Remes, Ilkka
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Milla von Konow / WSOY
Elämäkertatietoa
Ilkka Remes on syntynyt vuonna 1962 ja kotoisin Luumäeltä. Hän on valmistunut Turussa kauppatieteiden maisteriksi ja opiskellut Lontoossa kuvallista viestintää. Leipätyökseen kirjailija johtaa viestintäyritystä, joka on valmistanut video-ohjelmia, mainoksia ja vienninedistämisfilmejä. Hän asuu vuorotellen Suomessa Vantaalla sekä ulkomailla, muun muassa Etelä-Englannissa lähellä Hastingsia. Perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi lasta.
Remes ei juurikaan halua olla esillä, vaan pysyttelee mieluummin poissa julkisuuden valokeilasta.
Ilkka Remes on tekijänimi ja kirjailija onkin sanonut toivovansa, että nimi
yhdistyisi lukijoiden mielessä juuri trillerin lajityyppiin. Remeksen kirjallisia esikuvia ovat olleet ulkomaiset jännityskirjailijat kuten Frederick Forsyth, Ken Follett ja Gerald Seymour.
Kahdessa ensimmäisessä teoksessaan Pääkallokehrääjässä ja Karjalan lunnaissa Ilkka Remes kuvaa vaihtoehtohistorian keinoin erilaista Suomea. Remeksen mielestä Suomeen on vaikea sijoittaa kovin dramaattisia ja suurille kierroksille venyviä tarinoita, joten hänen oli luotava tarinoilleen uskottavampi ympäristö. Hänen miljöökuvauksensa ovat kutkuttavan todellisia. Esikuvana tarinan ja vaihtoehtoympäristöjen yhdistämisessä on ollut Robert
Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuus.
Remeksen järjestyksessä kolmas teos, Pedon syleily, eroaa perusasetelmiltaan kahdesta ensimmäisestä. Se on tapahtumamiljööltään selkeästi historiallinen teos, joskin Suomi on jälleen maailmanpoliittisten tapahtumien polttopisteessä. Remeksen kaksi viimeisintä teosta Ruttokellot ja Uhrilento sen sijaan sijoittuvat nykyaikaan ja ovat kumpikin pienen enemmän tai vähemmän huomaamattoman yksityiskohdan kautta suoraan "ajan hermolla". Uhrilento on Remeksen ensimmäinen teos jossa on mysteerin lementti, joskin tapahtumat ovat edelleen taattua suuren mittakaavan rikollisuutta. Remeksen tyylille on myös ominaista yksityiskohtien pikkutarkka ja todellisuudelle uskollinen kuvaus.
Kaikissa Remeksen teoksissa Suomi-teema on tärkeä ja olennainen osa tarinaa.
Kirsi Siika-aho/ Sanojen aika
Ilkka Remes on tekijänimi ja kirjailija onkin sanonut toivovansa, että nimi
yhdistyisi lukijoiden mielessä juuri trillerin lajityyppiin. Remeksen kirjallisia esikuvia ovat olleet ulkomaiset jännityskirjailijat kuten Frederick Forsyth, Ken Follett ja Gerald Seymour.
Kahdessa ensimmäisessä teoksessaan Pääkallokehrääjässä ja Karjalan lunnaissa Ilkka Remes kuvaa vaihtoehtohistorian keinoin erilaista Suomea. Remeksen mielestä Suomeen on vaikea sijoittaa kovin dramaattisia ja suurille kierroksille venyviä tarinoita, joten hänen oli luotava tarinoilleen uskottavampi ympäristö. Hänen miljöökuvauksensa ovat kutkuttavan todellisia. Esikuvana tarinan ja vaihtoehtoympäristöjen yhdistämisessä on ollut Robert
Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuus.
Remeksen järjestyksessä kolmas teos, Pedon syleily, eroaa perusasetelmiltaan kahdesta ensimmäisestä. Se on tapahtumamiljööltään selkeästi historiallinen teos, joskin Suomi on jälleen maailmanpoliittisten tapahtumien polttopisteessä. Remeksen kaksi viimeisintä teosta Ruttokellot ja Uhrilento sen sijaan sijoittuvat nykyaikaan ja ovat kumpikin pienen enemmän tai vähemmän huomaamattoman yksityiskohdan kautta suoraan "ajan hermolla". Uhrilento on Remeksen ensimmäinen teos jossa on mysteerin lementti, joskin tapahtumat ovat edelleen taattua suuren mittakaavan rikollisuutta. Remeksen tyylille on myös ominaista yksityiskohtien pikkutarkka ja todellisuudelle uskollinen kuvaus.
