Eräänä päivänä

Maanantai valkeni leutona ja sateettomana. Don Aurelio Escovar, hammaslääkäri vailla loppututkintoa ja aamuvirkku, avasi vastaanottonsa kello kuusi. Hän otti lasikaapista vielä kipsimuotissa olevan proteesin ja pani pöydälle kourallisen instrumentteja, jotka hän asetti suuruusjärjestykseen kuin näyttelyä varten. Hänellä oli raidallinen, kaulukseton paita jonka ylin, kullattu nappi oli kiinni, ja henkseleitten kannattamat housut. Hän oli laiha ja kankea, ja hänen katseensa oli yleensä poissaoleva, kuin ihmisellä joka ei kuullut.