urho Karhumäki oli etenkin 1930-luvulla tuottelias ja suosittu kirjailija. Hänen tuotannolleen on tunnusomaista 30-lukulainen konservatiivinen ideologia, jonka perusjuonteita ovat idealistinen maahenki, ruumiinkunnon ja urheilun korostaminen sekä ihmisen ja luonnon suhteen tarkastelu. Kansainvälistä mainetta Karhumäki saavutti voitettuaan romaanillaan Avoveteen (1936) kultamitalin Berliinin olympialaisten taidekilpailussa.
(Kansallisbiografia)
- - -
Urho Karhumäki (1891–1947) on prosaisti, joka kirjoitti romaaneja, näytelmiä, pakinoita, novelleja ja nuortenkirjoja. Teoksista huokuvat suomalaisuus-, kotiseutu- ja kansanvalistusaate, ja keskeisinä arvoina ovat työ, maahenki, ruumiinkunto ja isänmaa. Tarkka kerronta, huumori ja paatos ovat Karhumäen tunnuksia. Hän voitti urheilijaromaanillaan Avoveteen kultamitalin Berliinin olympialaisten taidelajeissa.
Karhumäki syntyi Multialla maanviljelijäperheeseen, joka muutti myöhemmin Saarijärvelle. Valmistuttuaan Jyväskylän seminaarista hän työskenteli opettajana ja maanviljelijänä ja toimi myös Nuoren Voiman Liiton ylijohtajana ja Pellervo-seuran palveluksessa.
Teoksissaan Karhumäki kuvaa usein maaseudun vähäväkisiä, joiden puolellaan hän on. Samalla hän arvostelee pyrkyreitä ja keinottelijoita. Maaseutu on hänen tuotannossaan elinvoimainen ja koko maata palveleva alue, jonka varaan henkinenkin kulttuurikin rakentuu. Rakkaus kotiin, kotiseutuun ja isänmaahan ilmenee rauhan aikana sinnikkäänä aherruksena, sodassa sankaruutena.
Maa on Karhumäen teoksissa leivän ja elämän antaja, ja maatyö on yhteistyötä luonnon kanssa. Romaanissa Korpiherra hän kertoo raivaajasta, joka vetäytyy korven asukiksi ja saa suon tuottamaan. Maamies saa voimaa rakkaudesta luontoon ja uskosta, joka muuttuu arkisessa elämässä teoiksi.
Karhumäki kuvaa sota-aikaa kotirintaman ja taistelijoiden kokemana. Miesten matkassa välittää sotakokemuksia jokamiehen, tavallisen sotilaan kannalta. Karhumäen proosan laajaan aihepiiriin sisältyy myös kilpajuoksu.
Kolme Karhumäen teosta on filmatisoitu. Elokuvat ovat Avoveteen (Orvo Saarikivi 1939), Yli rajan (Wilho Ilmari 1942) ja Rantasuon sankarit (Orvo Saarikivi 1942).
Katriina Kajannes
(Kansallisbiografia)
- - -
Urho Karhumäki (1891–1947) on prosaisti, joka kirjoitti romaaneja, näytelmiä, pakinoita, novelleja ja nuortenkirjoja. Teoksista huokuvat suomalaisuus-, kotiseutu- ja kansanvalistusaate, ja keskeisinä arvoina ovat työ, maahenki, ruumiinkunto ja isänmaa. Tarkka kerronta, huumori ja paatos ovat Karhumäen tunnuksia. Hän voitti urheilijaromaanillaan Avoveteen kultamitalin Berliinin olympialaisten taidelajeissa.
Karhumäki syntyi Multialla maanviljelijäperheeseen, joka muutti myöhemmin Saarijärvelle. Valmistuttuaan Jyväskylän seminaarista hän työskenteli opettajana ja maanviljelijänä ja toimi myös Nuoren Voiman Liiton ylijohtajana ja Pellervo-seuran palveluksessa.
Teoksissaan Karhumäki kuvaa usein maaseudun vähäväkisiä, joiden puolellaan hän on. Samalla hän arvostelee pyrkyreitä ja keinottelijoita. Maaseutu on hänen tuotannossaan elinvoimainen ja koko maata palveleva alue, jonka varaan henkinenkin kulttuurikin rakentuu. Rakkaus kotiin, kotiseutuun ja isänmaahan ilmenee rauhan aikana sinnikkäänä aherruksena, sodassa sankaruutena.
Maa on Karhumäen teoksissa leivän ja elämän antaja, ja maatyö on yhteistyötä luonnon kanssa. Romaanissa Korpiherra hän kertoo raivaajasta, joka vetäytyy korven asukiksi ja saa suon tuottamaan. Maamies saa voimaa rakkaudesta luontoon ja uskosta, joka muuttuu arkisessa elämässä teoiksi.
Karhumäki kuvaa sota-aikaa kotirintaman ja taistelijoiden kokemana. Miesten matkassa välittää sotakokemuksia jokamiehen, tavallisen sotilaan kannalta. Karhumäen proosan laajaan aihepiiriin sisältyy myös kilpajuoksu.
Kolme Karhumäen teosta on filmatisoitu. Elokuvat ovat Avoveteen (Orvo Saarikivi 1939), Yli rajan (Wilho Ilmari 1942) ja Rantasuon sankarit (Orvo Saarikivi 1942).
Katriina Kajannes
Tekstinäyte
Hän on syyntakeeton, vain asetta käyttelevä välikappale mahtavimpien voimien kädessä. Ihmisenä minulla ei ole siis mitään syytä eikä edes oikeutta häntä vihata. Mutta tällä paikalla, missä seison, minulla on vapaan maan asekuntoisena kansalaisena oikeus, jopa pyhä velvollisuus hänet tuhota. Minä teen sen! Totisesti minä puolustan maatani ja vapauttani, tätä paikkaa tässä tahollani niin kauan kuin sydämeni sykkii ja tämä verraton tuliase kädessäni laulaa.
[Miesten matkassa]
[Miesten matkassa]
Lähteitä ja viittauksia