Korhonen, Tellervo
Tekstinäyte
Kesä kului sukkelaan. Sanna tyytyi osaansa sivustakatselijana. Välistä hän oli huomaavinaan pientä kireyttä Liisan ja Timon väleissä, mutta liittohan oli kovin tuore ja lapsikin heti tulossa. Liisa oli tavallista hermostuneempi.
Liisa ei kuitenkaan päässyt täysin selville Timon syvimmistä ajatuksista ja tunteista. Kesän kuluessa hän joskus yritti miestä puhuttaa, mutta keskusteluyritykset Timo katkaisi hellyydenosoituksiin, joita Liisan nälkäinen ruumis otti vastaan miten paljon tahansa.
Liisa ei kuitenkaan päässyt täysin selville Timon syvimmistä ajatuksista ja tunteista. Kesän kuluessa hän joskus yritti miestä puhuttaa, mutta keskusteluyritykset Timo katkaisi hellyydenosoituksiin, joita Liisan nälkäinen ruumis otti vastaan miten paljon tahansa.
Kun seurakunnassa alkoi syystoimintakausi, Timo jaksoi olla läsnä lähes kaikessa; rukouskokouksissa, raamattutunneilla ja sunnuntaisin. Nuorten ryhmässä he eivät enää käyneet. Kirkon kesäjuhlatkin he jättivät väliin, koska ne olivat tällä kerralla kovin kaukana.
Liisa oli työn ja lapsen odotuksen myötä melko väsynyt. Hän ei jaksanut iltaisin mennä Timon mukaan. Omaa paikkaansa kuorossa hän ei kuitenkaan jättänyt. Timo ei ollut laulumiehiä, joten hän tyytyi usein vain saattelemaan Liisaa kirkolle.
Suurimmat ristiriidat syntyivät rahan käyttämisestä. Liisa oli tottunut lohkaisemaan osan tuloistaan heti seurakunnalle, mutta sellainen ajattelutapa oli Timolle uusi ja outo.
- Rahankeruulaitosko se onkin?
Vaikka Liisa kuinka yritti selittää, miten ilmoituksiin, palkkoihin, siivoukseen ja lämmitykseen tarvittiin varoja, miten koko toiminta oli jäsenten välinen keskinäinen yritys, ei ajatus tuntunut Timosta hyvältä.
- Ahne sinä olet, Liisa kerran puuskahti ja sai Timon suuttumaan.
- Kai Jumalalla on rikkaampia sinne rahoja laittamaan kuin me. Minä haluaisin niilla rahoilla ostaa vaikka auton, Timo murisi.
- Ei tässä ole kyse rikkaista tai köyhistä, on kyse jokaisen vastuusta. Liisa tiesi selityksensä turhaksi. Olisi odotettava aikaa, jolloin Jumala saisi asian Timolle selvittää.
Kotitöiden jako sujui kivutta. Koska perheessä oli kaksi naista, nämä hoitivat keittiöpuolen. Timo piiskasi matot ja hoiti pannuhuoneen, puutarhan ja pikku korjaukset.
Joskus Liisa toivoi, että Timo olisi tiskannut kun häntä itseään oikein väsytti ja äiti oli jossakin menoissa - hyvä että tämä kävi edes joskus kodin ulkopuolella - mutta Timo ei tuntunut toisen väsymystä huomaavan tai ei siitä välittänyt.
Liisan vatsa pyöristyi. Koska hän oli itse pienikokoinen, tuntui muista kuin teinityttö olisi heitä ohitellut vatsa mahtavana.
Itsenäisyyspäivänä Liisa täytti 25 vuotta.
- Kuinkahan olisi, jos isä eläisi? Naimisissa olen ja melkein äiti, kumpi sen vedon voittaisi.
- Jaa-a. Kumpikin kai, Sanna vastasi.
Oli mukava ajatella, että uusi elämä toisi taloon uutta puuhaa, ehkä Sannakin jaksaisi lapsen myötä taas kiinnostua elämästä ja kokisi itsensä tarpeelliseksi. Isoäitiähän aina tarvitaan.
Liisan odotus sujui hyvin. Helmikuussa alkoivat poltot ja Timo kiidätti hänet taksilla sairaalaan. Synnytys ei kuitenkaan ollut helppo. Vihdoin tyttö tuli maailmaan ja Liisa makasi synnytyshuoneessa. Hän ihmetteli, miten joku oli jättänyt vesihanan auki, kuului ihan lorina. Äkkiä hän huomasi oman verensä lorisevan lattialle norona. Ilmanko olo olikin ollut niin kummallinen. Liisa löysi soittokellon, ja kun hoitaja vihdoin ilmestyi paikalle, alkoi myös tapahtua.
Liisa oli puoliksi tajuton, kun häntä neulottiin. Suoneen iskettiin neula ja alettiin antaa verta. Monta päivää hän tunsi itsensä voimattomaksi, hyvä kun jaksoi lastaan imettää. Sitten tuli rintatulehdus ja kova kuume. Heikentynyt Liisa taisteli elämästään.
