Siperialaiskertomuksia

Kai Donner vie novelleissaan lukijan keskelle Siperian harmaata arkea sellaisena kuin se levittäytyi suomalaisen tutkimusmatkailijan nähtäville tsaarinvallan viimeisinä vuosina.
Donner kuvaa tuoreesti ja eloisasti Siperian venäläisten uudisviljelijäin ja virkamiesten, eräiden noiden syrjäseuduille hakeutuneiden enemmän tai vähemmän paheellisten pappismunkkien, häikäilemättömien kullanetsijäin ja poliittisista syistä karkotettujen oloja ja elämää, ajatuksia ja tunteita. Kertomusten päähuomio kohdistuu Siperian venäläisiin, jolloin kirjoittaja joutuu tämän tästä paljastamaan sen mädännäisyyden, jota oli havaittavissa venäläisessä yhteiskunnassa, ajattelutavassa ja elämäntyylissä. Mutta hän piirtää myös osuvia ja ilmeikkäitä laatukuvia aavojen tundrojen ja synkän taigan, Siperian aarniometsän, alkuasukasheimojen pitämyksiltään ja uskomuksiltaan omalaatuisesta ja karusta mutta ytimeltään terveestä luonnonlapsen elämästä.