Kokko, Karri
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Matti Sipilä
Elämäkertatietoa
Karri Kokko (s. 1955) on suomalainen runoilija ja toimittaja. Kokko julkaisi esikoisrunokokoelmansa Uno Boy vuonna 1982. Sitä seuranneen pitkän hiljaisuuden rikkoi vuonna 2005 ilmestynyt kollaasiteos Varjofinlandia. Kokko on toiminut Parnasson ja Suomen Kuvalehden toimittajana.
Lukukeskus
---
Karri Kokko (s. 1955) on helsinkiläinen runoilija ja toimittaja, jonka teoksia kuvaavat hyvin sanat “kokeellisuus” ja “käsitteellisyys”. Kokko julkaisi esikoisrunokokoelmansa Uno Boy vuonna 1982. Sitä seuranneen pitkän hiljaisuuden rikkoi vuonna 2005 poEsiassa ilmestynyt kollaasiteos Varjofinlandia. Toinen poEsiassa julkaistu kokoelma on Vapaat kädet (2007).
Kokon työskentelylle on tyypillistä prosessin avoimuus, monimediaisuus ja yhteistyö niin elävien kirjoittajien kuin toisten “tekstienkin” kanssa. 2000-luvun loppua kohden Kokon työskentelytahti on vain kiihtynyt, ja hän on julkaissut useita teoksia ntamon kautta.
(Poesia)
Lukukeskus
---
Karri Kokko (s. 1955) on helsinkiläinen runoilija ja toimittaja, jonka teoksia kuvaavat hyvin sanat “kokeellisuus” ja “käsitteellisyys”. Kokko julkaisi esikoisrunokokoelmansa Uno Boy vuonna 1982. Sitä seuranneen pitkän hiljaisuuden rikkoi vuonna 2005 poEsiassa ilmestynyt kollaasiteos Varjofinlandia. Toinen poEsiassa julkaistu kokoelma on Vapaat kädet (2007).
Kokon työskentelylle on tyypillistä prosessin avoimuus, monimediaisuus ja yhteistyö niin elävien kirjoittajien kuin toisten “tekstienkin” kanssa. 2000-luvun loppua kohden Kokon työskentelytahti on vain kiihtynyt, ja hän on julkaissut useita teoksia ntamon kautta.
(Poesia)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kuvitus Harry K Stammerin kirjoittamaan teokseen Beeasily, xPress(ed) 2005
Tekstinäyte
12
Niin pitkät ja niin intensiiviset tilaratkaisut, keskiviikkojen
ympärillä yksin aikaa muttei ainuttakaan valmiutta käsitellä
ns. uturajan riippumietteitä tai muita periytyviä kysymyksiä.
Mutta aion kirjoittaa omat Pitoni oikaistakseni tämän kaiken.
Tässähän ei ole kahta, näkijä on sama kuin se mitä nähdään,
Niin pitkät ja niin intensiiviset tilaratkaisut, keskiviikkojen
ympärillä yksin aikaa muttei ainuttakaan valmiutta käsitellä
ns. uturajan riippumietteitä tai muita periytyviä kysymyksiä.
Mutta aion kirjoittaa omat Pitoni oikaistakseni tämän kaiken.
Tässähän ei ole kahta, näkijä on sama kuin se mitä nähdään,
hän on aina, aina mielessäni, ei siis ilona enempää kuin minä
itsekään olen aina iloksi itselleni, ei siksi että hän on kaunis
vaan siksi että hän on enemmän minua kuin itse taidan olla!
Kyyhkyjä ovat silmäsi, joo, mutta kuka silloin puhuu, mies
vai metafora itse? Mies. Mielestäni mies, sillä vaikka emme
rakastaessa muutu yhdeksi ja samaksi vaan uudeksi muuksi,
hänen puheessaan toistuvat toisen sisällä vierailemisen kuvat.
Sinulla on kukikkaat pöksyt, pian ei niitäkään, älähän vielä.
Tämä on varmasti vaikein tehtävä, jonka olen ikinä täyttänyt.
(Teoksesta Vapaat kädet, poEsia 2007)
itsekään olen aina iloksi itselleni, ei siksi että hän on kaunis
vaan siksi että hän on enemmän minua kuin itse taidan olla!
Kyyhkyjä ovat silmäsi, joo, mutta kuka silloin puhuu, mies
vai metafora itse? Mies. Mielestäni mies, sillä vaikka emme
rakastaessa muutu yhdeksi ja samaksi vaan uudeksi muuksi,
hänen puheessaan toistuvat toisen sisällä vierailemisen kuvat.
Sinulla on kukikkaat pöksyt, pian ei niitäkään, älähän vielä.
Tämä on varmasti vaikein tehtävä, jonka olen ikinä täyttänyt.
(Teoksesta Vapaat kädet, poEsia 2007)
Lähteitä ja viittauksia