Osterit

Minun ei tarvitse liikoja jännittää muistiani voidakseni tarkalleen muistaa sateisen, hämärän syyspäivän, jolloin seisoin isäni kanssa eräällä vilkasliikenteisellä Moskovan kadulla ja tunsin, miten vähitellen jouduin kummallisen sairaudentilan valtaan. Ei ollut minkäänlaista kipua, mutta jalkani notkahtelivat, sanat pysähtyivät poikkiteloin kurkkuun, pää kallistui voimattomana sivulle… Nähtävästi olin kaatumaisillani ja kadottamaisillani tajuntani.
Jos olisin sinä hetkenä joutunut sairaalan, tohtorit olisivat kirjoittaneet minua koskevaan korttiin: Fames, nälkä, - siis taudin nimen, jota ei mainita lääketieteellisissä oppikirjoissa.