Kaikissa Remeksen teoksissa Suomi-teema on tärkeä ja olennainen osa tarinaa.
Kirsi Siika-aho/ Sanojen aika
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Artikkeli:
Ruttoa on helppo levittää. Helsingin Sanomat 27.12.1998
Novelli:
Pimeän uhrit. Suomen Kuvalehti 2000:1
Jatkokertomus:
Paholaisen tytär. Julkaistiin useassa suomalaisessa sanomalehdessä kesällä 2000.
Kertomuksen pohjalta on tehty myös tv-elokuva v. 2002.
Ruttoa on helppo levittää. Helsingin Sanomat 27.12.1998
Novelli:
Pimeän uhrit. Suomen Kuvalehti 2000:1
Jatkokertomus:
Paholaisen tytär. Julkaistiin useassa suomalaisessa sanomalehdessä kesällä 2000.
Kertomuksen pohjalta on tehty myös tv-elokuva v. 2002.
Tekstinäyte
PIMEÄN UHRIT
Venäläisen Kansanpuolueen tuore ministeri Andrei Kovalenko tuijotti virka-autonsa tummennetusta ikkunasta Roihupellon korkeita taloja, joiden yllä roikkui pilvinen taivas. Hänen äänestäjistään suuri osa asui Itä-Helsingissä, joten hän oli liikkunut seudulla ahkerasti vaalitilaisuuksia pitämässä.
Venäläisen Kansanpuolueen tuore ministeri Andrei Kovalenko tuijotti virka-autonsa tummennetusta ikkunasta Roihupellon korkeita taloja, joiden yllä roikkui pilvinen taivas. Hänen äänestäjistään suuri osa asui Itä-Helsingissä, joten hän oli liikkunut seudulla ahkerasti vaalitilaisuuksia pitämässä.
Radiosta soljui vaimea venäjänkielinen uutislähetys. Huolitellun näköinen Kovalenko nautti kuljettajan ajaman hybridi-Mercedeksen tasaisesta kyydistä ja huomasi viereisellä kaistalla ajavien kiireisten työmatkalaisten vilkaisevan uteliaina mustaa ministeriautoa. Hän oli ollut kaksi viikkoa ministerinä ja noussut tuona aikana kuuluisuuteen, josta ei ollut tavallisena kansanedustajana päässyt osalliseksi vaikka olikin kuulunut puolueensa ensimmäisiin läpimenneisiin.
Itäväylälle näkyvien talojen parvekkeet olivat täynnä tavaraa: muovilaatikoita, pyykkiä, polkupyöriä, pieniä lautasantenneja. Alaovien vieressä seisoskeli suurina miesryhminä somaleja, venäläisiä ja muita siirtolaisia. Alueella asuvat suomalaiset kuuluivat alimpiin eli tiedon ulottumattomissa oleviin sosiaaliluokkiin, joille riitti satojen digikanavien suoltama viihde. Jätelavat pursuavat pikaruokakoteloita ja muoviroinaa ja talojen välissä olevat viheralueet rehottivat hoitamattomina.
Kovalenko kaivoi salkustaan papereita huomista kokousta varten, mutta ei jaksanut keskittyä niihin. Häntä painoivat VKP:n puoluesihteerin, hänen pahimman poliittisen kilpailijansa kovat puheet ja jatkuva näykkiminen, jota suomenkielinen media rakasti. Kovalenko oli varma, että Nikitinin ehtymättömään vaalikassaan tuli rahaa mafialta.
Itäkeskuksen lasipintoja peittäviin levyihin kiinnitetyt mainosteippaukset repsottivat tuulessa, ja joutilaat seisoskelijat velloivat kirjavana massana etnisten ruokakauppojen, basaareiden, teehuoneiden ja tyhjät liikkeet vallanneiden kirpputorien liepeillä. Entisellä pysäköintialueelta betoniseinämien välissä juoksi resuisia nuorukaisia jalkapallon perässä. Seinissä törrötti valomainosten rikkinäisiä runkoja.
Äkkiä Kovalenko tajusi unohtaneensa ostaa kukkia tai muita tuliaisia. Mutta täällä hän ei voisi laittaa kuljettaja-henki-vartijaakaan ostamaan mitään - edes suomalaiset poliisit eivät menneet alueelle kuin pakon edessä.
