Vakkuri, Juha

Vuonna 1946 syntyneen Juha Vakkurin tuotanto on käsittänyt runoutta, romaaneja, tietokirjallisuutta sekä näytelmiä. Entinen toimittaja tunnetaan Afrikan ystävänä ja tuntijana. Hän on perustanut Beniniin poikansa nimeä kantavan kulttuurikeskuksen, Villa Karon, jonka tehtävänä on parantaa kulttuurivaihtoa Suomen ja Afrikan välilllä.

Lukukeskus

---

työkokemus:
1969-71 Dramaturgi, MTV
1971-73 Fellowships and Programme Officer UNDP Lusaka
1973-75 Information Officer, UNDP New York
1975-83 Kv-tuotantopäällikkö, MTV
1983-97 Ohjelmapäällikkö (kv-yhteistuotannot), Oy Yleisradio Ab
1997- Toimitusjohtaja, Omnia Mea Arts (oma yritys)
1975- Luentoja Afrikan historiasta, kulttuurista ja politiikasta
1984 Luentokurssi Afrikan kirjallisuudesta, Helsingin yliopisto
1997 - Vapaa kirjailija
2000-04 Kolumnisti, Kaleva,
2000- Kolumnisti, Gloria

luottamustoimet:
-Suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon perustaja
-Villa Karon ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja vv. 1998-2004
-Villa Karon toiminnanjohtaja ja hallituksen jäsen 2005 -
-AARRE Museum of Returned African Art /
AARRE ryn hallituksen puheenjohtaja 2006 -

koulutus:
Hyvinkään Yhteiskoulu 1957-65
Helsingin yliopisto 1966-69
- HUK 1968
- FK 1969

palkintoja ja tunnustuksia:
- Valtion elokuvapalkinto -78 (Afrikka, Tarzan ja minä)
- Weilin-Göösin kirjallisuuspalkinto -80 (Neljän polven puu)
- Vuoden paras TV-ohjelma -86 (Paavo Nurmi - Maailman paras)
- Vuoden paras TV-näytelmä -86 (Paavo Nurmi - Maailman paras)
- Kirjallisuuden Suomi-palkinto (vuoden paras romaani) -97 (Sirkuksen sydän)
- Valtion 5-vuotinen kirjailija-apuraha 1998-2002
- Valtion näyttämötaidetoimikunnan apuraha 1999
- WSOY:n kirjallisuussäätiön apuraha 2001
- Kordelinin apuraha 2002
- Valtion kirjastoapuraha 2003
- Valtion näyttämötaidetoimikunnan apuraha 2004
- Valtion 3-vuotinen kirjailija-apuraha 2004-2006
- Kordelinin apuraha 2006
- Valtion kirjastoapuraha 2007
- Valtion kirjastoapuraha 2008
- Otavan kirjasäätiön tunnustusapuraha 2008
- Valtion kirjastoapuraha 2009
- Näyttämötaidetoimikunnan kantaesityskorvaus 2010

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tietokirjoja:

Mustavalkoinen Afrikka : katsaus Etelä-Afrikan rotupolitiikkaan (Gummerus 1973)
Muutoksen tuuli : katsaus mustan Afrikan nykypäivään (Weilin + Göös 1979)
Kulta, islam ja pyhä käärme : katsaus Länsi-Afrikan muinaisten kuningaskuntien Ghanan, Malin ja Songhain historiaan (Weilin + Göös 1983)

Yhden miehen Unkari: henkilökohtainen katsaus Janos Kadarin aikaan (Weilin + Göös 1986)
Tonavalla tuulee : katsaus uuteen Unkariin (WSOY 1992)

Matkakirjoja:

Afrikan poikki (Like 2009)
Afrikan ympäri (Like 2012)

Tekstinäyte

Katso tätä kuvaa,
älä ajattele, katso,
mitä näet, älä sano
että näet lasten ruumiita, et sinä niitä näe,
sano mitä näet.
Muovipusseja, hyviä pusseja,
vahvasta muovista.
Tämä on tärkeintä,
se oli koe-erä, nopeasti polkaistu,
kun nälänhätä tuli niin äkkiä.

Varsinainen tuotanto alkaa ensi vuoden alussa.
Ajattele markkinoita:
tässä maassa tarvitaan aina ruumispusseja,
tulvia, kuivuutta, malariaa, aidsia,
pusseja joka lähtöön
kaikkia kokoja.
Parempaa investointimahdollisuutta et löydä.

(Teoksesta Aurinkopuun varjo, Johnny Kniga 2007)

PATRICE LUMUMBA

Maat, mausoleumit rakennetaan
aina toisten luista,
jokainen vallanpitäjä tekee sen
omalla tavallaan,
esikuvia ei tarvita.
Suuri aika vaatii pieniä ihmisiä
suojelemaan meitä hallitsijoitten suurilta teoilta.
Sotaa ei voita se joka sen aloittaa,
se ei valtakuntaa rakenna
joka unohtaa hautausmaat.

Mitä tapahtui Kongossa?
Ruoska vaihdettiin väärästä kädestä oikeaan,
Leopoldin siirtomaasta tuli Belgian siirtomaa.
Ihmiset, autioituneet kylät jäivät,
katkeruus kasvoi monta satoa,
Belgia jatkoi vaurastumistaan,
75 vuodessa
14 miljoonasta kongolaisesta
ei saatu koulutetuksi
yhtään juristia, yhtään lääkäriä, yhtään insinööriä.
Vauraus vaihtoi maanosaa,
köyhyys jäi kotiin.
Kongosta oli peräisin uraani,
jota käytettiin Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeissa.

(Teoksesta Leokongo. Runoelma. Like 2006)

En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni sen
että minut pannaan joka aamu tähän polkumyllyyn
hissiaulaan,
niin että jokainen kolmannen kerroksen vieras törmää
ensimmäiseksi minuun
ja ehtii kauhistua,
ennenkuin kääntää katseensa pois
ja katoaa osaston käytävälle
etsimään kuolemaan tuomittua sukulaistaan.
Siitäkö Jumala halusi rangaista minua
että piikittelin veronmaksajien rahoilla matkustelevia
virkamiehiä
maksamalla heidänkin ryyppynsä omilla rahoillani
ja repimällä kuitit heidän silmiensä edessä
osoitukseksi siitä, etten aikonut panna viinalaskujani
veroilmoitukseeni
eli veronmaksajien kontolle
edes jälkikäteen.

(Teoksesta Puolarmetsän puut, Johnny Kniga 2003)

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia näytelmäkirjailijoita. Toim. Ismo Loivamaa. Avain, 2010.