Minun vuosisatani

Ruotsin akatemia myönsi vuoden 1999 kirjallisuuden Nobel-palkinnon Günter Grassille, joka ”hilpeän synkissä tarinoissaan piirtää historian unohdetut kasvot”. Tämän kirjan 100 tarinassa hän antaa kasvot 1900-luvun jokaiselle vuodelle – ja samalla koko vuosisadalle.

Kirjassaan Minun vuosisatani Grass kertoo tarinan jokaiselta 1900-luvun vuodelta. Tai oikeastaan hän värvää kertojiksi eri henkilöitä – historian hahmoja, omia sukulaisiaan, teostensa henkilöitä – niin että näkökulma vaihtuu koko ajan. Tarinoiden lähtökohtana on usein konkreettinen pikkusasia, mutta taustana ajan ilmiöt: tekniikan edistyminen ja tieteelliset löydöt, saavutukset kulttuurin ja urheilun alalla, suuruudenhulluus, vainot ja murhat, sodat ja suuronnettomuudet, uuden alku. Muutamia esimerkkejä: saksalaissotilas muistelee, miten hän oli kukistamassa boksarikapinaa Kiinassa; valurin vaimo muistelee ensimmäisen ”Paksun Bertan” valamista; koulun välitunnilla leikitään 1930-luvun lopulla Espanjan sisällissotaa; perheenisä rakentaa 50-luvulla pihalleen suojaa ydinsotaa vastaan; Adolf Eichmann on 1962 syytettynä Jerusalemissa; kaksi itäberliiniläistä katsoo marraskuussa 1989 televisiota ilman ääntä ja luulee että siellä esitetään jotain lännen propagandaelokuvaa; Grass ennustaa sienisadosta oikean äänimäärän vuoden 1998 vaaleissa.