Talot ja ympäristö kohenivat matkan edistyessä. Itäsalmen hypermarkettien tienoilla liikenne puuroutui pahasti ja tuulilasiin kuljettajan näkökenttään heijastuvien liikennemerkkien ja -tiedotusten rytmi kiihtyi. Autojonot kääntyivät Aldin ja vastapäisen Carrefourin jättimäisille pysäköintialueille. Ylhäällä loisti Allianzin sinihohtoinen lasermainos. Ruuhka oli niin paha, että Kovalenko päätti pysähtyä Sipoonlahden K-kioskissa. Pinja oli kukkakimppunsa ansainnut.
Ministeri vilkaisi etuistuimen selkänojaan kiinnitetyn näyttöpaneelin kelloa ja huomasi olevansa jo puoli tuntia myöhässä. Hän sipaisi hiuksensa ojennukseen ja otti povitaskustaan puolikkaan kämmenen kokoisen viestimen, mutta Pinja ei vastannut. Kuvaruutu pysyi pimeänä.
Suomen Kuvalehti 2000:1
Itäväylälle näkyvien talojen parvekkeet olivat täynnä tavaraa: muovilaatikoita, pyykkiä, polkupyöriä, pieniä lautasantenneja. Alaovien vieressä seisoskeli suurina miesryhminä somaleja, venäläisiä ja muita siirtolaisia. Alueella asuvat suomalaiset kuuluivat alimpiin eli tiedon ulottumattomissa oleviin sosiaaliluokkiin, joille riitti satojen digikanavien suoltama viihde. Jätelavat pursuavat pikaruokakoteloita ja muoviroinaa ja talojen välissä olevat viheralueet rehottivat hoitamattomina.
Kovalenko kaivoi salkustaan papereita huomista kokousta varten, mutta ei jaksanut keskittyä niihin. Häntä painoivat VKP:n puoluesihteerin, hänen pahimman poliittisen kilpailijansa kovat puheet ja jatkuva näykkiminen, jota suomenkielinen media rakasti. Kovalenko oli varma, että Nikitinin ehtymättömään vaalikassaan tuli rahaa mafialta.
Itäkeskuksen lasipintoja peittäviin levyihin kiinnitetyt mainosteippaukset repsottivat tuulessa, ja joutilaat seisoskelijat velloivat kirjavana massana etnisten ruokakauppojen, basaareiden, teehuoneiden ja tyhjät liikkeet vallanneiden kirpputorien liepeillä. Entisellä pysäköintialueelta betoniseinämien välissä juoksi resuisia nuorukaisia jalkapallon perässä. Seinissä törrötti valomainosten rikkinäisiä runkoja.
Äkkiä Kovalenko tajusi unohtaneensa ostaa kukkia tai muita tuliaisia. Mutta täällä hän ei voisi laittaa kuljettaja-henki-vartijaakaan ostamaan mitään - edes suomalaiset poliisit eivät menneet alueelle kuin pakon edessä.
Talot ja ympäristö kohenivat matkan edistyessä. Itäsalmen hypermarkettien tienoilla liikenne puuroutui pahasti ja tuulilasiin kuljettajan näkökenttään heijastuvien liikennemerkkien ja -tiedotusten rytmi kiihtyi. Autojonot kääntyivät Aldin ja vastapäisen Carrefourin jättimäisille pysäköintialueille. Ylhäällä loisti Allianzin sinihohtoinen lasermainos. Ruuhka oli niin paha, että Kovalenko päätti pysähtyä Sipoonlahden K-kioskissa. Pinja oli kukkakimppunsa ansainnut.
Ministeri vilkaisi etuistuimen selkänojaan kiinnitetyn näyttöpaneelin kelloa ja huomasi olevansa jo puoli tuntia myöhässä. Hän sipaisi hiuksensa ojennukseen ja otti povitaskustaan puolikkaan kämmenen kokoisen viestimen, mutta Pinja ei vastannut. Kuvaruutu pysyi pimeänä.
Suomen Kuvalehti 2000:1
Videot
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia 3. Toim. Kari-Otso Nevaluoma. BTJ Kirjastopalvelu 2000
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 6. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2009.
Kotimaisia nykykertojia. 8 / Janna Kantola. Avain, 2010.
Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Toim. Vesa Sisättö & Toni Jerrman, Maija Arponen. BTJ, 2006.