Järki ja tunteet

Dashwoodien suku oli asunut Sussexissa kauan. Sen tilukset olivat laajat ja asuntona oli tilusten keskellä sijaitseva Norland Park. Siellä olivat Dashwoodit viettäneet monen sukupolven ajan niin nuhteetonta elämää, että he nauttivat seudulla yleistä arvonantoa. Viimeksi tämän tilan omisti vanhapoika, joka eli sangen iäkkääksi ja jolla monen vuoden ajan oli sisarensa pysyvänä seurana ja taloudenhoitajana. Mutta sisaren kuolema, joka sattui kymmenen vuotta ennen veljen kuolemaa, aiheutti suuren muutoksen tilanomistajan elämässä. Korvatakseen menetyksen hän kutsui luokseen asumaan veljenpoikansa Henry Dashwoodin ja tämän perheen; heille, laillisille perillisilleen, hän aikoi testamentata Norlandin tilan. Veljenpojan, tämän vaimon ja lasten seurassa vanhan herran päivät kuluivat miellyttävästi. Hän kiintyi heihin yhä enemmän. Alttius, jota herra ja rouva Dashwood osoittivat noudattaessaan hänen toivomuksiaan, ei ollut yksinomaan etujen sanelemaa, vaan johtui myös sydämen hyvyydestä, ja se oli omiaan tekemään sedän elämän niin turvalliseksi ja mukavaksi kuin se vanhuudenpäivinä suinkin oli mahdollista. Lasten hilpeys lisäsi vielä hänen elämänsä viehätystä.