- Älä Jumala anna Liisan kuolla, Timon rukous oli harras.
Elämä voitti. Kalpeana Liisa vihdoin pääsi kotiin. Timo oli kuin olikin ostanut auton eikä ihan pientä, vaan parhaasta päästä Saabin, vaikkei se ihan uusi ollut. Liisa kätki pettymyksensä, sillä ei heillä olisi molempien tuloista huolimatta ollut varaa tällaiseen autoon.
- Pankistahan sitä rahaa saa, Timo lohdutti, kun näki toisen ilmeen.
(Aaltoja jään alla 1984)
Liisa oli työn ja lapsen odotuksen myötä melko väsynyt. Hän ei jaksanut iltaisin mennä Timon mukaan. Omaa paikkaansa kuorossa hän ei kuitenkaan jättänyt. Timo ei ollut laulumiehiä, joten hän tyytyi usein vain saattelemaan Liisaa kirkolle.
Suurimmat ristiriidat syntyivät rahan käyttämisestä. Liisa oli tottunut lohkaisemaan osan tuloistaan heti seurakunnalle, mutta sellainen ajattelutapa oli Timolle uusi ja outo.
- Rahankeruulaitosko se onkin?
Vaikka Liisa kuinka yritti selittää, miten ilmoituksiin, palkkoihin, siivoukseen ja lämmitykseen tarvittiin varoja, miten koko toiminta oli jäsenten välinen keskinäinen yritys, ei ajatus tuntunut Timosta hyvältä.
- Ahne sinä olet, Liisa kerran puuskahti ja sai Timon suuttumaan.
- Kai Jumalalla on rikkaampia sinne rahoja laittamaan kuin me. Minä haluaisin niilla rahoilla ostaa vaikka auton, Timo murisi.
- Ei tässä ole kyse rikkaista tai köyhistä, on kyse jokaisen vastuusta. Liisa tiesi selityksensä turhaksi. Olisi odotettava aikaa, jolloin Jumala saisi asian Timolle selvittää.
Kotitöiden jako sujui kivutta. Koska perheessä oli kaksi naista, nämä hoitivat keittiöpuolen. Timo piiskasi matot ja hoiti pannuhuoneen, puutarhan ja pikku korjaukset.
Joskus Liisa toivoi, että Timo olisi tiskannut kun häntä itseään oikein väsytti ja äiti oli jossakin menoissa - hyvä että tämä kävi edes joskus kodin ulkopuolella - mutta Timo ei tuntunut toisen väsymystä huomaavan tai ei siitä välittänyt.
Liisan vatsa pyöristyi. Koska hän oli itse pienikokoinen, tuntui muista kuin teinityttö olisi heitä ohitellut vatsa mahtavana.
Itsenäisyyspäivänä Liisa täytti 25 vuotta.
- Kuinkahan olisi, jos isä eläisi? Naimisissa olen ja melkein äiti, kumpi sen vedon voittaisi.
- Jaa-a. Kumpikin kai, Sanna vastasi.
Oli mukava ajatella, että uusi elämä toisi taloon uutta puuhaa, ehkä Sannakin jaksaisi lapsen myötä taas kiinnostua elämästä ja kokisi itsensä tarpeelliseksi. Isoäitiähän aina tarvitaan.
Liisan odotus sujui hyvin. Helmikuussa alkoivat poltot ja Timo kiidätti hänet taksilla sairaalaan. Synnytys ei kuitenkaan ollut helppo. Vihdoin tyttö tuli maailmaan ja Liisa makasi synnytyshuoneessa. Hän ihmetteli, miten joku oli jättänyt vesihanan auki, kuului ihan lorina. Äkkiä hän huomasi oman verensä lorisevan lattialle norona. Ilmanko olo olikin ollut niin kummallinen. Liisa löysi soittokellon, ja kun hoitaja vihdoin ilmestyi paikalle, alkoi myös tapahtua.
Liisa oli puoliksi tajuton, kun häntä neulottiin. Suoneen iskettiin neula ja alettiin antaa verta. Monta päivää hän tunsi itsensä voimattomaksi, hyvä kun jaksoi lastaan imettää. Sitten tuli rintatulehdus ja kova kuume. Heikentynyt Liisa taisteli elämästään.
- Älä Jumala anna Liisan kuolla, Timon rukous oli harras.
Elämä voitti. Kalpeana Liisa vihdoin pääsi kotiin. Timo oli kuin olikin ostanut auton eikä ihan pientä, vaan parhaasta päästä Saabin, vaikkei se ihan uusi ollut. Liisa kätki pettymyksensä, sillä ei heillä olisi molempien tuloista huolimatta ollut varaa tällaiseen autoon.
- Pankistahan sitä rahaa saa, Timo lohdutti, kun näki toisen ilmeen.
(Aaltoja jään alla 1984)