Surakka, Aari

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Nimi

Tyyppi

kokoomateokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Elämäkertatietoa

Perhesuhteet: Vanhemmat ajuri Heikki (Feodor) Surakka ja kauppias Anna Reetta Varis.
Puoliso kansakoulunopettaja. Julia Routa 1941-1978, kuollut.
Koulutus: Sortavalan ortodoksinen pappisseminaari 1933.
Asuinpaikat: Kuopio 1961-1978.

Surakka toimi myöhemmin muun muassa ortodoksisen pappisseminaarin opettajana.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tekstit kokoomateoksissa:

Nuoret runoilijat 1934. WSOY 1934

Tämän runon haluaisin kuulla. (Toim. Mirjam Polkunen, Satu Marttila ja Juha Virkkunen) Tammi 1986

Suomen runotar 1. (Toim. Hannu Kankaanpää, Satu Marttila ja Mirjam Polkunen) Kirjayhtymä 1990

Siivet enkelin. Otava 1995

Karjalaista aikaa : uuden karjalaisen kirjallisuuden antologia. (Toim. Raija Majamaa ym.) Tammi 1999
Uskonnollista kirjallisuutta:

Suomen ortodoksisen kirkon historiallisia vaiheita. 1936

Raamatunhistoria Suomen kreikkalaiskatolisille lapsille. 1945

Ortodoksinen ikoni : viitteitä sen historialliseen, dogmaattiseen ja esteettiseen ymmärtämiseen. Ortodoksisten nuorten liitto 1950

Pyhiinvaeltajana Roomassa. 1955

Karjalan ortodoksisen kirkon historiallinen lähtökohta. (Ylipainos Ortodoksia n:o 11:sta) 1958

Patrologia. 1959

Kiovassa ja pyhän Sergein luostarissa. 1960

Raamatun historia. 1961

Ortodoksinen kirkkomuseo. Ortodoksinen kirkkomuseo 1961

Uuden testamentin johdanto-oppi I. 1965

Uuden testamentin johdanto-oppi II. 1965


Lisäksi suomennoksia, sävellettyjä runoja ja lehtiartikkeleita.

Tekstinäyte

Oi rauhaa hiljaisuutta maiseman
ja virran pohjattoman-tummaa vettä
sen halkoessa lumiaukean,
hopean-kovaa ilman kimmellettä.
Puun oksat kumartuvat sitä vasten
kuin puissa vanhan lasimaalauksen
sen, jossa Herran, ympäröimän lasten,
on viitta niin kuin ilta sininen.

Ja aivan pienen pienen tuokion
kumartuneena olet puitten lailla
ja kiitollinen siitä mikä on
ja onnellinen olet syytä vailla.

[Runot. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto 1986, s. 71]