Pelokas ilo

Kaikki olivat rouva Baskettin kanssa yhtä mieltä siitä, että hänen pienokaisensa oli aivan erikoinen lapsi. Heistä oli hauskaa kuulla, kuinka tyttönen ollessaan tutkimassa kellaria oli syönyt hiiltä päästäkseen selville, minkä makuista se oli, tai miten hän tutustuessaan tulitikkuihin oli tuikannut lastenkamarin ikkunaverhot tuleen ja ollut vähällä polttaa koko talon. He olivat ihastuneita lapsen nauraessa jollekin tyhjänpäiväselle asialle. Heitä huvittivat myös hänen vihanpurkauksensa, omahyväisyytensä ja ahneutensa. Lähtiessään he kuitenkin sanoivat toinen toisilleen, että Tabitha Baskett loppujen lopuksi oli vain hyvin tavallinen ja jotensakin mitättömän näköinen lapsi. He ravistelivat päätään ajatellessaan, millaiseksi sellaisin edellytyksin varustetun tytön tulevaisuus muodostuisi, tytön, jonka äiti oli heikko ja kivulloinen ja isä luonteeltaan epävakainen.