Ääni ja vimma

Ääni ja vimma, William Faulknerin kuuluisa pääteos, on saanut nimensä eräästä Macbeth-sitaatista, ja kieltämättä tämä romaani tuo mieleen sekä Shakespearen rajun voiman että antiikin kohtalontunnun. Ulkonaisilta juoniaineksiltaan se on sukukronikka, kertomus erään vanhan etelävaltiosuvun hajoamisprosessista vuosisatamme kolmen ensimmäisen vuosikymmen aikana. Tapahtumien keskuksena on Compsonien suku, joka esi-isiensä joukkoon lukee kuvernöörejä ja kenraaleja, mutta on nyt köyhtynyt ja degeneroitumisen loppuasteella. Perheen isä on elintarmonsa menettänyt Jason Compson, joka hiljalleen rappeutuu filosofisen mietiskelyn ja viskin parissa. Hänen vaimonsa on luulotautinen neurootikko, joka kuluttaa aikansa surkuttelemalla itseään ja valittamalla avuttomuuttaan, vaikka loppujen lopuksi on kaikkia muita voimakkaampi. Lapsiaan hän ei ole koskaan oppinut ymmärtämään, paitsi Jason-poikaa, joka on perinyt isältään vain etunimen mutta äidiltä itsekkyyden ja ahneuden. Muut lapset tuottavat äidille pelkkää murhetta. Tytär Candace, kutsumanimeltään Caddy, on uhmaava ja kiihkeä, mutta isäänsä ja veljiään kohtaan hellä ja rakastava. Peittääkseen harha-askeleensa seuraukset hän solmii kestämättömän avioliiton ja joutuu työnnetyksi pois perheyhteisöstä. Hänen vanhin veljensä, herkkä ja älykäs Quentin, on suurin uhrauksin lähetetty Harvardiin opiskelemaan mutta tekee sisarensa häiden jälkeen itsemurhan.